Uudelle, sekä samalla tavalla jo vanhalle hevosen omistajalle on tukiverkosto hyvin tärkeä.
Tukiverkosto sanana on hyvin tuttu ja aiheena pinnalla paljon kilpailevien ratsastajien parissa. Kilparatastajia muistutetaan usein ja kokoajan kunnollisesta tukiverkostosta ja taustatuesta, unohtaen sen, että kaikki hevosen omistajat eivät todellakaan kuulu tähän kilpailevaan kategoriaan. Ja tukiverkosto on heille yhtä tärkeä, ellei jopa tärkeämpikin.
Hyvä ratsastus lähtee kuitenkin pohjimmiltaan sieltä hevosmiestaidoista ja hevosen lukemisesta, ei sieltä satulan päällä killumisesta. Tokikaan siihen ei tarvita omaa hevosta, mutta hevosen lukemisen oppii muualta kuin selästä. Hyvään ratsastukseen kuuluu olennaisesti ratsun hyvä huolto. Pelkkä hyvä ratsastaja ei tee ihmeitä, jos ratsu ei ole kunnossa.
Ikäväkseni on todettava nykyajan muodiksi koitunut ilmiö, jossa hevosilla on hoitajat ja ratsastajat erikseen. Ratsastaja keskittyy vain ratsastukseen ja hevosen hoitaja hoitaa lopun. Tämä opetetaan jo lapsille varhain poniaikana, jossa ratsastajan äiti (ponitäti) hoitaa ja huolehtii kaikesta ja ratsastaja itse vain ratsastaa.
Tukiverkosto hevosen kanssa on tärkeä kuitenkin myös niille, joilla ei ole halua eikä motivaatiota edes harkita kilpailemista tai tavoitteellista valmentautumista. Mitä tällainen tukiverkosto pitää sisällään?
Hyvään tukiverkostoon kuuluu luottohenkilöitä, tässä muutama mainitakseni:
- Heinän tuottaja - hyvä heinä on elinehto kaiken tasoisille hevosille. Luotettava heinän tuottaja ja toimittaja ovat hevosen omistajalle erittäin tärkeitä.
- Eläinlääkäri - Jokainen hevonen vaatii hoitoa. On hyviä ja huonompia eläinlääkäreitä. Kunnaneläinlääkärit ovat käyneet opiskellessaan vain pienen pintaraapaisun, pakollisen osan hevosen hoitoa, ja mikäli eläinlääkäri ei omaa hevostaustaa muuten, ei heistä ole paljon apua. Moni eläinlääkäri myös pelkää hevosia ja olenpa joutunut hevoseni itse rokottamaan, eläinlääkärin katsoessa vierestä, kun häntä vähän pelotti suuri otus. Hyvän, hevosista oikeasti perehtyneen eläinlääkärin löytyminen ja paikalle saaminen voi olla haastavaa, mutta usein se on myös kullanarvoista.
- Kengittäjä - Kukapa ei olisi joskus odotellut kengittäjää tunteja ja jopa kokonaisen päivän, ja todennut lopulta, että mihinkähän se on jäänyt? Paikalle ilmestymätön kengittäjä ei valitettavasti ole mikään harvinaisuus. Hyvästä, asiantuntevasta ja motivoituneesta kengittäjästä kannattaa pitää kiinni ja tarjota työn jälkeen kahvitkin. Muistathan, että ratsuhevoselle on ratsuista perehtynyt kengittäjä parempi vaihtoehto, kuin se ravisetä, joka laittaa juoksijamallin kavion hevoselle kuin hevoselle, vähän vain muokaten ratsulle vielä matalemman kavion.
- Raspaaja - Raspaus, tuo toimenpide, jonka kuka vain voi tehdä. Eihän se ydinfysiikkaa ole. Suunavaaja maksaa uutena n. 100€ ja raspi 50€. Ja kahden hevosen raspaus itse maksoi välinehankinnat jo takaisin. Kyllä, pahimpaan apuun itse voikin ensiavun antaa, mutta suunhoito niin hevosella kuin ihmiselläkin on ammattilaisen hommia, jotta tulos olisi oikeasti pitkällä ajalla hyödyttävä. Hyvä, asiaan perehtynyt ammattiraspaaja on kannattava hankinta tukiverkostoon.
- Punaisten lasien riisuja - Usein se kateellinen, aina pahaa tarkoittava ystävä. Jos hyvä-ystävä piiristä tai perheestä ei löydy ihmistä, joka sanoo joskus negatiivisen sanan hevosestasi tai toiminnastasi, on kannattavaa edes puolella korvalla kuunnella sitä kateellista ystävää ja pohtia, onko hänen sanoissaan jotain perää : Onko hevoseni laiha tai lihava? Näyttääkö se todella apaattiselta vai treenaanko liikaa? Onko sillä liikaa takkeja päällä vai paleleeko se tosiaan? Vaikka se katkera ystävä olisikin aina väärässä ja asiat olisi hyvin, on hyvä kuitenkin välillä miettiä, olisiko toisin parempi
- Rahoittaja - Harvalla meistä raha puussa kasvaa ja tämä harrastus on hyvin kallista. Mistä rahat harrastamiseen? Rahoittaja voi olla (ja usein on) sinä itse, mutta jos olet saanut ulkopuolisen rahoittajan, muista pitää häntä hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti