Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

5.7.2018

Ensimmäiset treenit uuden ponin kanssa


Tallin uusinpaan tulokkaaseen Eppoon on tutustuttu oikein olan takaa ja enemmänkin. Poni on päässyt täyttämään toivottuja saappaitaan ja opettamaan pienistä ihmisen aluista ratsastajia, sekä ennen kaikkea hevosnaisen alkuja. Oma poni eroaa ratsastuskoulun tuntiponeista sillä, että sen kanssa saa ja pitää tehdä niin paljon enemmän. Pelkkä ratsastaminen ei riitä, eikä se, että sen tunnin jälkeen jättää karsinaan. Periaatteessa tytöillekin oli tiedossa, että poni on työllistävä eläin, ovathan he eläneet koko elämänsä talleilla äitiä autellen. Mutta nyt olen siirtänyt hoitovastuuta suuremmassa määrässä tytöille. Eppo on sopivan kokoinen, joten sen harjaus onnistuu tytöiltä täysin, myös sieltä selän päältä. Kavioiden puhdistuskin on ulkoistettu tytöille, sillä Eppo nostaa jalat valmiiksi, kun oikeassa järjestyksessä muistaa kavioita putsailla. Epon mielestä oikea järjestys on ensin vasemmalta edestä ja takaa, sen jälkeen sama oikealta. Ponilla on siis perinteinen ponikirjatyyli, joka passaa erittäin hyvin. Itse olen sen verran perinteitä rikkova, että puhdistan hevosen harjauksesta alkaen juuri siitä kohtaa, missä satun olemaan, enkä noudata mitään kaavaa. Pienet tallityttökokelaat ovat joutuneet myös aamuisin ja iltaisin tallihommiin, sillä ponit on saatava ulos ja sisälle. Eppo onkin oikein mainio poni, sillä se kulkee tyttöjen taluttamana ihan minne vain ja tottelee niitä parhaan mahdollisen taitonsa mukaan. En ole vielä ihan varma, onko Eppo todella todellinen poni, eihän tällaisia ole?! 



Sen lisäksi, että Eppon kanssa olemme harjoitelleet hoitotaitoja, on Eppo saanut toimia muussakin roolissa. Eräs tuulinen päivä Eppo opetti tytöt juoksutuksen saloihin. Poni menee niin kiltisti ympyrällä, nostaa ravin ja laukan pelkästä maiskautuksesta ja hidastaa R-kirjainta harjoittelevien lasten Prrrr -sanasta. Käsittämätön otus! Tiedossa kyllä oli, että Eppo on hyvin koulutettu, mutta että näin taitava ja monipuolinen, en kuuna päivänä edes osannut ajatella moista. 

Oikeiden hevosmiestaitojen lisäksi olemme harjoitelleet sitä ratsastustakin. Ensimmäiset päivät olivat hieman haasteellisia, sillä täällä oli jokin kesämyrskyn kaltainen tuuli. Ja kun täällä meren äärellä tuulee tuntuvasti, se todellakin tuulee ja kovasti! Kentän vieressä olevat postilaatikot eivät meinanneet pysyä rivissään, puita kaatuili sieltä täältä ja sen sellaista. Mutta rohkeasti vain kokeilemaan ponin sietokykyä. Tuuli jännitti Eppoa melkoisesti, sillä joka puolelta kuului ääniä, mutta hyvin poni pysyi nahoissaan ja pienet tytöt selässä talutuksessa. Kun sitten lopulta tuli vähän poniystävällisemmät kelit, oli aika kokeilla vähän enemmän. Vanhempi tyttäristä, eli kuusivuotias, on käynyt ponikoulussa talutustunneilla yhden talven ajan. Hän osaa jo kohtuullisen hyvin kääntää ponia ohjalla, pysäyttää ja käyttää tarvittaessa napakasti pohjetta. Yksin hän ei ole ratsastanut muuten kuin Kottilla vähän käyntiä. Ravia on ratsastuskoulussa otettu pitkillä sivuilla, samalla harjoitellen kevennystä. Jos nyt ei aivan valehdella, niin onhan tyttö mennyt yhden raviohjelman kisoissakin ja sijoittunut toiseksi! Mutta ratsuna olikin tasainen ja varma Poppeli ja itse olin mukana hölkkääjän roolissa. Laitoin tytön kuitenkin sen enempää kyselemättä Epon selkään, liinan päähän. Ei se koskaan opi, jos odotetaan vain sitä täydellistä hetkeä, sellaista ei olekaan! Siispä aikalailla luotin lähes tuntemattomaan poniin ja tyttäreni ratsastustaitoon, joka on varsin alkeistasolla. Siinä äiti antoi ohjeita ohjien pituudesta ja mainitsi vahingossa, uskallatko ravata? Johon poni vastasi samantien  sanomalla, kyllä rouva, ravia siis! Ja pieni tyttö selässä oli yhtä hymyä, etsiessään ponin askeleisiin sopivaa kevennystä. "Äiti minä en ole koskaan ennen saanut tällä tavalla ravata!.." Monen ympyrän jälkeen pyysin ottamaan hallintalaitteiden kokeilutuokion, siirtämällä Epon käyntiin. Eppo on menevä poni, se mieluummin menee ravilla tai laukalla, kuin käynnillä. Jarrut siltä kyllä löytyy, mutta se on pian kyselemässä, joko saisi uudelleen ravata. Ja tyttöhän ravasi, oikein innoissaan, mutta ehkä vielä enemmän äitinä olin ylpeä siitä, kuinka onnistunut ostos tuo poni onkaan. Voiko mikään olla parempi opettaja tähän kohtaan tyttärieni ratsastusharrastusta kuin tällainen poni? 

Jottei menisi vain vanhemman tytön ja hänen taitojensa ylistämiseen, mainittakoon, että pienempikin on ottanut Eposta osansa. Ensimmäiset raviaskeleet ikinä ja jo toisella kertaa halusi harjoitella kevennystä, sillä sen verran aikaa on katsomossa vietetty isosiskon ratsastuksia katsellen, että itse osasi sanoa "äiti minä nostan pyllyn ylös!". 

  

Kaiken muun hyvän lisäksi eilen tytöt tahtoivat ratsastaa kaatosateessa, vaikka sokerista tehty äiti vähän ämpyilikin vastaan. Jos olisi jokin keino, jolla päästä pois kaatosateesta, olisin tarttunut siihen. Eppo sen sijaan päätti oman osuutensa laittaa sadetreeneihin sanoen, että nopeamminhan tyttö kehittyy, kun esitellään hänelle kaikki askellajit. Siispä myös laukka-askeleet on nyt koettu. 



Nyt kun tätä uutta on hehkutettu riittämiin, on ehkä seuraavaksi tulossa kuulumisia tallin muistakin asukkaista. Meillä on reilun viikon päästä elämämme ensimmäinen vaativa B:n startti!

4 kommenttia:

  1. Onnea uudesta ponista! Tiedän niin tunteen kun on halkeamaisillaan onnesta jonka hyvä lastenponi tuo! Meille muutti keväällä b-welsh seuraksi ja lastenponiksi, ja otin aika riskin kun ostin ratsastuskoulun tuhmeliinin tähän hommaan. Mutta uskoin intuitiooni ja olin oikeassa. Oikea kultakimpale!

    Meillä neljävuotias tytär on jo suuttunut minulle, kun olin ehtinyt siivota hänen poninsa karsinan ennen häntä :D Ei siis vain se ratsastus, vaan kaikki muukin. Ponit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan ratsastuksen lisäksi se kaikki muu. Se mitä ei enää opita hevostalleilla, kun se hyvä vanha tallityttö -kulttuuri on kuollut sukupuuttoon. Toimiva lastenponi on kyllä painonsa arvosta kultaa, niitä on niin vähän. Tämäkin on opettanut jo useamman lapsen harrastuksen pariin.

      Poista
  2. On kyllä hienoa, että olette löytäneet noin suloisen, mutta taitavan ponin. Poni varmasti opettaa tyttäriäsi ja, mikä onkaan pienestä tytöstä ihanampaa kuin päästä ratsastamaan ja touhuilemaan pienestä pitäen ponin kanssa. Ootte kyllä tehneet aikamoisen löydön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä löytö. Oikeastaan me emme löytäneet Eppoa vaan Eppo löysi meidät. Olen aina ollut sitä mieltä, että kaikella on tarkoituksensa. Me emme löytäneet mieleistä varsaa, mutta sen sijaan löysimme Epon. Voisiko parempaa ollakaan? :)

      Poista