Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       Muistoissa       ::      

11.6.2018

Neljän päivän puhtileiri

Kokonaisuus on se mikä ratkaisee lopputuloksen. Kun kokonaisuus on kunnossa, on tulos todennäköisesti hyvä.

Kuvissa esiintyy Frodo, sillä yhdeltäkään tunnilta ei tullut kuvamateriaalia. 

Olen kokenut, mitä hyvä kokonaisuus voisi olla. Se sisältäisi ammattitaitoisen kavionhoidon ja ponini treenauksen ainoastaan valmentajien silmien alla. Neljä treenipäivää, neljä valmennusta. Siinä olisi suunta, jota pitäisi noudattaa parhaan mahdollisen tuloksen saamiseksi. Ei itsenäisiä ratsasteluja, ei sinne päin suorituksia. Vaikka itse olin ponini selässä vain kolmena päivänä, sillä yksi valmennus oli estepuolella, opin taas valtavasti, kolmen ratsastuskerran aikana. Tämä ei oikeastaan ole edes ainutkertainen tilanne, että olen kolmena päivänä putkeen valmennuksessa, mutta pieni twisti poniin tuli treeniviikon aloituksesta esteiden puolelta.

Tällaista tahtia meidän pitäisi valmentautua, ehdottomasti. Mutta valitettava tosiasia on, ettei meidän taloudelliset resurssit riittäisi moiseen viikko tolkulla. Ja ehkä loppujen lopuksi myös poni sanoisi oman painavan sanansa moiselle tehotreenille. Selkeästi tarvitsisin siis myös toisen ratsun, jonka kanssa jakaa vähän valmennuksia, ettei Kotti joutuisi liian koville. Mutta taas ne taloudelliset resurssit.. Ja toisaalta poni tarvitsee toki myös maastoilua, joka nyt treeniviikolta jäi täysin kokematta. Jatkamme siis samaa vanhaa rataa, kerran viikossa koulutreenit, kerran esteet. Mahdollisimman vähän itsenäistä harjoittelua, paljon maastoilua. 


Ensimmäinen päivä hyppelöissä meni oikein hyvin. Poni paranee joka kerta ja ratsastaja saa valmentajan neuvoista paljon vinkkejä, jotka toimii. Eli valmennus siltäkin puolen on erittäin hyödyllistä, poni parantaa hyppyjään, lähinnä lähestymisiä ja laadukasta hypyn kaarta, jolloin meno on tasapainoisen ja varman oloista.

Toisena päivänä jatkoimme treenejä kouluratsastuksen saralla. Kerroin valmentajalleni seuraavien mahdollisten kisojen luokkia, joita rajoittaa työvuorot kohtuullisen ikävästi. Joten on tyydyttävä Lappeenrannan kisoihin reilun kuukauden päähän. Siellä ainoilla vapaillani on tarjolla lineaariarvostelulla vaativa B ja helppo A. Kun kerroin, että voisimme harkita menevämme molempiin, tyrmäsi valmentajani harkinnan täysin toteamalla, että ehdottomasti mennään ja tätä ei edes harkita!

Joten tsekkaus osa-alueisiin, jota vaativa toisi tullessaan. Avot, sulut, kootut-, keski- ja lisätyt askellajit. Sekä vaihdot. Oikeastaan kaikki muu on varmaa tai vahvalla "pientä säätöä" -vaiheessa, mutta vaihdot. Ne on sellaiset on/off. Poni vaihtaa kyllä, mutta usein joko ristilaukkaan tai kolmen askeleen päästä avusta. Silloin kun saan sen täysin läpi laukassa, koottua ja pidettyä rentona, se tekee puhtaan vaihdon. Toisinaan liiankin agressiivisella takajalalla, joka on osua ratsastajan jalkaan, toisinaan vähän hätäisen ja "säikähtäneen". Eli sellainen varmuus, rentous ja tasaisuus puuttuu. 

Niinpä aloitimme urakalla vaihtotreenit. Aluksi uralla vaihdot käynnin kautta. Pari askelta laukkaa - käynti - vastalaukkaa - käynti - myötälaukkaa - käynti - vastalaukkaa.. Hevosen oli pysyttävä suorana, rauhallisena, tultava ns. ylämäessä käyntiin ja nostettava laukka rauhallisesti, samaan ylämäkeen, suorana. Uralla on huomattavasti helpompi tehdä suoremmat siirtymiset, sillä aita ohjaa reitin. Kun uralla homma rullasi mukavasti, jatkoimme lävistäjälle. Kolme vaihtoa lävistäjän aikana käynnin kautta. Huomattavasti vaikeampaa pitää reitillä, poni suorana ja rentona. Vaatii siis lisää treeniä ja rauhallista tekemistä ratsastajalta. Kun lävistäjällä vaihdot alkoivat olla suhteellisen hyvät, jatkoimme tehtävää muuttaen niin, että käynnin sijasta teimme yhden vaihdon keskellä, lennosta. Ensimmäiseen vaihtoon poni ei ollut ihan ajantasalla. Se toki ennakoi ja odotti käyntiin siirtymistä ja häkeltyi, kun käyntiin ei siirryttykään -> ristilaukka. Toisella kerralla poni oli jo tehtävän tasalla, mutta laukka vaihtui kahden askeleen aikana etupää ensin, takajalat sitten. Kolmannella kerralla olimme skarppina kumpikin ja päätimme, että nyt onnistuu. Ja niin onnistuikin, hyvä vaihto, joka sai riittää. 

Jatkoimme pienen tauon jälkeen vielä ravissa avotaivutusten ja sulkutaivutusten parissa. Suluissa oli vähän hakemista, sillä niitä emme ole tehneet pitkään aikaan, mutta hetken kaivelemalla nekin löytyi, kun ratsastaja löysi oman lantionsa oikeaan suuntaan. 



Edessä oli vielä tehoviikonloppu Heidin silmän alla, Ravijärven hevostilalla, jossa Kotti vietti myös yönsä. Ensimmäisenä treenipäivänä Kotti oli super hyvän tuntuinen. Sen ravia oli helppo kasvattaa ylöspäin ja koota. Teimme paljon siirtymisiä ravin sisällä, jossa haettiin ponin raviin haitaria ja korkeampia polvia. Etuosan on siis alettava nousemaan ylöspäin ponin perusliikkumisessa. Laukassa teimme vaihtotreenejä ajatellen perustyötä käynti - laukka - käynti -siirtymisten kanssa. Poni tekee useita erittäin hienoja siirtymisiä kumpaankin suuntaan, mutta ne eivät ole vielä vakioita ja väliin tulee myös huonoja siirtymisiä. Minun täytyy olla tarkempi, huolellisempi ja valmistella poni hyvin siirtymisiin ja muistaa ratsastaa sitä ylös myös käyntiin siirtymisessä. Heidi kehui kyllä kovasti ponin kehitystä, kuinka se on ottanut taas pykälän eteenpäin liikkumisessaan. 

Neljäntenä päivänä jatkoimme Heidin silmän alla samojen tehtävien parissa. Ravissa avotaivutuksia ja sulkutaivutuksia, joista etenkin sulut onnistuivat todella hyvin. Ponilla painoi jo selvästi valmennukset kavioissa, joten sain ratsastaa sitä todella paljon. Heidi sanoikin, että on oikein hyvä harjoitella väsyneempienkin kavioiden siirtämistä, sillä pidemmillä kisareissuilla (kuten ponibreeders!) minun on pystyttävä ratsastamaan viimeinenkin rata mahdollisimman hyvin, vaikka poni olisi jo väsy. Lisäksi ponille tekee hyvää, että sitä välillä treenataan näin, ennen kuin ollaan sitten kisoissa tässä tilanteessa. Väsyneemmän tuntuisella ponilla on tyydyttävä superponin sijaan "vain" hyvään tai tosi hyvään. Mutta sellaista viimeistä "super" twistiä ei oikeastaan edes kannata yrittää hakea, siinä väsyy sekä ratsastaja, että hevonen ja menetämme sen tosi hyvänkin. Laukka on Kottille niin paljon helpompi askellaji, että siinä saamme helposti myös väsyneempänä esiin sen super hyvän askellajin, mutta ravissa vielä tällä hetkellä emme. Vaikka poni olisikin vähän väsy, täytyy pisteet pystyä keräämään silti hyvistä siirtymisistä. Eli työskentelimme taas käynti - laukka -siirtymisten parissa ympyrällä. Niitä täytyy vain jaksaa tehdä ihan miljoonia, jotta ne hyvät siitymät vakioituvat. Ja tällä kertaa niitä tulikin enemmistö kaikista siirtymisistä. Mukaan mahtui vielä jokunen huonompi ja sellainen hienosäätöä vaativa, mutta paljon tosi hyviä, levollisia mutta aktiivisia siirtymisiä, joihin pitää tähdätä. 



Kaiken kaikkiaan erittäin hyvät valmennukset, joissa pääsi vähän myös testaamaan ponin kestävyyttä pidempää kisareissua varten. Kisoissahan suoritusaika itsessään on lyhyempi, mutta kaikki muu ohessa tuleva extra kuluttaa ponin voimavaroja. Nyt vähän palautumista, jonka jälkeen taas jatketaan treenejä. 
    


2 kommenttia:

  1. Olisi kiva lukea postausta teidän normaalista viikkorytmistä/-rutiinista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin yrittää sellaisenkin kirjoitella, tässä jossakin kohtaa. :)

      Poista