Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

3.1.2019

Missä mennään vaihtojen kanssa?

hertjekker.net

Vuoden 2018 viimeiset valmennukset on vielä täysin käsittelemättä täällä blogissa. Käsittelemättä on muuten varmaan 90% viime vuoden valmennuksista. Jossain kohtaa viime vuotta blogiin kirjoittaminen omista treeneistä oli valtavan työlästä.  Meillä on ollut pakka ehkä koko viime vuoden todella hajalla. Olemme yrittäneet kovasti opetella uusia asioita ja välillä on tuntunut siltä, että menemme vain taaksepäin. Vaikka näin ei oikeasti tietenkään (tai ainakaan toivottavasti) ole. Kaiken kaaoksen keskellä oma itsetunto kuitenkin horjuu kovasti. Ja sen vuoksi kirjoittaminenkin on ollut vaikeampaa ja blogi on kärsinyt jonkinlaista hiljaiseloa. 

Valtavan prosessin keskellä on vaikea pukea ajatuksiaan selkokielen sanoiksi. Ja me todella ollaan valtavan prosessin keskellä. Oppiminen, ymmärtäminen, kokonaisuus. Kyse ei ole pelkästään ponin oppimisesta, vaan myös minun. Minä joudun opettelemaan samalla, kun yritän opettaa ponia. Yksi suuri projekti on ollut opettaa poni vaihtamaan. Se ei todellakaan ole ollut helppoa. Pieni, sievä ponini ottaa sadasosasekunnissa kymmenen jalkaa alleen ja sitten mennään, kovaa, korkealle, kukin jalka omaa askellajiaan. 

Aluksi riitti yhdet puhtaahkot vaihdot suuntaansa. 

Kotti vaihtoi helposti edestä, mutta takaosan mukaan saaminen on ollut työn takana. Pieni ohjus kykenee menemään ristilaukkaa kootusti, lisätysti ja kaikkea siltä väliltä, horjumatta tasapainoltaan laisinkaan. Sanomattakin kai jo selvää, että se onnistui hyvin niin kaarevilla kuin suorillakin urilla. Koko syksy työstettiin sitä, että poni vaihtaa ristilaukan takaakin puhtaaksi. Vähän kerrallaan ponin takaosa alkoi selvittelemään ristilaukat myötälaukaksi. Ponihan oli oikein mestari vaihtamaan takajalat ravin kautta myötälaukaksi, joten ensin täytyi saada raviaskeleet poistettua vaihdoista. Ihannetilanne olisi opettaa vaihdot puhtaiksi heti kättelyssä, mutta ponin kanssa mentiin tällainen tie. Se ei vain ymmärtänyt takaosan mukaan ottoa. Luontaisesti puhdas vaihto oli sille jotain hepreaa. 

Ensimmäiset puhtaat vaihdot tulivat päivää ennen vaativan debyyttiä. Lisää tehtiin ponibreederssin jälkeen. Ensin vain yhdet, sitten pikkuhiljaa vaadittiin lisää vaihtoja. Henkinen työvoitto tuli valmennuksessa, jossa teimme kolmikaarisella vaihtoja ensimmäistä kertaa. Keskihalkaisijaa ylittäessä piti tehdä vaihdot. Ensimmäinen vaihto tuli puhtaasti, menin hämilleni. Kiitin vuolaasti ponia ja sain kuin sainkin kerättyä sekä itseni, että ponini keskimmäisen kaaren aikana takaisin onnenhurmioista töiden tekoon ja palkinnoksi vielä toisen puhtaan vaihdon. Olin kyllä sen jälkeen eniten onnellinen siitä, kuinka sainkaan pakan kasattua siihen jälkimmäiseen vaihtoon. Eli toisin sanoen siihen, mitä vaihtojen välillä tapahtui..

Nyt poni on jo aika mestari kotikentällä vaihtamaan, sen lisäksi sillä voidaan jo vähän leikkiä vaihtojen kanssa tehden sarjoja. Mutta kun menimme maneesille, oli pakka taas vähän sekaisin. Koko valmennuksen ajan meillä oli hakusessa vähän kaikki palikat, mutta muutama ihan ok vaihtokin saatiin tehtyä. Takajalat olisi saaneet työskennellä paremmin, jotta vaihdot olisivat olleet tyylipuhtaita. 


