Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

7.12.2018

Muistakaa pitää hauskaa nyt ja aina!


Vakavasti otettavan koulutreenin lisäksi on erittäin tärkeää nollata aivoja välillä. Monipuolinen treenaaminen vaihtelevissa maastoissa on erittäin hyödyllistä niin ponin pääkopalle kuin fyysisesti koko kropalle. Kottilla ei ole varsinaista treeniohjelmaa. Sillä ei ole viikkosuunnitelmaa eikä vakipäiviä maastoilun, koulutreenien sekä esteiden parissa. Miksi olisi? Minusta tärkeämpää on kuunnella ponia kuin tehdä asioita, joita seitsemän päivää sitten suunnittelin juuri tänä päivänä tekeväni. 

Meillä on valmennukset niinä päivinä, kun ne sattuvat sopimaan omiin työvuoroihin, höytettynä valmentajamme aikataulujen, kelien ja muiden muuttujien mukaan. Noin kerran viikossa, joskus kaksi tai jopa kolmekin kertaa. Estetreenit sovitaan samalla tavalla, ratsastajan ja meidän aikatauluissa pitää kummallakin olla ponin mentävä aukko, johon sisältyy matkustus ponin kanssa treenipaikoille. 


Vaikkei meillä olekaan viikko-ohjelmaa, pidän tärkeänä, että poni pääsee säännöllisesti ja mieluiten vähän liiankin usein kentän ulkopuolelle hurvittelemaan. Käymme paljon maastossa, jossa voi tehdä niitä samoja asioita kuin kentälläkin. Maastossa poni ajattelee paljon rehellisemmin eteenpäin, joten sen kanssa on tosi kiva leikkiä mm. siirtymisillä askellajien sisällä. Lisäykset lähtevät pontevasti ja kiinni ottaessa liikkeen aktiivisuus pysyy yllä helpommin. Teen paljon avotaivutuksia, sulkuja sekä väistöjä. Leveällä tiellä on kiva tehdä sik-sakkia reunasta toiseen. Onnemme on, että meillä on todella paljon leveitä, hyväkuntoisia teitä, joissa ei ole liikennettä kuin tiettyihin aikoihin vuodesta. 


Vakavan ja vähemmän vakavan koulutreenin lisäksi harrastamme maastossa myös turkin tuuletusta mm. laukkaamalla niin lujaa kuin kintuista lähtee. Ja noista ponin pienistä kintuista lähtee muuten todella kovaa. Laukkaamme lujaa vain tutuilla pätkillä, joissa ponikin jo tietää, missä kohtaa on fiksua hiljentää vauhtia, sillä eihän se hölmö ole laisinkaan. Samalla uskallan sen oikeasti antaa mennä, vaikka hetkittäin minulla on sellainen fiilis, ettei mulla oikeastaan ole mitään sanavaltaa siihen, koska vauhtia hidastetaan. Meidän laukkasuorat on todellakin monia kilometrejä pitkiä, suoria pätkiä, joissa näkyvyys on todella hyvä joka suuntaan. 


Maastoilun lisäksi poni tykkää mennä sänkipelloilla. Joka syksy se kyselee korvillaan jokaisen pellonkulman kohdalla, mentäisikö tuonne? Meillä ei ole omia sänkkäreitä, joten hyvin harvoin pääsemme nauttimaan niistä, sillä eihän sinne saa luvatta mennä rälläämään. Mutta talvinen laidun ajaa ponille aivan saman asian ja kyllä se ilo ponilla oli silmin nähtävissä. 



Tällä viikolla ponin ohjelmaan on kuulunut lumisissa maisemissa maastoilu. Saimme ensilumen laskeutumaan tänne meillekin maahan asti ja kävimme heti hyödyntämässä tilaisuuden pieneen lumitreeniin maastossa. Vapaapäivälle oli ohjelmassa kengitys. Kotti sai tilsakumit ja nastat alle. Ponillahan on ympäri vuoden hokin reiät kengissä, mutta kesämallin kengissä hokin reiät ovat vain kannoilla ja ulkosyrjällä. Talvikengityksessä ponilla on neljä hokkia joka jalassa. Kengityksen jälkeen kaikilla poneilla oli juoksutuspäivä liinassa ja nyt ponilla oli pellolla hauskuuttelua. Tulossa on vielä kouluvalmennus lauantaiksi ja mahdollisesti itsenäinen treenituokio kentällä, sekä maastokävely. 


Missä kohtaa me sitten oikeasti treenataan ja tehdään asioita laadukkaasti? 

On aina tärkeää muistaa, että ratsu ei tiedä, koska ollaan oppimassa ja koska vain hurvittelemassa. Siksi jokainen ratsastuskerta vie hevosta joko eteenpäin tai taaksepäin. Meidän hurvittelut ja hauskanpito pyritään tekemään myös laadukkaasti, Ponin on ajateltava koko ajan eteenpäin, oltava suora ja avuilla. Vaikka nelistäessämme tuhatta ja sataa, minulla on fiilis, ettei poni ole hallinnassani, se kuitenkin on sitä. Se kuuntelee korva tarkkana apujani ja jos pyytäisin sen pysähtymään se pysähtyisi. Uusia asioita treenataan valmennuksissa ja niitä oppeja kerrataan sitten itsenäisesti kentällä ja maastossa. Pääasiassa talvikaudella ponin kanssa kuitenkin pyritään tekemään mahdollisimman paljon peruskuntoa ja lihaksistoa maastossa ja lajiharjoittelu jää valmennuksiin, jolloin tehtävät tehdään täsmällisesti ja laadukkaasti loppuun asti. 


Tällä tavalla rakennan poniani vuosi vuodelta eteenpäin ja toistaiseksi on ollut oikein toimiva kombo. Mitä vaativampia asioita ponilta vaatii, sen tärkeämpää on tehdä välipäivinä jotain aivan muuta. Liian rasittava treeni joko henkisesti tai fyysisesti, tai jopa kummallakin tavalla, vie ratsun ennen aikojaan hautaan. Treenatessa tärkeintä on kuitenkin pitää hauskaa, niin että sillä ratsullakin on hauskaa. 

2 kommenttia:

  1. Tosi tärkeitä pointteja tässä postauksessa! Aivan ihania kuviakin, niistä oikein huokuu ponin tyytyväisyys <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Minusta on tärkeintä muistaa eläimen kanssa työskennellessä, että myös sillä eläimellä täytyy olla mukavaa ja motivoivaa, jotta ne sitten jaksavat ja haluavat antaa kaikkensa silloin, kun tarve vaatii. :)

      Poista