Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

13.6.2016

Pikku G valmistautuu kisoihin


Gottfrid on taas ilmoitettu kilpailuihin. Sunnuntaina starttaamme Pornaisissa Paccellicupin osakilpailussa. Ratana on tuttu FEI:n kouluratsastusohjelma nelivuotiaille hevosille, helppo B. Minä tykkään FEI:n nuorten hevosten radoista. Erityisesti tykkään siitä, että ponibreeders on vihdoin ymmärtänyt ottaa nuorille hevosille suunnattuja ratoja kilpailuihin, tosin vain kuusi vuotiaille poneille. Ja siitähän tulikin sitten porua, sillä ohjelmassa lukee kirottu sana koottu. Vaikka minulla ei vielä olekaan ponillemme osallistumisoikeutta breederssiin, aion sen hankkia. Keinolla tai toisella. Ensin on tarkoitus koittaa onnea ja ostaa jo maksetut luvat. Mutta jos ei kukaan halua luvistaan luopua rahaa vastaan, on mahdollisuus ostaa ne itsekin, ehkä hivenen kalliimmalla. Mutta asia joka puoltaa osallistumista, hinnasta huolimatta, on kuusivuotiaiden kilpailtava rata. Minä kannatan fiksuja ratoja nuorille hevosille, ja sitä nämä FEI:n nuorten hevosten radat nimenomaan ovat. Ohjelmaa ei pidä lukea, kuin piru raamattua. Kokoamisasteita on lukematon määrä, eikä koottu ole viisivuotiaiden radassa samaa tasoa, kuin GP-radan koottu.



Tämä nelivuotiaiden ohjelma on aivan mahtava rata tämän ikäisille ratsun aluille. Sama rata on myös laatuponikilpailussa, joka on erittäin mukava juttu. Rata on Kottille melko helppo. Siinä on siirtymisille annettu reilusti tilaa ja rata vie koko ajan eteenpäin, ilman turhia jarrutteluja. Eikä minua yhtään haittaa, että nimenomaan tästä radasta minulla on kaikista eniten startteja koko ratsastushistoriassani - usealla eri hevosella ja ponilla. 

Viime kisoissa meillä meni aivan tolkuttoman hyvin. Laukannoston rikkeestä huolimatta poni tuntui hyvältä radalla. Ainoastaan pienet ymmärryserot siitä, edetäänkö ravissa vai siirrytäänkö käyntiin kaarteissa, olivat hieman fiilistä alentavia tekijöitä.  Parantamisen varaa jäi, mutta saadaanko me nyt tulevissa kisoissa parannettua? Se selviää ajallaan. 



Papereissamme luki viimeksi, että ponin pitäisi ravata enemmän eteen, jotta se ravaisi paremmin läpi selän. Olenkin treeneissämme, etenkin maastossa kiinnittänyt tähän asiaan huomiota. Maastossa ponilla on valtavasti halua liikkua eteenpäin, jonka vuoksi olen sitä hyödyntänyt treeneissä. Siellä saan hyvän ja ison perusravin esiin, josta saan vielä tehtyä askeleen pidennyksetkin niin, että tahti ja tasapaino säilyy. Myös kentällä olen pyrkinyt kiinnittämään huomiota siihen, että poni ravaa kunnolla eteenpäin, ja nimenomaan takaa eteen. Kotti on mielellään hieman etuvetoinen ja vaisussa ravissa sen takaosa tuntuu jäävään kokonaan talliin, eikä työntövoimaa tule takajaloista ollenkaan. Asian saa korjattua ottamalla hieman reipasta laukkaa alle, jonka jälkeen poni ravaa aivan uusissa sfääreissä. 


Olenkin päättänyt, että seuraavissa kisoissa korotetaankin nimenomaan ponin heikoimman askellajin numeroa, eli ravia. Se ei tule olemaan helppo tehtävä, ja kaikki on oikeastaan verryttelystä kiinni. Jos saan ponille hyvää laukkaa verrytteyssä alle ja ponin pysymään rentona, on ravin numeron nostaminen mahdollista. Muutoin oikeastaan ei, sillä ravi on se, jossa poni helpoiten jännittyy ja jää pohkeen taakse, jolloin se ei kanna enää ollenkaan itseään. 

Meillä oli viimeksi radalla rikko laukannostossa. Sama rikko oli jo edellisissä kisoissa, tosin siihen oli ihan järkevä selityskin, mutta viimeksi ei ollut. Niin, paitsi se, että en vain saanut sisäpohjetta läpi, jonka takia poni oli menossa kroppansa kanssa toista kierrosta, ja itse käytin vielä typeryksissäni ulkojalkaa nostossa. Nyt olen kuitenkin vakaasti päättänyt, ettei moista rikkoa laukannostossa sallita. Sinällään hankalassa kohtaa, että ponin laukat ovat olleet hieman hukassa ja se nostelee milloin mitäkin. Mutta ei auta, kolmatta kertaa ei radalla vaan voi tehdä samaa virhettä! 



Annan itselleni vain kaksi tavoitetta kisoihin, joissa on parannusta tapahduttava edellisiin startteihin nähden. Toki tavoite on myös säilyttää prosentit edellisen tuloksen kanssa saman suuntaisina. Mahtavinta olisi päästä yli 70% mutta se vaatisi jo ponilta numeron 7 jokaisesta arvostelukohdasta. Ja vaikka kuinka ratsastaisin täsmällisesti, ei tällä radalla katsota minun ratsastustani ja täsmällistä suoritusta, vaan ponin laatua ja kapasiteettia. Ja koska luokka on hevosille, kouluratsuiksi, pitkällä jalostuksella tuotetuille otuksille, ei poni saa tuomarilta yhtään helpotusta. Mutta silti, se on mahdollista, jos saan ponin laadun esiin radalla.

Meillä on vielä tämä viikko aikaa treenailla. Minulla oli jo melko tarkkaan laadittu treeniohjelmakin, joka sisälsi mm.  tänään treenin kentällä, mutta.. Pojat eivät kuitenkaan tänään olleet treeneistä innoissaan, vaan juoksivat kilometrin edellä meitä karkuun, laitumella. Jossa kieltämättä on sen verran paljon tilaa, että niiden on tosiaan oltava yhteistyökykyisiä, jotta niitä olisi mahdollista saada kiinni. No, eipä tästä vielä lannistuta, siirretään keskiviikoksi kaavailtu vapaapäivä tälle päivää, joten ollaan vielä jotenkin kiinni suunnitelmissa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti