Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

29.12.2018

Tämä vuosi meitä suosi!



Vuoden ensimmäisenä päivänä kävimme Gottfridin kanssa katsomassa moottoritie E-18 keskeneräistä työmaata. Siinä tuumimme yhdessä, että me ollaan ennemmin vaativassa Beessä, kuin tuo tie on valmis. No ihan niin ei mennyt ja vitsillähän se heitettiinkin. Ikuisuusprojekteja kumpikin, me tuumimme.

Helppo b - tasolta vaativaan. Kutakuinkin vuodessa. Onko se edes mahdollista?

Olen ratsastanut koko ikäni, mutta tasolta seuraavalle nouseminen on tyssännyt aina, eikä pelkästään hevosen vuoksi. Minulta on puuttunut valmentaja, se joka ymmärtää ja neuvoo. Asettaa riittävät haasteet, ja auttaa niiden saavuttamisessa. Ennen kaikkea se, joka tulee säällä kuin säällä, ja on aidosti kiinnostunut muustakin kuin rahasta. Ja joka vähintään yhtä intohimoisesti haluaa olla mukana meidän tiimissä, nostamassa Kottia, ja myöhemmin myös Frodoa, vaikeisiin luokkiin. Taidolla, ja tiedolla siitä, kuinka nuoren tie tähtiin tehdään. Kaikenlaisia valmentajia matkamme varrella on ollut, mutta nykyisestä, jo kolme vuotta kestäneestä valmennussuhteesta haluan kiinni pitää. Ja syitä ei tarvitse kauaa edes miettiä, ne löytyvät mm. Tämän vuoden tuloksista.

Vaativan temput ja sitä rataa..

Olen ratsastanut helppo b tasolla kauan. Se on hyvin vakaalla pohjalla, se ruohojuuritason perusratsastus. Hevosen ratsastaminen rennoksi, peräänantoon kaikissa askellajeissa. Se onkin ollut erinomainen pohja, jonka avulla pääsimme helposti helppo A tasolle. Nostetaan vain vähän kokoamisastetta. Helppo A tasolla kilpailimme jo viime vuonna, pääasiassa nh-luokkia, mutta tänä vuonna kisasimme myös avoimia. Sijoittuen lähes jokaisessa startissamme ja tehden tulosta poikkeuksia lukuun ottamatta aina yli 65%. Samalla ymmärsimme, ettei tämä taso ole sen kummempi kuin b tasokaan. Luonnollinen jatkumo nuoren ponin kehitykselle talven aikana. 

Kevään edetessä valmennukset painottuivat enenevissä määrin avotaivutuksiin, sulkutaivutuksiin ja vaihtoihin. Ja pian olimmekin vaativa b radalla. Tähän väliin mainittakoon, että moottoritie oli kokonaisuudessaan avattu maaliskuussa. Vielä radalla ratsastaessanikin odotin, missä kohtaa tulee ne ns. Temput. Myynti-ilmoituksissa lukee usein: "osaa vaativan temput". Ja niitä mä odotin, aina lopputervehdykseen asti. Mitä ne temput on?

Radalla minulla oli ihan sama helppo fiilis, kuin helppo b radallakin. Odotin jotain vaativan tuntuista. Tulokseksi herui yli 70% joten siitäkään ei jäänyt kiinni, että olisimme fuskanneet jossain kohtaa. Kaiken lisäksi olin vielä melkoisessa flussakuumeessa. Missä muussa urheilulajissa lähdetään kisaradalle sairaana? Ja ratsastajat väittävät itseään vielä urheilijoiksi.. Jaiks! Mutta ponin selässä uskoin kykeneväni ja kykenin! Taas tajusin, ettei temppuja ole olemassakaan, on vain luonnollinen jatkumo ponin koulutuksessa ja kehityksessä. Sekä ehdottomasti myös ratsastajan taitojen kehittymisessä. 

Loppukaudesta saimme juhlia ansaitusti vielä kerran kruunuamme. Nuorten hevosten aluemestaruutta, jo kolmatta kertaa peräkkäin. Gottfrid on voittanut tittelin neli-, viisi-, sekä kuusivuotiaana! Moni ei pysty samaan. 

Vuoden aikana oma ratsastustaito on parantunut mielettömästi. En voi edes käsittää sitä määrää, miten paljon olen saanut oppia ja ymmärrystä. Ja kuinka alussa sitä vasta ollaankaan. Olen kuitenkin eniten oppinut itseluottamista. Sitä, että radalle mennessäni ei tule fiilistä "no tämä nyt on tällainen, anteeksi, että ollaan täällä. Ihan pikaisesti vain tässä pyörähdetään.." 

Vaikka koimmekin yhden oikeusmurhan ponibreederssin viimeisenä päivänä, olen silti erittäin tyytyväinen kauteemme. Voittoja ja sijoituksia napsahti 16 /19 startistamme. Eli melkoisen hyvin. 

aaveen.net

Frodon vuosi on ollut myös erittäin antoisa. Vaikka matkalle on mahtunutkin epäonnea, olemme saaneet nauttia onnenkyyneliä koko rahan edestä. Ehkä parasta kaikessa oli ponioripäivien anti. Varsamme Hillside Forgotten Gold sai nimensä perään järjestysluvun ja rotumerkinnän 52NF. Luku kertoo sen, että Frodo on Suomessa hyväksytyistä nf- oreista 52. Ja perässä oleva NF kertoo mistä kantakirjasta on kyse. Frodo sai jalostukseen käyttöluvat määrä-ajaksi ikänsä vuoksi. Vasta viisi vuotiaat ja sitä vanhemmat voivat saada pysyvät luvat. Jalostukseen Frodoa ei kuitenkaan ole tänä vuonna tarjottu.

Frodon kanssa pyörähdettiin myös rotunäyttelyssä, jossa allekirjoittanut ulkoisti esittämisen miehelleni. Hyvästä syystä toki, sillä reväytin reisilihakset muutamia päiviä aiemmin. Frodo palkittiin I-palkinnolla ja luokkavoitolla. Sen lisäksi isäoriin Vernons Visionin jälkeläisryhmä palkittiin I-palkinnolla. Ja lopuksi Frodo oli vielä koko näyttelyn kolmanneksi paras eli BIS III. Edelle kiri vain isäori ja vuotias tammavarsa, joka oli yllätys yllätys, myös Vernons Visionista. Jouduin kuitenkin esittämään ponin agilitykilpailussa, jossa olimme peräti kolmansia. 



Loppuvuosi Frodoa on opetettu ajolle. Se on ollut erittäin helppoa ja mutkatonta. Ja nyt Frodolle ajellaan pohjakuntoa ratsun uraa varten. Siitä onkin ensi vuonna tulossa blogiin paljon juttua. Pysy siis kuulolla!

Vuoden parasta antia kuitenkin kaikesta menestyksestä huolimatta oli löytää talliin puuttuva palanen. Simon lähdön jälkeen meillä on ollut talli kyllä täynnä, mutta se on täytetty aina vieraalla. Ja vaikka meillä olleet vieraat ja etenkin niiden omistajat ovat olleet erittäin mukavia, on vieraissa aina oma stressinsä.



Kunnes tuli Eppo. Eppo Mainio. #TaikaPasi. Rakkaaksi tulleelle ponille on tullut paljon nimiä, ehkä osuvin on tämä uusin Taika-Pasi eli TP. Nimen muodostumiselle on oma tarinansa, mutta ehkä kerron sen myöhemmin. Siis Eppo. Mitä siitä sanoisi? Nelivuotias ratsastaa pitkin kenttää käyntiä ja ravia ihan itsekseen. Vanhempi hyppii jo esteitä ja on saanut kisakokemustakin. Voiko parempaa ponia löytääkään?

Olen aina sanonut, että Kotti on kuin lottovoitto. Nyt täytyy sanoa, että perheellemme on osunut lotto-onnea useamminkin. Meillä on tallissa kolme lottovoittoa! Tallissa on ensimmäistä kertaa täydelliset asukit. Siellä on ollut täydellisyyksiä aiemminkin, mutta nyt se on aivan täynnä niitä. Tiedän olevani etuoikeutettu ja olen äärimmäisen onnellinen siitä. Tätä hetkeä on odotettu monia, monia vuosia, ja nyt se on vihdoin totta!

Hyvää uutta vuotta kaikille! Ensi vuodelle toivoisin ripauksen onnea ja tuuriakin matkaan, jotta pääsemme tavoitteeseemme tulevanakin vuonna!

2 kommenttia:

  1. Hyvää ja onnekasta uutta vuotta!
    Hieman piti tyrskähtää tuolle Kotin yritykselle poistua kouluradalta. �� Poni on poni... Hienoa työtä tehty ja välillä on tärkeä katsoa myös taaksepäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä niin tyrskähdin sille jo radalla! Poni on todellakin poni, mutta opinpahan, että ulkoavut ovat ihan joka hetki tosi tärkeitä, etenkin avonaisissa kohdissa :D

      Poista