Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

3.6.2017

Kun ori tulee taloon ja muita painajaisia

Pikku ori Hillside Forgotten Gold

Pian on se hetki, kun tontillemme astuu ensimmäistä kertaa kantakirjaori.
Eikä mikä tahansa, vaan I-palkinnolla palkittu ori


Onko minulla kaikki valmista? No ei todellakaan! Kesä, missä viivyt? Kolme vuotta sitten meille tuli ratsutukseen kesäksi poni toukokuun alussa, koska laidunkausi alkoi silloin. Ei alkanut tänä vuonna. Ja vaikka minulla onkin ponit jo laidunnelleet, ei tämä vielä kesästä käy. Toppaloimet kaivettiin kesäkuun kunniaksi kaapista ponien päälle. Juu ei naurata yhtään, kiitos kysymästä!

Laitumet. Aitaa on rakennettu, tolppia pystytetty jotakuinkin 400kpl. Maata on missä laiduntaa, useita, useita hehtaareja. Jokaiseen tolppaan kolme eristintä, joissa nykyaikainen porakoneeseen laitettava pää on ollut kultaakin arvokkaampi, kirjaimellisesti. Ja sitä lankaa. "Kulta osta vaikka 10 rullaa, ehkä se riittää.." Niin, siis riittää kyllä, mutta mihin? Yhden laitumen lankoihin, kyllä, ainakin pienempiin laitumiin. Kaksi kolmesta on jo valmiina. Voisi kai sanoa, että olemme yli puolivälissä. Vai olemmeko sittenkään? Se viimeinen laidun, jonka alustavasti varsoille ajattelin, on yhtä suuri kuin nämä kaksi ensin tehtyä yhteensä. Siinä viimeisiä tolppia huhkiessa paikalleen jäin kuitenkin miettimään, olisiko joenrantalaidun sittenkin parempi paikka lempeilyyn ja hempeilyyn, kuin orivarsojen voimien kohistukseen? Saapa nähdä, kuinka laitumet tulevat jakautumaan.


Pikku ori, kerä kasvattajansa

Kiimat, niitä on tarkkailtu. Minulle on päähän pinttynyt ajatus, että ensimmäinen kiima on turha. Siitä ei tiinehdy, kuin aniharva. Se on onneksi varmuudella mennyt. Oliko se myöhässä oleva, vai eikö viileät kelit houkuttaneet tammaa näyttämään aiempia kiimoja? Mene ja tiedä, mutta kyllä huhti-/ toukokuun vaihteeessa jo hieman alkoi pelottaa, eikö tamma näytä kiimojaan laisinkaan. Onneksi se pelko oli turha, sillä kyllä viimeksi olisi kelvannut ihan kuka vain sulhoksi tammalle, niin innoissaan oli itseään tyrkyttämässä. Hyvä! Tarkkaan ottaen uuden kiiman pitäisi alkaa samoja aikoja, kuin oriin saapuminen. Voisiko parempaa ajankohtaa ollakaan?

Mitä jos. Jos tamma ei tahdokaan seuralaista? Jos se tahtoo omia hehtaarien laitumet yksinään, onhan se niin ahne. Tai jos ori onkin karjaampi ja hurjempi, kuin olen saanut ymmärtää. Jos se asuinpaikan muutosta ottaakin ohjat omiin käsiinsä ja heittää lemmenleikit aivan yli?
 Ja sitten ne miljoonat kauhuskenaariot, joissa tallin jokainen kaviokas on irtaallaan samassa tilassa. No, kai sitä täytyy valmistautua tähän mieluummin liian skeptisesti ja miettiä kaikki epämukavuudet läpi, jotta on ainakin varauduttu ja funtsittu.

Ennen kaikkea kuitenkin odotan sitä, että pääsen työstämään taas uutta foresti -tuttavuutta eteenpäin. Edessä on valmistautuminen ponibreederssiin, josta soisi upealle oriille mainetta ja kunniaa. Kesällä paiskitaan siis töitä kolmen nuoren poniratsun kanssa, joista kaksi kilpailee tänä vuonna ponibreederssissä, mutta eri lajeissa. Aika mieletön kesä tulossa, jos tätä lumisadetta voi kesäksi kutsua! 

On asioita, joita fiilistellään ja muistellaan tulevaisuudessa kiikkustuolissa. Tässä yksi niistä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti