Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

17.12.2016

Matkalla maailmalle


Maailma pyörähti ympäri, ainakin Simo-Petterin pienen pallon osalta. Tavallinen perjantai aamu, kuuden jälkeen ulos ja niin edelleen, tai niin ainakin Simo luuli. Minä olin pitänyt tiedotuksen kyllä ajantasalla ja varmasti ainakin sata kertaa sanonut, että nyt on se päivä! Pitkin viikkoakin olin jo huomautellut, ettei varmasti asia ole pimennossa. Ihan samalla tavalla, kuin muistuttelen kotiväkeä syntymäpäivästäni, hääpäivästä ja muista oleellisesti huomiota tarvitsevista päivistä. Mutta menikö viesti perille?

Se on vähän sama kuin sanonta : laita mies edeltä, mene itse perässä.

Poikkeuksen aamuun teki jo treenihetki. Simo satuloitiin ennen yhdeksää, ja selässäkin oli ratsastaja pian sen jälkeen. Ihan vain varmistaaksemme, että hevonen on mieleltään suhteellisen kaikkensa antanut, ei pysty ei kykene yhtään enempään. Koska tunnetusti höyryveturi puhkuu höyryt korvista ulos, kun tapahtuu jotain uutta.

Juuri ennen lähtöä otin tallista Kottin riimun varuiksi mukaan. Poni näki tilanteen ja reagoi siihen yllättävällä tavalla "iu" ja pukkilaukkaa pitkin tarhaa. Varmaan luuli pääsevänsä taas hyppäämään, tai jotain. Mutta sinne jäivät tarhoihinsa, kun auton nokka kääntyi kohti Ylämaata traileri perässään. Varsin tietoisena siitä, että nyt tulee talliin uusi kaveri. Olinhan kertonut siitä niin paljon!


Siellä se lauma odotti ja oli selvästi tietoinen, että nyt tapahtuu jotakin, mutta mitä? Eipä ainakaan porukan pienin voinut tietää, mitä tuleman pitää. Viimeiset rallit mummon kanssa, iloa ja intoa puhkuen, valmiina elämän mittaiseen seikkailuun.

Pieni ori asteli tallista ulos hieman haparoiden ja pienen rohkaisun jälkeen olikin jo kopissa. Tottakai ensin tutkittiin, että on varmasti turvallista nousta liikkuvan karsinan huomaan, hulluahan se olisi hypätä silmät ummessa tuntemattomaan. Ei sellaista tee edes rohkeista rohkein.

Kotimatka sujui liukkaassa, mutkaisessa kelissä varsin leppoisasti. Varsa oli rauhallisesti trailerissa koko matkan. Ja kotona ulos astui rohkea poika täynnä seikkailumieltä. Ensimmäinen matkustus sujui hienosti!

Koti-ikävä iski hieman myöhemmin.

Alkuun tilanne oli hieman ongelmallinen. Varsa käveli nätisti omaan tarhaansa, mutta vierustoveri oli halukas liittymään samaan tarhaan heti paikalla. Eikä kai mikään yllätys ollut, että kuusi vuotta mutkattomasti palvellut paimen sanoi sopimuksensa irti juuri tähän hetkeen! Arg! Niinpä koko lauma joutui heti seuraavaksi talliin. Frodon karsina on keskellä, joten sillä on kaveri kummallakin puolella. Se siis pystyi myös karsinassaan tutustumaan uusiin naapureihinsa. Tai olisi pystynyt, mutta itseasiassa heinä oli kiinnostavampaa. Sekös pisti Simon ja Kottin mielen kireälle. Simo etenkin olisi niin kovasti halunnut päästä tutustumaan varsaan pintaa syvemmältä, oikeastaan sen ulkoinen habituskin muuttui aika varsamaiseksi, isossa koossa vain.

Pojat pääsivät ulos heti, kun tarhaan oli saatu hieman puuainesta hidastamaan langoista läpi menoa. Frodo sai heti ensimmäisenä päivänään paljon käsittelyä, riimun laittoa ja pois ottoa sekä talutusta edes takaisin tarhan ja tallin väliä. Eihän sitä voinut talliin riimu päässä jättää. Matkalle tarttui lainaan Frodon käyttämä riimu, sillä oma ei vielä ollut kerennyt saapua perille. Mutta piankos puhelimeen tuli saapumisilmoitus ja Frodokin pääsi liittymään äijäkerhoon nahkariimullaan. Onneksi tilasin kaksi eri kokoa..

Langat ja laudat notkuen tutustui Simo uuteen ystäväänsä, jolle pikku hiljaa alkoi iskeä ikävä, äänestä päätellen. Vähän väliä kyseltiin, missä äiti on? Eikä äiti vastannut. Koti-ikävää yritettiin lieventää ruoalla. Hyvä ruoka, parempi mieli. Ja uskon, että pojilla on sen verran paljon kerrottavaa, ettei hetikään ole ikävälle sijaa. Kunhan eivät kummituksilla heti ensimmäisenä yönä toista pelottelisi.


Täytyy kyllä todeta, että uusi maailman matkaaja on todella rohkea ja reipas, sekä erittäin sopeutumiskykyinen. Koko lauma on vihdoin koossa, ensimmäistä kertaa. Hetken aikaa. Frodo näyttää niin pieneltä "ison" Simon rinnalla. Täytyy nyt kuitenkin muistaa, että oikeasti Simo on melko pieni hevonen. 

Edessä on monia vuosia työtä ja tuskaa. Toivottavasti myös paljon iloa ja onnea, ennen kuin varsa on edes siinä iässä, että sen kanssa aloitetaan ratsuilut saati päästäisiin radoille. Frodo on kaikkein nuorin otus, joka minulla on ollut. Simo on tullut yksi vuotiaana ja Kotti kerkesi kasvattajalla kahden vuoden ikään. Nyt opetellaan uusiin arjen rutiineihin ja syödään hyvin, kesää odotellen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti