Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

28.1.2018

Ajatuksia verryttelystä



Viikonloppu Heidin valmennuksessa sisälsi paljon ideoita ja ajatuksia verryttelystä. Kuinka verrytellä poni ratsastuksen alussa ja mitä kaikkea siinä samalla täytyisi tehdä? Käyn usein yksin ratsastaessani ponin kanssa maastossa kävelemässä joko alku- ja/tai loppuverryttelyksi. Silloin menemme pääasiassa löysin ohjin, ellei ponilla ole kiire jolloin joudun ottamaan vauhdin toppuutteluksi ohjia käsiin. Kävely ei koskaan ole hevoselle pahasta ja oikeastaan liikaa ei voi kävelyttää. En siis ole tehnyt mitään virhettä tai vääryyttä sillä, että kävelytän hevostani maastossa löysin ohjin. Kävely ennen ja jälkeen urheilun on hyvä juttu, lisää sitä kaikille, myös Kottille!

Mutta se on vain kävelyä, joka ei loppujen lopuksi ole vielä ratsastusta, varsinaista vaikuttamista hevoseen. Enemmänkin mielen valmistamista, rento käyntilenkki vaihtuvin maisemin, siinä mieli jos toinenkin piristyy. Koska urheilutapani sisältää kaksi osapuolta, ratsun ja ratsastajan, olisi parasta, jos kävely suoritettaisiin maastakäsin. Siinä lämpenisi ratsastajankin kroppa. Koulusaappaissa kävelylenkin teko ei kuitenkaan ole kovin houkuttavaa.

Mitä enemmän hoidatan lihaksistoani ammattilaisella, sitä helpommin huomaan, kuinka tärkeää on oma verryttely ja venyttely. Olen jatkuvasti jumissa jostakin, jos en venyttele! Ennen en ollut tietoinen tästä, koska jäykkyys siellä täällä oli minulle täysin normaalia. Poniani on ammattilaiset hoitaneet pidemmän aikaa, mutta olen pääsääntöisesti aina jatkanut normaalia elämää, samalla tavalla kuin aina ennenkin. Syksyllä osteopaatti antoi ohjeita, miten ponin lapojen liikkuvuutta voimme lisätä pienillä venytyksillä. Suoritimme tätä venyttelyä aina ennen treeniä, ja nyt viime kerralla tulos oli selvästi huomattavissa. Vasen puoli on todella hyvä ja liikkuvainen, oikea puoli vaatii enemmän työstöä. Pienillä asioilla on siis merkitystä, niistä muodostuu ajan kanssa suuri kokonaisuus. Venyttely on ponille vähintään yhtä tärkeää kuin minullekin. Viime käsittelyssä saimme ohjeeksi käyttää bottia puolituntia ennen ratsastusta lannerangan päällä. Meillä on kyllä botin vilttiä ja loimea, joten sen käyttö on suhteellisen helppoa. Ainoa ongelma on loimen huono istuvuus, jonka vuoksi en sitä aivan tolkuttomasti halua käyttää. Yleensä se on päällä kuljetuksissa tai ratsastuksen jälkeen hetken. Nyt laitetaan sitä selkään myös ennen ratsastusta. Rehellisesti sanottuna on aika työlästä käydä laittamassa ponille viltti tai loimi kaiken loimikerrosten alle, joten olen päättänyt yhdistää monta kärpästä. Ponin makoilu bottin alla voidaan tehdä ihan hyvin rennon käyntilenkin aikana, ilman saappaita ratsastajan jalassa. Muckbootsit ovat erinomaiset kävelyyn! Niinpä ponin kanssa käymme lenkillä ennen treeniä. Kumpikin saa vähän kroppaansa lämpimäksi sekä mielen pirteäksi. Sen jälkeen on mukava käydä varusteet tallin kautta päälle ja lähteä päivän treeneihin. 

Ponin hierontoihin ja osteopaatin hoitoihin menee paljon rahaa. Enkä niitä tohtisi käyttää pelkästään korjaamaan ongelmia, joita olemme käyntien välissä saaneet aikaan. Tarkoitus olisi yrittää pitää poni hyvänä hoitojen välissä, jotta hoitoja voisi vähentää tai edes väliä pidentää. Ainahan kroppaan tulee jotain ongelmia ja hoitojen jälkeen uusi liikerata kipeyttää ponia, se on normaalia. Mutta en tahdo, että ponia hoidetaan samasta kohtaa, samoja vaivoja aina uudelleen ja uudelleen ilman, että omalla toiminnoillamme pyrkisimme tekemään ongelmia pienemmiksi. On siis muutettava omaa tekemistäni ponin kanssa niin, että ponin kroppa pysyisi paremmin toimintakunnossa. Niin kauan, kun haluan ponin suorittavan oikeasti todella hyvin, on minun tehtävä kaikkeni, että se on mahdollista ja poni pystyy vaatimuksiini vastaamaan.


Niinpä sopivasti Heidin kanssa kävimme verryttelyn ABC:n läpi kahtena päivänä. Verryttely on kaiken treenaamisen yksi tärkeimmistä asioista. Keho täytyy valmistella hyvin suorituksiin, jotta suorittaminen on ylipäätään mahdollista. 

Alkukäynnit voi lompsia miten tahtoo, vaikka siellä maastossa. NOT! Ne voi hyvin lompsia löysin ohjin maastossa, kyllä. Mutta ponin täytyisi liikkua silloinkin ylälinjastaan pyöreänä. On tärkeää, ettei poni heitä selkäänsä alas oikeastaan missään kohtaa, kun ratsastaja on selässä! Jos haluan lompsuttaa ponin kanssa täysin aivottomasti, kävelen ponin vierellä, mutta selässä ollessani ratsastan ajatuksella, jokaikisen askeleen, jonka poni ottaa, alusta loppuun. Tätähän Taina on jo painottanut "ratsasta ponia!" Minä vain olen hidas sisäistämään asiat loppuun asti.

Käynnin on oltava rentoa, puhdasta ja turvan on johdettava suuntaa, ei korvien, ei otsan, vaan pitkien turpakarvojen. Vaikka minulla on pitkät ohjat, on minulla oltava tuntuma ohjilla, tasaisesti kummallakin kädellä. Vaikka vasta aloittelemme treeniä, on poni silti jo töissä. Eläin ei osaa erotella asioita niin, että nyt on sallittua tehdä näin, kohta ei ja pian taas saa tehdä näin. Säännöt on ja pysyy koko ratsastuksen ajan samana, aina. Ensin poni ratsastetaan eteen - alas, jokaisessa askellajissa, kummassakin kierroksessa.

Minulla on oltava tarkastuslista, jonka käyn heti alussa läpi, jokaisen askellajin kohdalla, alkuverryttelyn aikana. Alkuverryttelyn ei ole tarkoitus kestää koko tuntia, tai olla vain humputtelua. Sen aikana voi ja pitää työstää ponia, käydä läpi perusasiat, jotta verryttelyn jälkeen minulla olisi allani ratsu, jonka kanssa voimme aloittaa kunnon työskentelyn. Jos humputtelemme ensin verryttelyn läpi, käymme sen jälkeen perusasioiden tarkastuksen, olemme jo kuluttaneet voimavaramme ja aikaa niin paljon, että on loppuverryttelyn aika. Lyhyesti sanottuna minun ratsastettava poni hyväksi alkuverryttelyn aikana, ei  sen jälkeen! 

  1.  Tuntuma Ponin on oltava tasaisella tuntumalla kumpaankin käteeni. Etenkin vasemmassa kierroksessa ulko-ohjan kanssa on oltava tarkkana, jottei poni heitä lapaansa ulos ja käänny liiaksi kaulalla, ollen tyhjänä oikeaan käteen.
  2. AvutPohkeesta on tapahduttava reaktio heti, ei kohta. Mieluummin liian iso reaktio kuin ei sellaista ollenkaan. Heti aluksi minun on ratsastettava poni herkäksi ja oltava itse herkkä. Ponin on annettava minun ratsastaa sitä.
  3. SuoruusTasainen taivutus ja asettuminen kumpaankin suuntaan, sisäpohkeen on mentävä läpi ja ponin on hyväksyttävä jalkojeni lähellä olo. 

Ensimmäinen valmennustunti meni täysin etsien sitä fiilistä, mikä pitäisi olla heti ensimmäisestä askeleesta lähtien. Toisena päivänä pääsimme työstämään enemmän siirtymisiä ja muodon hallintaa siirtymisten aikana. Muoto on tällä hetkellä se, mikä suurimmaksi osaksi työn alla, tasaisen muodon löytyminen, juuri niin ylhäällä tai alhaalla kuin selässä oleva ratsastaja haluaa. 

2 kommenttia:

  1. Oon juuri yrittänyt etsiskellä uusia ideoita ratsastamani nyffeponin treeniin ja tää postaus osui eteen kuin tilauksesta! :D Nimenomaan niihin perusjuttuihin sitä kaipaa aina välillä vähän uusia ajatuksia, ei mitään taikatemppuja, vaan just niitä pieniä arjen juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, jos postauksestani oli apua. Yritän näitä omia valmennuksia ja niiden antia avata täällä enemmän jatkossakin. :)

      Poista