Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

4.12.2016

Valmennus päivä 1


Aika on taas rientänyt, enkä ole ajatustakaan kerennyt blogilleni uhrata. Mutta kaikki se hyvän asian puolesta, sillä illat on tehty foresti -yhdistyksen lehteä. Se kieltämättä on vienyt kaiken ajan, joten siihen päälle ei kyllä muuta koneella istumista ole mahtunut. 

Kotti on palannut estetreenien pariin hyvällä motivaatiolla. Se alkaa jo ihan oikeasti näyttämään ratsulta, joka tietää, mihin kohtaan koivet laitetaan puomirivistöillä. Sen lisäksi ponilla on maastoiltu, käyty hangessa ja nautittu yhdessä olosta. 

Meillä oli nyt lauantaina ja sunnuntaina kaksi päiväiset valmennukset Heidi Svansborg-Lodmannin silmän alla. Viime kerralla menimme vain yhtenä päivänä, mutta pikku hiljaa on poninkin vaatimustasoa lisättävä, niinpä päätimme aloittaa sen tästä. Valmentaudutaan kahtena päivänä. 

Lauantaina poni oli pörheä ja energinen ja suurin osa energiasta käytettiinkin ylimääräiseen höyryämiseen, joka kostautui puolen tunnin yksityisvalmennuksen loppupuolella. Voimat loppui. Teimme ensin alkuverryttelyksi nelikaarista kiemurauraa. Nelikaarista siksi, että poni on ihan oikeasti pieni, valtavan suuressa maneesissa, jonka vuoksi kaaret ovat ponin kokoiselle nelikaarisellakin hyvin laajoja. Tärkeää oli taas taivuttaa kunnolla sisäpohkeen ympärille ja suunnan vaihtuessa pysyä tasaisena. Ravin tahdin kanssa meillä ei ole ongelmaa, ponilla on todella tahdikas ja luonnostaan tasainen ravi, mutta ongelmat ovat kunnon taipuminen sekä suoristuksessa tasaisena pysyminen. Ennakointia, aikaisemmin valmistelua, huolelliset pehmeät avut ja rauhassa tekeminen. Niillä päästiin aika hyvään alkuun. 


Kun poni oli suhteellisen hyvin lämmennyt kumpaankin suuntaan, jatkoimme siirtymisillä. Ravista käyntiin ja käynnistä raviin. Perusasioita. Ponin suurin eteenpäinpyrkimys oli jo jossain muualla kuin tehtävissä, joten käyntiin siirryttyä ongelmamme taas paljastui. Poni jää pohkeen taakse, eikä ole enää terävänä avuille. Lyhyet nopeat siirtymiset, muutama käynti askel ja takaisin raviin, selkeä pohje ja tuntuma. Ihan kelpo suorituksiin päästiin, mutta jotenkin vähän eteenpäin potkittavaa mallia oli koko ratsu. Tukkoisen oloinen. 


Pienen lepotauon jälkeen otimme laukkaa. Laukassa ponin eteenpäinpyrkimys taas heräsi ja hetkittäin se tuntui todella hyvältä. Aivan vauvamaista kokoamistyöskentelyä haettiin ympyrällä. Että saan laukkaa lyhyemmäksi, säilyttäen samalla eteenpäinpyrkimyksen. Vatsalihakset, pohje, kunnon tuntuma. Ponille asia ei nyt varsinaisesti ole uusi, sillä sen laukkaa on säädelty paljon, mutta haasteen asiasta teki se, että poni oli jo aikalailla kaikkensa antanut. Eikä enää oikein jaksanut.



Valmennuksen loputtua kävelin Kottin kanssa maastakäsin loppukäynnit ja poni oli kyllä täysin perässä vedettävää mallia. Saattoi toki tukkoisuuteen vaikuttaa myös alku viikolla hangessa tehty treeni ja sen jälkeiset hyppelöt, joissa etenkin ajatuspuoli joutui todella tekemään töitä. Olen niin onnellinen meidän esteratsastajasta ja sen työskentelystä ponini kanssa. Mikä lottovoitto oli löytää EK equestrian tmi:n avustuksella ratsastaja ponillemme.

Poni oli ihan ok, se olisi voinut olla huomattavasti parempikin ja olisi jäänyt harmittamaan sen vaisu suorittaminen, jos olisimme olleet vain yhtenä päivänä valmennuksessa. Mutta meillä oli tulossa onneksi vielä seuraavana päivänä valmennus, joten pystyin näkemään tämän vaisun suorituksen positiivisiakin puolia paremmin. 

Siirtymiset sujuivat hyvin, vaikka poni välillä vähän mykäksi jäikin. 
Laukan "kokoaminen" oli todella hyvällä mallilla, ikäistensä tasoista. 
Taivutukset kaarteissa oli parempia kuin koskaan aiemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti