Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       Muistoissa       ::      

10.7.2018

Mitä Eppo on viikossa opettanut


Pienten lasten kehitys on huimaa. Vaikka tämä blogi onkin alun perin tehty aivan toisenlaisessa elämäntilanteessa, on tämä nyt matkan varrella muuttunut puoliverisistä poneihin ja nyt vielä lisäksi saa osansa Eposta ja tytöistä, joidenka yhteistä taivalta aion jatkossa kertoa täällä. Se on sitten kiva muisto myöhemmin. Ja toisaalta auttaa ymmärtämään myös itseäni, kuinka kannattava tuon ponin osto on ollut (tai ei!).


Eppohan tuli meille jo keskiviikkona, mutta tyttäreni pääsivät ihastelemaan oman ponin ihanuutta lauantaina. Tytöillähän on omistuksissaan jo kaksi ponia, eikä ihan mitä tahansa, mutta allekirjoittanut on vielä toistaiseksi ominut ponit omaan käyttöönsä. Siispä blogissa seuraillaan jatkossa Eppotiimin turinoita säännöllisesti. Eppotiimin ensimmäisen viikon kootut kohokohdat tulevat. 

Eppotiimiin kuuluu kaksi ratsastajaa, joista pikainen pieni esittely tässä, ettei aivan tyhjän päältä lähdetä tarinoimaan.


Saga vuosimallia 2014, pikkusisko. Luonteeltaan rauhallinen, harkitseva ja kykenee keskittymään pitkäksikin aikaa mm. hamahelmien työstämiseen. Ratsastuskokemusta "kolme kertaa Kottin selässä". Seurannut ratsastusta maneesin penkillä useita tunteja. Ihastelee maisemia satulassa ja nauttii luonnon tuoksuista.


Aino, vuosimallia 2011, isosisko. Luonteeltaan äkkipikainen, reikäpää. Suuttuu ja hermostuu hetkessä, kiihtyy nollasta sataan alle nanosekunnin. Mutta on kovin päättäväinen ja tekee hartaudella sitä, mistä oikeasti tykkää. Ratsastuskokemusta yksi lukuvuosi ponikoulun talutustunneilla. Aloitti ratsastamisen Nemolla 6kk iässä, mutta ratsastellut kotona vain hetkittäin käyntiä, Kottilla myös ravia, ponikoulun lisäksi.


Eppo, arvioitu vuosimalli 2002. Risteytysponi, ylikorkean shetlanninponin muodot, hyvällä kaulalla ja ryhdikkäällä olemuksella. Liikettäkin löytyy ravista. Ratsukokemusta useita vuosia, hyvin koulutettu ja osaava pieni poni. Herkkä ja menevä, jarrut hieman ruosteessa, mutta liian lujaa ei kuitenkaan mene, haluaisi vain ravata ja laukata.



Lähtötilanne oli siis ratsastajien osalta aika kokematon. Aino on istunut satulassa jo useita tunteja, joten ihan perusavut kääntämisen, liikkeelle lähdön ja jarruttamisen osalta olivat hyvin tutut, sekä kevennystäkin on harjoiteltu. Mutta ratsastuskouluponit, nuo kultaiset työmyyrät ovat pitkälti Epon vastakohta. Ne kyllä pysähtyy ja kävelee mielellään, mutta ravi onkin haasteellisempaa osaamattoman ratsastajan kanssa. 


Viikossa Eppo on kotiutunut hyvin. Ymmärtänyt, että miehenikin on ihan hyvä tyyppi, sillä poni ensin karsasti miestäni ja oli epäluuloinen häntä kohtaan. Eppo on saanut parhaan kaverin Kottista ja ponipojat ovatkin kuin paita ja peppu. Se on ehkä hieman hetkellisesti laihtunut, sillä laidunelämässä, vaikka ruokaa onkin, on myös paljon liikuntaa. Vapaata poni ei ole saanut vielä viettää päivääkään, siitä asti, kun lapset tulivat kotiin kesälomalta, eli mummolasta. Ja luulen, että seuraava vapaa ponilla on vielä ennen koulun alkua sitten, kun tyttäret käyvät mummolassa toisen kerran. Mutta eipä tuo poni paljoa treenissämme rasitu, joten mitään ylimääräisiä vapaita se sen takia tuskin tarvitseekaan. 


Saga on ratsastanut Epolla hieman vähemmän kuin Aino. Hänen ratsastuksensa tapahtuu vielä täysin talutuksessa. Tyttö on kuitenkin ottanut jo monenmonta pitkää sivua ravissa. Harjoitellut vähän kevennystä sekä käynnissä, että ravissa. Pyllyn nostaminen satulasta ei olekaan ihan niin helppoa, kuin miltä se saattanee näyttää. Pääasiassa ratsastus on tapahtunut suorilla urilla, sillä tärkeintä on ollut, että tyttö pysyy kyydissä, mutta nyt viimeisillä ratsastuskerroilla olemme jo harjoitelleet ponin kääntämistä. Harjaus, kavioiden puhdistus, juoksutus ja taluttaminen on tytölle tullut jo tutuksi. 


Aino on kehittynyt viikossa valtavasti! Hän on vähän arka, jonka vuoksi on ollut erittäin mahtavaa nähdä, kuinka Eppon kanssa on kuitenkin uskallettu tehdä vaikka ja mitä. Hoitotoimenpiteet kuten harjaus ja talutus on Ainolla jo niin selkärangassa, että hän opettaa jo pikkusiskoakin. Kavioiden puhdistus on suurin harppaus, jonka tyttö on ottanut hoitotoimissa, sillä aiemmin se ei ole onnistunut ilman apua. Nyt onnistuu. Satulointiakin on harjoiteltu, mutta Eppo on siihen vielä aika korkea ja satula lähes yhtä painava kuin tyttö itsekin. Ratsastuksellisesti Ainoasta on puhjennut uusi rohkeuden osa-alue esiin. Pelkäsin itse kovasti, että tyttö saattaa säikähtää ensimmäisestä laukasta ja heittää hanskat tiskiin seuraavaksi talveksi. Mutta mitä vielä, keskiviikkona otetut ensimmäiset kolme laukka-askelta olivat torstaina jo useita kierroksia ympyrällä ja perjantaina tyttö ei meinannut edes äidin käskystä alkaa hidastamaan ponia, kunnes kypärä valahti silmille ja oli pakko.. Tasapaino, kevennys ja ponin hallinta on parantuneet viikossa aivan valtavasti. Aino on myös päässyt tällä toisella viikolla ravaamaan kenttää pitkin ilman talutusta, tehden samalla keskiympyröitä ja pääty-ympyröitä.

Muutama video havainnollistamaan viikon tapahtumia, 
ylempi on kuvattu 6.7.2018 ja toinen 10.7.2018 





Kottiakaan ei olla unohdettu.

5 kommenttia:

  1. Ihanat tytöt ja Eppo, suloinen parivaljakko <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allekirjoittanut osaa niin painaa klikkiä "vastaa" 😂 siispä tuolla alla.. ;)

      Poista
  2. Seppo hyvässä uudessa huolehtivassa kodissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on niin mahtava poni! <3

      Poista
  3. No eikö? En oikein käsitä, kuinka poni voi olla noin toimiva ja kuinka lapset innostui tästä aivan älyttömästi. Kuvittelin, että kolme/neljä kertaa viikkoon jos tallilla näkyisi tyttöjä, mutta nyt ollaan joka päivä. :)

    VastaaPoista