Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       Muistoissa       ::      

6.1.2018

Poni - niin edullista!

Simon aikaan kuulin paljon väitteitä siitä, että tuon otuksen hinnalla pitäisin valtavan katraan poneja. Eihän kukaan sitä pahalla sano, eikä mielessä ehkä koskaan edes käy ajatus, että juuri tälle kuulijalle, eli minulle, sanat voivat olla todella ikäviä. Ehkä kukaan ei edes ymmärrä, miten paljon toiveita, odotuksia ja ennen kaikkea konkreettista työtä ja aikaa Simoon laitettiin. Raha, se on vain paperia, sitä painetaan koko ajan lisää, mutta aika, se on meillä kaikilla rajallinen. Ja se hevonen, se todella oli jotain! 

Hevonen nieli sitä paperille painettua valuuttaa tuon tuosta. Se söi paljon heinää. Sen kanssa käytiin klinikalla kerta toisensa jälkeen. Tonni sinne, toinen tänne. Kuka niitä roposia oikeasti laskee? Kaikella on arvonsa, myös niillä tunteilla ja onnistumisilla, joita Simo tarjosi meille hyvinä päivinä. Ne ovat jokaisen euron arvoisia, ne ovat sellaisia, joita ei poneilla koskaan voi saada, eikä tavallinen palkansaaja rahoillaankaan. Tietenkin sitä toivoi, että joskus helpottaisi, joskus hevonen olisi terve ja antaisi lisää wow-fiiliksiä. Että joku päivä kaikki se käytetty raha tuntuisi pieneltä, siis todella pieneltä sijoitukselta. Mutta kurssit ei aina ole nousussa, niin kuin meidän kohdalla kävi. Sanotaan, ettei hevoseen kannata laittaa enempää rahaa, kuin on valmis menettämään. Se on totta! Pätee myös ponien kohdalla.

Kuuntelin sitä "ponit ovat edullisempia" -fraasia vuosia, jo ennen Simoakin.  Minulla on ollut kolme hevosta tallissa samaan aikaan. Nyt minulla on kolme ponia. Siispä myös hyvinkin käsitys siitä todellisuudesta, tämän fraasin takaa. Ja ei, ei ruoho ole yhtään vihreämpää aidan toisella puolen, uskokaa tai älkää! 


Ajatuksen tasolla ponin pito voi olla edullisempaa. Syöhän poni mahdollisesti vähemmän heinää ja rehua. Mutta silloin kyse on kuukausitasollakin vain muutamista kymmenistä euroista, joka ei kaiken hevoskulujen rinnalla tunnu enää missään. Olen kuitenkin todennut, että kyse on enemmänkin siitä, miten harrastaa. Jos eläin, oli se sitten poni tai hevonen, on oloneuvoksena, ei sen pito ole kallista. Tällöin heinälasku hevosen kohdalla voi olla huomattavasti suurempi kuin ponin omistajalla. Mutta jos ajatellaan urheilevaa eläintä, ei poni jää kuluissaan yhtään hevosta edullisemmaksi. 

Asuminen
Tallivuokrat vieraalla voi olla ponikarsinoilla joitakin kymppejä edullisempia. Mutta tällaisessa kotitallissa sellaiseen ei ole mahdollisuutta. Tallin seinät, karsinat ja irtaimisto on ihan yhtä kallista, oli sinne tulossa asumaan poni tai hevonen. Tässä kohtaa muuten helposti kävisi niin, että ponitalli tulisi kalliimmaksi, saisihan siihen tilaan useamman karsinan. Jokainen väliseinä, ovi ja kalterit maksavat lisää euroja. 

Ulkoilualueet on oltava yhtälailla kunnossa, oli siellä asukkaana sitten iso tai pieni. Maanrakennus ja tarhan pohjien teko on aivan yhtä kallista, sitä urakoitsijaa ei kiinnosta, tallaako tiloilla hevonen vai poni. Tarhan aidat tulevat ponille helposti kalliimmaksi, ne kun osaavat olla karkailun mestareita, eikä kolme sähkölankaa riitä mitenkään. Meillä kulkee nykyisin 7 lankaa aidoissa, ja ihan aina otukset eivät silti ole aidan oikealla puolella. Hevosille riitti mainiosti kahdesta kolmeen lankaa.

Kuivike kastuu yhtä paljon ponin pissistä kuin hevosenkin. Karsinoissa on oltava tavaraa reilusti, isot karsinat syö sitä tietenkin paljon enemmän kuin pienet, mutta pieni määrä asukkaita suuressa tilassa on ehkä taloudellisempaa kuin suuri määrä pienessä. Ponit paskovat tasan saman verran kuin hevoskaverinsakin - se mikä menee suusta sisään, tulee pyllystä ulos. Loppujäte on yhtä ekologista ja "haluttua" tavaraa, oli se sitten tullut isosta tai pienestä masiinasta. 



Ruokinta - syö kuin hevonen, vai pitäisikö sanoa kuin poni?!
Hevonen syö niin paljon enemmän! Näinhän sitä sanotaan. Mutta ei, ei se niin ole. Poni syö kyllä ihan yhtä paljon. Ei ehkä sitä heinää ja rehua kiloissa, vaan euroissa.
Hevoselle pystyi ostamaan heinät sieltä mistä halvalla sai. Ponille täytyy etsiä kirppujen ja alkueliöiden kanssa mahdollisimman vähän sokeria sisältävää, hyvällä srv-arvolla olevaa priimaheinää. Ei kuulkaa olekaan niin helppoa, eikä varsinkaan halpaa! No myönnän, että meillä tätä ongelmaa ei onneksi ole. Mutta valtaosalla ponin omistajista on. Heinää poniotuksemme syövät kahdeksan kuivakiloa päivässä, per turpa. Eikä se niiden rungon perusteella ole yhtään liikaa. Hevoset söivät kymmenen kiloa, joten se kaksi kiloa heinää ei kovin suurta eroa heinälaskuun tee.

Rehut, ne vasta ponin omistajalle päänvaivaa aiheuttaakin. Aivan kuin vatsaongelmaisen hevosen omistajallekin. Markkinoiden ponirehut eivät ole suunniteltu suorittaville poneille. Suuressa osassa hevosmalliston rehuja sokerit ovat aivan liian suuret ponille. Siispä kaupasta säkki sitä kalleinta, ulkomailta tuotua rehua, kiitos! Sitä juuri, jota valmistusmaassa saisi 15€ säkkihintaan, mutta suomalainen ponitäti maksaa mieluusti liki 80€ säkistä. Ja ponin syöttömäärillähän kivennäisaineet eivät mitenkään riitä, joten lisätään laskuun vielä erikseen kivennäinen, eikä mikä tahansa. Jokainenhan tietää, että se halvin on arvoiltaan aivan päin puuta, vaikka miten sumplisi. Kyllä, joskus olen katkera, kun en ole ostanut suomenhevosta, joka voisi syödä kotimaista prixiä jokusen litran päivässä  ja omistaja sekä hevonen olisi tyytyväisiä!

Mutta nyt alkaakin ponin omistajien juhlakausi, kun päästään vitamiiniosastolle. Jokainen urheilija, niin myös hevoseläimet kokoon katsomatta, tarvitsevat lisäravinteita. Vitamiineja, elektrolyyttejä jne. Tässä kohtaa poniotuksen omistajat hyppivät riemusta, sillä annostusohje on poneille n. puolet siitä mitä hevoselle! Tosin varsaponin omistaja ei hypi riemusta, sillä varsaponi vaatii hevosannoksen. Eli pumppupulloissa ponille riittää yksi painallus, kun hevoselle menisi kaksi! Ja heti saatiin kulut tasattua!

Ponin ruokinta on kuin nuoralla kävelyä. Yleisesti ottaen ne ovat hyviä rehun käyttäjiä. Urheileva poni kuitenkin myös kuluttaa, joten sen ruokkiminen riittävästi on kuin venäläistä rulettia. Toisinaan epäonnistuu ja vastassa on valtava pallo, etenkin kesäaikaan. Mutta helposti ne myös kuluttavat liiankin paljon ja elämä painonhallinnan kanssa on jojoilua.


Varusteet
Ponin kokoisiin varusteisiin menee vähemmän materiaalia, sitä voisi heti kuvitella, että se myös näkyisi hinnassa. Hevoselle selkeä full oli aina sopiva, mallista tai merkistä riippumatta. Ostapa ponille pony - ja voit todeta, että perseelleen meni! Ponille harvoin saa kokonaista suitsikomplettia sopimaan, ilman osien vaihtoa. Otsapannat ovat liian lyhyitä, turpahihnat kireitä, mutta poskihihnat sopivia. Cob koossa poskihihnat jää auttamatta isoiksi, turpahihnan osuessa ehkä hyvällä tuurilla sopivaksi. Otsapannat, ne on otettava hevososastolta. Siispä vaihtoehtona on ostaa osia, toivoa, että soljet käy yksiin vastakappaleen kanssa ja kasata suitset pala kerrallaan. Tai ostaa kahdet eri kokoiset suitset.

Satulan metsästys on jo aivan toinen juttu. Riittävän pieni, riittävän leveä. Riittävän satula. Isomman ponin kanssa ongelma varmasti helpottuu, mutta 15" satulakoko oli yhtä itkua, kun sopivaa ei ole! Loimissa 115cm koko on shettismallia. Mutta kun minulla on iso poni, pienessä koossa! Siispä takuu varmaan merkkiin kääntyminen. Hevoselle niitä löytyi läjäpäin käytettynä. Arvatkaapa löytyykö ponille?! Ja suomalaisista tavaramarketeista niitä ei koskaan löydy hyllystä, siispä visa vinkumaan ulkomaisiin nettikauppoihin.

Ylipäätään ponille varusteiden metsästys on ollut oikeasti metsästystä. Poneille valmistetaan paljon hömppää, vaaleanpunaista ällöä. Missä on ne ponivarusteet, jotka ovat asiallisia ja klassisia. Markkinoilla on paikka vakavasti otettavien ponien varusteille.

Muut kulut
Lopulta päästään siihen, että eläinlääkäri maksaa yhtä paljon ponille kuin hevoselle. Ponius, kuvitelmista huolimatta, ei tarkoita sitä, että eläin ei sairastuisi. Poni sairastaa siinä missä hevonenkin, niille tulee vaivoja aivan samalla kaavalla kuin hevosillekin. Ne tarvitsevat myös hoitoa, aivan samalla tavalla kuin hevonenkin. Hieroja ja osteopaatti, ponin koosta huolimatta, ottavat saman tuntitaksan kuin isommallakin otuksella. Urheileva poni tarvitsee lihashuoltoa yhtä paljon kuin hevonenkin. Ja itseasiassa Kotti on nauttinut palveluista kaikista eniten, huomattavasti enemmän kuin yksikään hevoseni.

Valmennukset ja kisakulut ovat aivan yhtä kalliita ponilla kuin hevosellakin. Ponilla vain sen numero 7 saaminen vaatii kisoissa paljon enemmän kuin hevosella, johon taas tarvitaan valmennusta enemmän. Tämä on täysin minun henkilökohtainen kokemus ja näkemys asiasta, monen hevosen, sekä ponin kokemuksella. Ponin ratsastaminen vaatii tällaiselta tädiltä paljon enemmän, minun oli helpompi ratsastaa isosti liikkuvia hevosia, joiden kanssa avuillaan sai olla hitaampi. Ponin jalat liikkuvat rungon alla paljon nopeammin, joten apuni on oltava nopeampia. Siispä lisää valmennusta!


Summa summarum. 

Ponin pito voi tulla edullisemmaksi, jos poneja pitää vain pihankoristeena. Urheiluponin pito ei ole yhtään sen edullisempaa kuin hevosenkaan! Elämä on valintoja, jos halvalla haluaa päästä, on parasta laittaa ponit kokonaan pois. Muutoin, ei ole merkitystä, mitä tallissa asustaa, tämä on elitistinen harrastus. Ne harrastavat, jotka pystyy, juuri siten, kuin pystyy.  

6 kommenttia:

  1. Anonyymi6/1/18 19:11

    Pakko tuohon kuivike- ja jätöshommaan sen verran kommentoida, että kyllä ponin paska on niin paljon pienempää ja ”kevyempää”, et sitä on paljon mukavampi ja helpompi käsitellä :D! Toki isolla ponilla ja pienellä hevosella ero ei ole niin suuri, mut pikkuponin ja hevosen kokoisen hevosen kuivikekustannukset ja tallityöhön käytetty aika on kyllä eri ainakin meillä. Pikkuponit myös eivät kuluta pohjia meillä ainakaan niin paljoa, koska ovat kevyempiä - jos pohjat on tehty hyvin, pikkuponin tarha näyttää pidempään paremmalta, mitä hevosen. Ja rehujen syöttömäärät ovat pienemmät poneilla, ja onhan niitä hevosiakin, jotka ovat herkkiä vatsastaan. Mutta joo, siinä oot ihan oikeassa, että ei kannata hommata ponia vaan siksi, koska ”se on halvempaa”. Sävyeroja hinnoissa on, mutta kokonaiskuvana hevosen pito on kallista, oli kyseessä pieni poni tai iso hevonen :D Hyvä postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, hyvä pointti! Minulla on ollut "maailman siistein" hevonen. Jonka tarha ja karsinat olivat aina siistit. Samanlainen ponikin löytyy. Sitten on ollut ääripää kummastakin. Yksilöllisiä eroja toki on. Se on totta, että ponilla on pienemmät pallerot, mutta talikointi voikin olla haastavampaa, kun ei pallerot pysy talikossa! ;)

      Ruuan annostelussa ponin kanssa voi päästä vähemmällä ja vatsavaivaisen hevosen ruokinta se kallista, ja työlästä! Puuhaa onkin. Kokonaiskuvana euroissa se ei kuitenkaan paljoa (ainakaan omalla kohdalla) eroa, heinässä, eikä rehuissa.

      Halpuuden vuoksi ei kannata ostaa ponia, ei edes halvalla! :D

      Poista
  2. Anonyymi6/1/18 22:02

    Minä taas älähdän - loimikoko 115 on russikokoa. Mulla on russi ja ai herrantähren kun yrität metsästää SOPIVAA 115cm lointa! Koot 105, 125 ja 135 on edustettu ties millä merkeillä, mutta se 115 on unohdettu. Tai sitten se tehdään 145-kokoisen kaulalle sopivaksi ja silakkaponi sujahtaa kaula-aukosta ulos ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Eikun visa vinkumaan ja horsewarea kohti kotia, kun mikään muu ei vaan sovi. Ja toki sitä kokoa 5'3 ei saa Suomesta, se pitää tilata. Se 5'6 löytyisi kyllä.

    Suojista en edes aloita. Kenen mielestä shettiksen sääreen sopii 17cm korkea SHETTISkokoinen jännesuoja??? Nimimerkki sille ylläolevalle russille sopii tasan yhden merkin 15cm korkeat shettissuojat.

    Tämä oli siis myötäelämistä ponivarusteiden suhteen! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, hyvä että on muitakin, jotka joutuvat siihen horsewareen kallistumaan! Niitä kun niin harvoin ponikoossa on edes käytettynä markkinoilla.

      Ponille varusteiden hankinta on varmasti kaikista vaikeinta, varsinkin jos haluaa laadukkaat varusteet. Koot ei täsmää millään sopimaan oman mussukan kropan kanssa ja pelkkään sovitus, erehdys ja pettymys rumbaan saa kulumaan sievoisen summan. :D


      Poista
  3. Anonyymi8/1/18 12:10

    En ehtinyt koko postausta lukea, mutta... :D Mulla on kolme russponia. Ne eivät ole kahdessa talvessa tallanneet ulkotarhoja (hiekkatarhat) mihinkään. Syksyllä niissä kävi kaksi hevosta kokeilemassa asumista - saivat lähdöt muusta syystä, mutta siis ensi keväänä tilattava kuorma hiekkaa, koska hevoset ramppasi tarhan ihan mutavelliksi :( Samoin laitumet kuluivat aivan eri lailla, kun ponien kanssa.

    Kahteen talveen ei myöskään tarvinnut kenttää juuri lanailla - hevosia kun oli tallissa, se piti pari kertaa viikossa tasoitella, ettei ollut kamalaa monttua :S

    Meillä ponit syö 4-6kg/ pv kuivaheinää. Säilörehua saivat max. 8kg.
    Isot hevoset (160-170cm) pv söivät kuivaheinää 12kg ja säilöä 16-18kg, eikä sittenkään meinannut riittää. Kuivia kesän oravia olivat. Lisäksi se lisärehujen määrä oli valtaisa :o 2l viherpellettiä, ja litratolkulla muuta ruokaa, kun piti lihottaa niitä..
    Omat ponit syö 3-5dl yhteensä väkirehuja päivässä, ja yksi säkki riittää siis melko pitkään. Ja ihan vireitä ja terveitä, hyvässä kunnossa olevia ovat :)

    Lisäksi kuiviketta todellakin kuluu hevosilal enemmän kun poneilla :DD Itse laitan yhden 20kg hamppukuivikepaalin kolmelle ponille viikossa, ihan maximissaan menee kaksi.. Mutta. Hevoselle piti lisätä YKSI KOKONAINEN PAALi 2-3päivän välein, eikä sekään meinannut riittää... Olivat klo 22-6 ajan sisällä, eli 8h. Kiva kaveri vieressä, 10kg heinää heinäverkossa. Ja silti, kauheassa kunnossa karsina aamuisin... Voi olla, että oli ihan kamalat hevoset mulla vaan, ja oikeastaan olikin. Entinen 10v aikainen hevonen piti karsinansa siistinä, ja sinne meni yhtä paljon kuiviketta viikossa kun kahden ponin yhteiseen karsinaan... :)

    Se on kyllä totta, että varusteet, eläinlääkärimaksut, kuljetusmaksut ym ym maksaa ihan yhtä paljon. Mutta kyllä tässä kun on kotona kolme ponia, huomaa, että säästöä tulee kun ei ole hevosia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei, sullapas on ollut äärimmäisen huono tuuri hevosten kohdalla, tai hyvä tuuri ponien kohdalla! ;D
      Meillä kentän joutuu lanaamaan yhtä usein, oli siellä liikkunut poni tai hevonen. Toki Kottin jäljet eivät niin syvältä (useinkaan) tee monttuja, mutta tykkään, että pinta on tasainen aina.

      Meillä ensimmäistä kertaa meni tarhan pohja ja laitumien portinalus sekä polut tänä vuonna suorastaan karmeaan kuntoon, kun ori oli siellä. Hevoset eivät koskaan tallanneet samalla tavalla. Tosin omat ponini ei kyllä sellaista jälkeä tee, että tämä oli poikkeus.

      Yksilöllisiä erojahan näissä on todella paljon, joka vaikuttaa aina suoranaisesti kuluihin. :)

      Poista