Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

9.4.2018

Huippu päivä Harjussa

Harjun 2-tason kilpailut kilpailtiin sunnuntaina. Kottin kanssa starttasimme kahdessa luokassa helppo B:3 sekä A:2. Helppo B on sinänsä ponille "turha" luokka, mutta Kottin kisakäyttäytyminen on ollut niin villiä ja vauhdikasta, joten otimme sen alle, jotta poni malttaisi aassa pysyä nahoissaan ja olisi ratsastettavissa. 



Niinhän siinä sitten kävi, että jo ensimmäisessä verryttelyssä poni veti kierroksia niin kovasti, etten saanut siitä mitään otetta. Eikä radalla mennyt sen paremmin. Alku oli aivan kamalaa, poni hangoitteli vastaan enkä päässyt vaikuttamaan siihen alkuun mitenkään. Vasta laukkatehtävissä poni rentoutui ja alkoi olla avuilla. Se tietenkin näkyi pisteissä ja lopulta olimme 31 ratsastajan joukossa kuudensia, kahdeksasta sijoittuneesta. En ollut kyllä tyytyväinen rataan ollenkaan. Prosentteja saimme 63,523 eli eipä niissäkään hurraamista ollut. Niinkin helppo rata, kuin tämä B:3 on ja kuinka surkeasti se voikaan mennä! Toki siinä on myös se puoli, että jos joku kohta kusee kovasti, ei siinä ole mitään, missä voisi ottaa pisteitä enempää kotiin, etenkään tämän päivän tuomarilinjalla, joka oli pääasiassa skaalaa 5-6,5 jokaisessa kohdassa, jokaisen radassa. Olihan siellä jokunen 7, mutta esimerkiksi puoliympyrä vapaassa käynnissä "venyy alas riittävästi, hyvä tahti" ja 6,5. Mitä olisi sitten pitänyt olla enemmän, jotta olisimme saaneet paremman numeron? No, tämä nyt saattaa olla meidän viimeinen avoin helppo B -tason rata.

Seuraavaksi meillä oli vielä edessä helppo A. Verrytellesäni ponia, se tuntui aivan erilaiselta kuin aiempaan luokkaan. Rento, oma itsensä, vaikka ottikin pulttia kimoista ja hevosista, jotka tekivät jotain "kouluratsulle sopimatonta". Mutta kaikekseltaan niin paljon paremman tuntuinen, että pääsin oikeasti jopa ratsastamaan ponia. Verryttelimme väistöjä, jotka sujuivat erittäin hyvin. Väistöt ja keskiaskellajit ovat olleet meille ponin kanssa kaikista vaikeimpia asioita, ja niitä nyt oli tarkoitus mennä radalle näyttämään. 

Radalle saimme vielä paremman tunteen kuin mitä verryttelyssä oli. Alkutervehdyksessä annoimme helppoja pisteitä pois, sillä en malttanut odottaa, että poni asettelee jalkansa tasan. Se ei tuntunut siltä, että korjaisi itseään, enkä uskaltanut kokeilla onneani kestääkö flow'mme korjaamista. Niinpä sitten tyydyin pysähdykseen joka ei ollut tasan, tervehdin ja poni korjaa asentonsa täydelliseksi. Plääh! Matka jatkui, eka keskiravi hyvin ja väistön jälkeen hymy tuli naamalle. Tästä ei enää voinut tulla kuin hyvä rata. Toinen keskiravi vielä paremmin ja mikä väistö! Laukkatehtävät sujuivat erittäin hyvin, käynnin kautta vaihto ja toinen suunta. Lopuksi käynti ja lopputervehdykseen ravissa. Olin niin tyytyväinen rataan, että unohdin ratsastaa loppuun asti hyvin. Siispä lopputervehdys vinoon! Arg, että olen vihainen itselleni, sillä taas annettiin näin helposta asiasta pisteet pois!!

Radan jälkeen olin tyytyväinen suoritukseen. Uskoin, että kyllä tällä pitäisi puolivälin paremmalla puolella olla 30 ratsukon joukossa. Oikeastaan olin aika varma tuloksen saatuamme, että sillä olisi oltava kahdeksan sijoittujan joukossa. 65,776% tuotti lopulta kolmannen sijan. Enpä voinut olla enempää kuin tyytyväinen ponin suoritukseen. Lisää pisteitä saamme, kun kiinnitämme huomiota keskiaskellajeista takaisin harjoitusaskellajiin siirtymisissä ja etenkin siinä kohtaa suoruudessa, sillä poni heittää mielellään takaosaa oikealle. Pehmeämmät siirtymiset laukasta käyntiin ja huolellisemmat pysähdykset.

Tästä jatketaan Järvenpäähän kuun lopussa, jossa tarjolla 6v. luokka, helppo A.  Sitä ennen valmentaudutaan ahkerasta, viikonloppuna on Heidin valmennukset ja oma valmentajamme Taina käy viikoittain meillä kotona, kun kenttä on vihdoin kesäkunnossa. Mutta nyt vähän lomaillaan ja nautitaan alkuviikko hieronnasta, tai siis poni nauttii! Videota tulee myöhemmin, kun Haven saa käsiteltyä tilauksen! :) 

4 kommenttia:

  1. Osa tuomareista on kyllä vähän ärsyttäviä siinä mielessä, että koko skaalaa ei uskalleta käyttää. Ja sitten sanallinen kommentti ei vastaa numeroa alkuunkaan. Eihän sellaisesta ratsastajakaan mitään voi oppia :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta! Kerran mulla on ollut nro. 3 ja kommenteissa luki vain "harmi" Mitä opin, no en yhtään mitään. Rakentava palaute on aina hyvästä, ja o. Kiva saada välillä myös positiivisia asioita nostettuna kommentteihin, usein kun nuo tuppaa olemaan vaan sitä virheen etsintää varten. Mutta silloun kun kommentti ja numero ei täsmää niin jää vähän valju olo. :/

      Poista
  2. Anonyymi9/4/18 21:42

    Olen pitkäaikainen anonyymi lukija, mutta taidan ensimmäistä kertaa nyt kommentoida. Blogiasi on todella mukava seurata ja melkeinpä harmittaa, etten itse ole ponikokoinen. Onnea hienoista suorituksista ja tsemppiä myös seuraaviin koitoksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Ponikokoisuus on kyllä pienoinen lahja, josta olen kiitollinen. Niinkin hienoja ja kalliita hevosia, mitä meilläkin on tässä ollut, ei yksikään ole Kottin tasolle yltänyt suorituksissaan. Ja ponien omat pirskeet on vielä jotenkin tosi kivoja, joskin osallistujia niihin ei kamalasti ole. Ponien tekeminen suunnitelmallisesti eteenpäin on tässä maassa vähän myytti. :/

      Poista