Onneksi on vielä aikaa treenata vaihtoja muuallakin kuin kotona, ennen radalle menoa. Kottin kanssa aloitamme kisakauden näillä näkymin aluehallimestaruuksista, jossa ensimmäistä kertaa kilpailemme seniorimestaruusluokassa. Tosin kisakalenteri huokuu tyhjyydellään. Pakka meillä on sekaisin vieläkin ja tulee varmasti olemaankin vielä pitkään. Mutta ollaan me aikamoinen matka muutamassa vuodessa kahlattu eteenpäin, ettei se nyt mikään ihme olekaan. Täytyisi vain osata antaa itselle, sekä myös ponille armoa. Kaiken ei tarvitse onnistua heti, ei edes kohta, päästäksemme silti Roomaan asti. Me olemme kuitenkin taaplanneet kaikista epäilyistä ja "pyh, poni" -tokaisuista huolimatta jo tähän asti. Se on seitsemän vuotiaaksi kääntyneeltä ponilta todella paljon. Paljon enemmän kuin moni poni tulee koskaan kulkemaankaan, koska etenkään pikkuponien ei tarvitse. 

hertjekker.net

Lappeenrannan kisoissa kesällä vaihdoin muutaman sanan tutun ratsastajan kanssa. Hänellä on yksi Suomen hienoimmista suomenhevosista. Oli lohdullista kuulla, ettei vaihdot ole heillekään olleet niks ja naks -tyylillä nielaistut. Se toi vähän lohtua ja ymmärrystä siihen, ettei vaihdot ole niin helppoja ja luonnostaan tulevia asioita, niin kuin ne monelle puoliveriselle on. Simokin oppi vaihdot lähes kerrasta. Eikä niitä mitä ilmeisemmin opi muuten kuin vaihtamalla. Kovasti toistoja, onnistuneita toistoja. 

Treenit jatkukoon. Epätoivon kynnykseltä olemme vähän päässeet jo eteenpäin. Tiedättekö, jopa niin paljon, että valmentajan kanssa kerratessamme kauden tavoitteita, helppo A ja vaativa B tasoa, valmentaja totesi vain, että eikös 7v. hevoset mene vaativa A -luokkia. Niihinhän meidän on tietenkin tähdättävä! Juuri kun olin saanut kortteja kerättyä kasaan, tuuli vei pakan mukanaan.. 

hertjekker.net

6 kommenttia:

  1. Ponien ehkä huonoin puoli on niiden hyvä tasapaino. Mun pikkuponi tekee vaikka kymmenen metrin voltit vastalaukassa täysin tasapainoisesti, vaihtaminen olikin sitten ihan hepreaa, varsinkin kun ponilla oli jo ikää yli 10 vuotta kun niitä ruvettiin joskus miettimään. No esteillä se onnkesi vaihtoi esteen päällä jos kuski ei häirinnyt ja kertoi katseellaan tarpeeksi ajoissa mihin suuntaan mennään esteen jälkeen.

    Meillä kanssa vaihto-ongelma nykyisen hevosen kanssa (tai poniksi sitä valkut yleensä kutsuu). Vaihtaa esteradalla itsestään hyvin tasapainoisesti, mutta käskystä vaihtaminen on vielä hakusessa. Sen kanssa on tosin vastalaukkakin vielä tekijöissään. Eikä asiaa auta, että laukka on mulle sen kanssa kaikkein vaikein askellaji.

    Tsemppiä vaihtoihin, Kotti on niin hieno, että kyllä ne sieltä vielä sarjavaihdotkin tulee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä Kottin kanssa laukka on ollut kaikkein vahvin askellaji. Se on niin tasapainoista ja helpon oloista ponille. Mutta vaihdot on olleet kyllä työläitä. Ehkä Frodon kanssa on helpompaa, se kun vaihtaa laukkaa irtaallaan luonnostaankin. Tämä ei. Esteillä Kottikin vaihtaa usein, mutta sileän vaihtotreenien jälkeen esteillä vaihdetaan sitten joka hypyssä. 🙊
      Nyt kun poni on vihdoin hoksannut idean pttaa takajalatkin mukaan, on homma kyllä helpottunut huomattavasti ja toki itselläkin oma tekeminen rentputunut. Aluksi se oli sellaista "apua, kun tää ei varmasti vaihda" - menoa, joka varmasti vielä hidasti meidän oppimista.

      Poista
  2. Hienosti Kotti jo vaihtaa! Kiinnostaa kovasti lukea teidän vaihtotreeneistä, kun omaksi ilokseni julistin tämän vuoden tavoitteeksi opettaa 13-vuotiaaksi kääntynyt ponini vaihtamaan. Millä tyylillä aloititte harjoittelun, teittekö käynnin kautta? Vaihtaako Kotti vapaana ollessaan? Mun Penani pötkii vapaanakin sujuvasti ristilaukkaa, etuosa vaihtaa kaarteissa mutta ne takajalat, takajalat... Mulla ei ole nyt varsinaisena tavoitteena ratakelvot vaihdot, vaan harjoittelu tähtää lähinnä oman ja hevosen koordinaation kehittämiseen. Esteellä Pena vaihtaa jo melko varmasti, jos olen itse hyvin menossa oikeaan suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin yrittää avata treenejä vähän enemmänkin. :) Alkuun tehtiin käynti-laukka siirtymisiä ensin samassa laukassa esimerkiksi 3 askelta laukkaa, käyntiaskel - 3 laukkaa. Ja leikiteltiin laukka-askelten määrällä tuossa välillä. Valmentaja on ottanut tähtäimeksi, että poni tosiaan on vaikeilla radoilla tulevaisuudessa, jonka takia opeteltiin jo tässä kohtaa askelten laskemista ja peristyötä sarjavaihtoja silmällä pitäen.

      Sitten kun siirtymiset käynnin ja laukan välillä sujui sekä suoralla, ympyrällä ja diagonaalilinjalla, kummassakin kierroksessa, aloitimme vaihtaa käynnin kautta. Ponihan on tehnyt yksittäisiä vaihtoja käynnin kautta jo viisivuotiaana radoillakin, mutta tällainen suurempi työstö oli uutta. Piti löytyä malttia (sekä ponilta, että ratsastajalta). Samalla tavalla leikittiin linjoilla ja askelmäärillä vaihtojen välissä ja myös kuuliaisuudella tyyliin "oikea - vasen - oikea - oikea - vasen -oikea - vasen - vasen" että poni varmasti kuuntelee avut, eikä sovella omiaan, mikä tämän ponin erikoistoimi on - tehdä päätökset ratsastajan puolesta.

      Sitten tutulla lävistäjälinjalla teimme ensin käynnin kautta muutaman kerran yksittäiset vaihdot, kokoamistreenin yhteydessä. Ja samalla ajatuksella tultiin linjalle uudelleen, siirryttiin ajatuksissa käyntiin, mutta vaihdettiinkin laukka lennosta.

      Tämän kanssa tuo pohjustustyö on ollut se kaikkein oleellisin juttu. Luonnostaan ei helposti vaihda edes irtaallaan, vaan vetelee ristilaukkaa, pukkipomppuja ja sen sellaisia. Ns. Puokkien irtaallaan juostessa, leijuvia vaihtoja tältä en ole ikinä nähnyt. Enempi sellainen "ränttätänttä, jalat kyllä tulee turvan jatkeena, usein ennen häntää.. 🙈

      Eli juurikin tuo takaosan saaminen kuvioihin mukaan on ollut se haastavin juttu.

      Poista
    2. Iso kiitos! Tässä oli jo monta hyvää harjoitetta ihan jo laukannostojen laadun parantamiseen, vaikka ei ikuna saatais yhtään puhdasta vaihtoa ulos. Ja kovin tutulta kuulostaa tuo jalkojen järjestys vapaana juostessa :D :D Mun pienempi welsh sen sijaan vaihtaa todella näyttävästi, tasapainoisesti ja helposti vapaana ollessaan. Täytyy panostaa noiden tyttärien ratsukoulutukseen niin niille on siinä näyttävä poni sitten joskus!

      Poista
    3. Lapsiin panostaminen kannattaa aina! Siksihän mnulla tämäkin poni on! 😉 Meillä Frodo vaikuttaa paljon tietoisemmalta raajoistaan, vaihtaa helposti irtonakin, tosin sillä muutoin on huonompi tasapaino luonnostaan, joka voi toki auttaa siihen, että mielellään vaihtaa. Tsemppiä teille treeneihin! :)

      Poista