Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

19.5.2018

Rakkaalle lahjaksi kylpyläloma

Jokainen tarvitsee joskus hemmottelua, eikö? Vaikka tässä talossa ei televisiota olekaan, niin tämän vuoden Temptation Islandin kuumin juttu "ei olla edes kylpylässä käyty.." on kuultu ja oli meilläkin todellisuutta. Aina siihen päivään asti, kunnes ymmärsin, että asia on helppo korjata. Puhelin kouraan ja soitto lähimpään kylpylään. Äkkiä kalenterista katsomalla paistoi heti samaisella viikolla aivan tyhjää. Siis loistava hetki lähteä viiden päivän kylpylälomalle. 

Soitto Waahteran tilan kuntoutus- ja spakeskukseen tuotti nopean lähdön kotoa lomalle. Ei sinne ihmisiä tarvita, kun poni lähtee allasbileisiin.  Tätä ei suunniteltu millään tavalla etukäteen. Ajatus ponin vasemman takajalan heikkoudesta on vaivannut minua jo pidemmän aikaa. Kotti on vino ja vinous vaikuttaa mm. vaihtoihin, askellajien laatueroihin, etenkin vastalaukassa, ja loppujen lopuksi, mitä pidemmälle ponia koulutetaan ja kehitetään, sitä enemmän töksähdämme tähän ongelmaan. Vinossa oleva lantio. Vaikka kuinka yritämme suoristaa, vahvistaa ja treenata, on välillä hyvä käydä lisäboostia  ongelmien ratkomiseen jostain muualta. Hierojat ja osteopaatti saavat hoidettua ponia omalta osaltaan parempaan suuntaan, mutta mikään ei muutu, ellei ponia saada vahvistettua ja se onnistuu vain sillä, että poni käyttää takaosaansa symmetrisesti. Kaikkihan me loppujen lopuksi olemme vinoja.  


Vesi on elementtinä armoton. Sen kanssa ei saa leikkiä, sen kanssa ei voi fuskata. Siinä kastuu ja poni suorastaan vihaa sitä. Jos on mahdollista saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla, on se kannattavampaa, kuin yksi kahdella iskulla, eikö? Ravureita treenataan paljon vedessä. Niitä uitetaan, jopa saunotetaan, ja toki kahluutetaan paljon. Siihen on syynsä. Vesi tehostaa treeniä, olematta kuitenkaan kuluttava. Se ei anna armoa ilman tavalla, vaan luo vastusta, jota ilmasta ei voi saada. 

Gottfrid pääsi ensi alkuun viiden päivän vesitreeniin, kävelymatolle, johon veden korkeutta voidaan helposti säätää kesken treenien, aina tarpeen ja tilanteen mukaan. Varasin Kottille vesitreenit kertoen ponin vinosta lantiosta ja takajalan heikkoudesta, ylipäätään ponin vinoudesta. Taustatiedot ovat siitä merkityksellisiä, että ilman niitä on vähän hankalampi saada täsmätreeniä haluttuihin asioihin. Vesimatolla kun voi treenata niin paljon eri tavalla, eri asioita, veden korkeutta säätämällä. Mikä tässä matollisessa kävelylaitteessa on parasta, on se, että poni kävelee koko ajan suoraan eteenpäin, ei ympyrälinjalla. Tällöin sen on käveltävä symmetrisesti kummaltakin puolelta, jolloin veden vastus on sille itselleen helpointa. Mikäli poni heittää itsensä vinoksi, tai säästelee liikkumista jostakin kohdasta, kompensoituu se muualle entistä rankempana työnä. Vesi houkuttelee ne automaattisesti liikkumaan mahdollisimman suoraan ja symmetrisesti. Vesimatolla kävely sopii hyvin myös laihdutusta kaipaaville hevosille, kilot karisevat nopeasti, kun pullukat kahlaavat riittävän syvässä vedessä.


Kottin ensi kosketus, vettä vihaavana ponina, matolle oli vähintäänkin jännittävää minulle. Mitä poni sanoo, kun vesi tulee? Sinänsä Kotti ei pelkää vettä, se vain inhoaa kastella kavioitaan. Kun sorkat on kastettu huolella, voi veden läpi laukkailla aivan huoletta. Mutta se kastelu veteen astuen, se on työlästä. Kävelytyskone on vähän kuin pakkopilttuu tai traileri, läpinäkyvät seinät sivuilla, edessä avattava etuosa ja takana samanlainen. Pohjana kumimatto, kuten trailerissa, jossa oli hieman vettä edellisen käyttökerran jäljiltä. Muttei merkittävästi, pieni rapakko vain. Kotti melkein käveli suoraan koneeseen, mutta takajalan kolahtaessa, alkoikin empimään ja peruutti pois. Muutama uusinta yritys, jonka jälkeen poni tyytyi kohtaloon ja käveli kojeeseen. Aluksi laitettiin pelkkä matto liikkeelle, sillä ponin oli tietenkin ensin ymmärrettävä kävellä. Ja eihän se ymmärtänyt. Poni vajosi omaan turvakuplaansa, jossa se ei kuule eikä reagoi, vaikka maailma kaatuisi niskaan. Se on sen tapa puolustautua maailman vaaroja vastaan. Jos ja kun poni heittää kävelystä lukon päälle, matto lopettaa pyörimisen, joten toiminnan kannalta olisi oleellista, että matolla kävellään, eikä jarruteta mattoa. Uusinta yrittämällä poni kuitenkin ymmärsi tallustella, aluksi hoiperrellen. Onhan se epätavallista, että trailerissakaan saisi, saati pitäisi kävellä. Kun poni oli hetken harjoitellut kävelyä kuivalla maalla, lisättiin vettä asteittain, sen mukaan mikä vaikutti ponille helpolta, mutta ei liian helpolta. Sen lisäksi, että veden määrää on mahdollista säätää, on maton vauhdinkin säätö samalla tavalla mahdollista. On helpompi kävellä hieman reippaammassa tahdissa, kuin hyssyttelemällä, etenkin kun vesi on vastuksena.

Kotti ei sanonut vedestä yhtään mitään. Enkä uskonut sen sanovankaan. Enemmän pelkäsin sitä, että tällaisesta koneesta luonnollisesti lähtee hieman ääntä, tosin ponille laitettiin hyvin korvat kiinni ennen matolle menoa ja perusvarusteina on valjaat, sillä kakkaaminen olisi suotavaa hoitaa pussiin, eikä matolle. Poni oli kuitenkin melko nopeasti aika sujut kaiken kanssa. Tottakai se hieman jännitti alkuun, ihmehän olisi, jos ei, mutta rentoutui melko nopeasti.

Vettä välillä nostettiin, mutta laskettiin heti, jos poni alkoi väsyä, jonka seurauksena se muutti kävelyasentoaan vinoksi. Vinona ei ole tarkoitus kävelyttää, vaan nimenomaan korjata vinoutta sillä, että poni kävelee suoraan, symmetrisesti, fuskaamatta vasemmalta puolelta. Ensimmäinen treenikerta sujui hyvin. Ponille tuli hieman korvahikeä ja heti uimapuvun riisumisen jälkeen poni otti lihashoitoa piehtaroimalla karsinassa oikein nautinnollisesti. Minä jätin ponin Waahteran tilalle ja lähdin itse kotiin. Näkisin ponin vasta seuraavan kerran sunnuntaina. Kaikista eniten pelotti se, kuinka Kotti menisi seuraavana päivänä koneeseen, vai tekisikö stopin jo reilusti ennen?

En ole aiemmin ollut tekemisissä Waahteran tilan omistajan kanssa, vein siis ponin täysin tuntemattomaan paikkaan. Tiedättekö, miten paljon voi jännittää? Jotenkin vaistoni vain sanoi, että tämä on hyvä juttu, usko pois. Ja niinpä seuraavana aamuna, kun aamulenkillä mietin, meneeköhän poni tänään lähellekään kojetta, sain Minnalta kuvallista viestiä siitä, kuinka poni oli mennyt mutkitta kävelylle ja mitä kaikkia havaintoja siitä oli tehty. Seuraavana päivänä ihan videoiden kera, ja jopa niin edistyneesti, että poni pystyi olemaan kävelykoneessa ihan ilman turvan vieressä läsnäoloa. Kotti jopa oli alkanut jo leikkimäänkin vedellä. Nyt neljäntenä treenipäivänä poni puhaltelee veteen kuplia, samalla kun kävelee ja irvistelee välillä. Mikä helpotus ja huokaus. Tulee sellainen tunne, että minusta asiakkaana välitetään ja minua pidetään ajantasalla. Mikä on minulle erittäin tärkeää, sillä olenhan tottunut huolehtimaan näistä päivittäin itse.

Mitään valtavaa ihmettä tai muuttumista en oleta ponin saavuttavan vesikävelyllä viiden päivän aikana. Mutta tottakai siinä ajassa lihaksisto, etenkin siltä vasemmalta puolen, on joutunut aktivoitumaan ja tekemään töitä aivan uudella tavalla. Ja se varmasti tulee näkymään ponissa ainakin hetken aikaa. Minun tehtäväkseni jää sitten tämän alku -boostauksen ylläpito ja treenien jatkaminen. Ponin saa helposti käyttämään vain niitä lihaksia, mitä se on tähänkin mennessä käyttänyt. Nyt olisi tärkeää saada käyttämään se jatkossakin niitä lihaksia, jotka vesikävelyssä on saatu aktivoitumaan. Vähän salaa myös haaveilen, että viiden päivän vesitreenit auttaisivat Kottin vesi inhoon ja helpottaisi veteen menoa. Sillä mikäli poni haluaa kenttäratsuksi, olisi erittäin tärkeää mennä mutisematta veteen. 

Vaikka voisi kuvitella, että tällainen loma ponistani olisi melkoisen kallista, voinen sanoa, että pitäisin poniani Waahteran tilalla kuukaudenkin halvemmalla, kuin Etelä- Suomen maneesitalleilla. Hinta oikeastaan yllätti itseni positiivisesti, joka mahdollistikin tämän nopean extempore -loman. En ole ponistani ollut näin kauaa erossa koskaan, ja ikävä on kyllä jo tosi kova. Huomenna poni saa viimeiset treenit ennen kotiin paluuta, jossa ensin hieman huilaillaan ja treenejä jatketaan vasta muutaman lepopäivän jälkeen. Vaikkakin työsarkaa ponille on, sillä laidun on kasvanut viidessä päivässä kohisten ja ponin täytyisi se nyhtää matalammaksi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti