Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       Muistoissa       ::      

22.6.2016

Joko, joko, joko nyt?


Kun puhelin sanoo jotain, kuuluu taustalta heti kysymys "NYTKÖ?" ja etsiskelen mielessäni ajokorttia ja avaimia. Ihan vain siltä varalta, että täytyisi lähteä katsomaan pientä ihmettä, uutta perheenjäsentä. Vielä ei ole tarvinnut, muutamaa väärää hälytystä lukuunottamatta hätäillä varsa uutisia. Tänään se oli jo todella lähellä, melkein jo aistin varsan syntyvän.

Piinallinen odotus on kuitenkin ihan pian ohi. Ei tamma voi enää kuukautta pantata, ei edes minua kiusatakseen. Ei vaikka kuinka olisi viileää ja kosteaa tai vääränlainen ilmanpaine. Ei oikeastaan enää montaa viikkoakaan. Laskettu aika on neljän päivän sisällä. Saadaanko me JJ? Siis Juhannus Jussi tai -Juulia.

Meille odotetaan New Forest -varsaa. Isäntä enemmän oria, minä ehkä tammaa. Tammassa on aina se mahdolisuus lisääntymiseen. Toisaalta pidän enemmän pojista. Ne ovat suoria, rehellisiä ja tunnollisia. Tiiviimmällä rungolla ja omaan makuun miellyttävämmällä liikkumisella varustettuja. Minä katson sukupuolen ensin hevosen liikkumisesta. Joko se liikkuu tyttömäisesti suorin jaloin tai koukustaa jalkojaan kunnolla. Vasta sen jälkeen, kun olen katsonut liikkumisen olevan jompaa kumpaa sukupuolta, saattanen varmistaa asian jalkojen välistä. Useinkaan ei ole tarve. Sukupuoli erot ovat melko selkeitä liikkumisenkin osalta.

Minua ei itseasiassa kiinnosta edes muiden hevosten sukupuoli. Jokaisella saa olla juuri sellainen hevonen kuin itse tykkää. Minä tykkään niistä poika hevosista. Olen kuitenkin harkinnut, että pakon edessä minun täytyy opetella tykkäämään myös tyttö hevosesta. Jännittävintä varsan odotuksessa onkin se sukupuoli. Se määrittää muunmuassa myös nimi vaihtoehtoja. Ei tytölle voi antaa Pertsaa nimeksi. Eikä pojalle Lissua.

Nimi onkin se haasteellinen juttu. Saan päättää sen itse (yhdessä perheeni kanssa). Toki siinä on pieniä ehtoja, mm. kasvattajaliite ja aihepiiri. Jos kaikki aiemmat varsat ovat olleet kukkien latinalaisia nimiä, en voi rikkoa sääntöä antamalla varsalle nimeksi kasvattajan koivupuu. Joka ei sekään hullunpi nimi ole. Saa käyttää, mut ei oo pakko!  Sanonta "ei nimi miestä pahenna" on kyllä vain lohdutusta varten. Kyllä se voi pahentaa. Nimen täytyy rimmata hyvin tallin muihin asukkaisiin, vaikka hypoteettisesti ne voisivat vaihtua, ennen, kuin varsa kasvaa karsina ikään. Sen lisäksi nimen täytyy olla elegantti, hyvin rullaava ja no kyllä te tiedätte. Nimi on tärkeä osa hevosen elämää. Lempinimellä ei niin väliä, mutta virallinen nimi on tärkeä. Kottikin on elämänsä alkuvuodet ollut Kottero - siis sellainen rötiskä auto, joka jättää tien poskeen.

Jokunen taho kertoo, että varsa on tietyn ikäisenä juuri siinä parhaimmassa vaiheessa kasvua. Lähteestä riippuen se hieman vaihtelee 3, 5 ja 10 välillä. Ja totuus taitaapi olla se, että näytti varsa x-tunnin, -päivän tai -viikon ikäisenä miltä vain, näkee vasta vuosia ja lukuisia työtunteja myöhemmin sen, mitä siitä todella tuli. Näytti se varsa kolmen tunnin iässä miltä hyvänsä.

Vaikka varsa ei olekaan vielä edes syntynyt, on sen elämässä päätetty jo tulevaisuutta. Karsina- ja tallielämä ei ole varsaa varten. Vieroituksen jälkeen varsalle onkin jo varattu pihattopaikka ikätovereiden joukosta. Lupasin pihaton omistajalle varsan olevan kiltti ja mutkaton, asiallinen pihattoeläjä. Lupasinkohan liikoja?..

Minulla ei siis vielä ole uutisia uudesta perheenjäsenestä. Tulossa se on, kaiken aikaa uunissa valmistumassa. Neidithän syntyy juuri silloin, kuin niille parhaiten sopii ja tämä päivä oli kyllä kovin paarmainen ja kuuma, joten ehkä on parempi odottaa vielä huomiseen, tai yöhön. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti