Hopee ei oo häpee!

Aulangolla järjestetyt laatuponikilpailut olivat vähintäänkin mukava reissu! Sen lisäksi, että kerkesin ohimennen tavata muutaman playsson.netin tiimibloggaajan, Miran ja Marjutin sekä Kottin kasvattajan,  oli reissussa paljon muutakin mukavaa. Sanotaan, että voittajan on helppo hymyillä, mutta vaikkei champion ponin kanssa kotiin tultukaan, ei hymy hyytynyt kasvoilta.

Aamulla lähdimme kahdeksan jälkeen matkaan, kahden kavioeläimen voimin. Poni oli pesty edellispäivänä korvista hännänpäähän ja kaikki oli tiptop. Perjantaina saapui myös Simolle seuraneiti, ettei herkkämielen tarvinnut olla yksin.. Kun tamma tuli taloon - vaatisi jo ihan oman postauksensa. Oletettavissa oleva asia kuitenkin tapahtui, ori ja tamma vierekkäisissä karsinoissa. Kilpailujen vastainen yö meni siis flirttailuksi, eikä reissuun lähtenyt ihan kaikilta osin hyvin levännyt poni.

Lastaus sujui hyvin, vaikka itse valvoin yön miettien sitä, kuinka saamme hevoset koppiin parhaiten. Mukaan lähti siis Vaurion klinikalta kyytiin hypännyt mehtiläinen, joka oli nyt menossa takaisin kotiinsa. Hyvä puoli oli siinä, ettei ponin tarvinnut matkustaa yksin. Yön aikana Suomen läpi meni myrsky, josta saimme vielä aamulla tuntea kopin kanssa ajaessamme. Tuuli ja etenkin kovat puuskat ovat pahinta myrkkyä yhdistelmille. Mutta matka sujui varsin mallikkaasti, sillä kopissa olevat kolmivuotiaat osasivat olla kunnolla.

Perille saavuimme hyvissä ajoin ja saimme vielä onneksemme kummallekin kaviokkaalle karsinapaikat, ai miten niin Mattimyöhäinen? Hävettää myöntää, mutta kyllä, se maneesitallin kovaäänisin kiljukaula oli  meidän pikku Kotti.. Mutta missä on ääntä, siinä on laatua! Vai miten se menikään..

Rakennearvostelu oli ensin. Se oli valtavan isolla kentällä, joka oli myös myrskyssä ja sateessa ottanut osaansa. Hivenen kostea pohja, mutta eipä se haitannut, muuta kuin esittäjän pyhäkenkiä. Poni ei malttanut pysyä paikallaan, joka ei ollut millään tapaa pohjan vika. Aina, kun se pysähtyi paikalleen, seisoi se etujalat rungon alla, eikä ollut todellakaan edustavimmillaan. Askellajit esitettiin suoralla uralla, joka oli meille suuri helpotus, sillä olemme harjoitelleet etenkin suoralla uralla esittämistä. Pikapikaa teimme vielä suunnitelmaan muutoksen, sillä minun oli tarkoitus esittää poni rakennearvostelussa, mutta tallikäyttäytymisen vuoksi totesimme kuitenkin miehen olevan vahvempi pitelemään oria, jos tilanne sen vaatisi. Kotti käyttäytyi kuitenkin hyvin, huutamista lukuun ottamatta, mutta minkäs sille voi, jos on paljon asiaa?

Rakenteesta ei ollut odotettavissa mitään superpisteitä, mutta ihan positiivisella mielellä sai rakennepaperiakin katsella. Ei super hyvä, mutta ei huonokaan. Rakenteen keskiarvoksi jäi 7,5 

Rakennearvostelun jälkeen oli pitkä tauko, joten poni karsinaan ja katsomaan muiden irtohypytyskoetta. Aikataulut venyivät, kun osa poneista ja suurin osa esittäjistä eivät olleet lainkaan kartalla tehtävistä. Moni poni koki epäreiluja tilanteita avustajien vuoksi, milloin jätettiin avustamatta ponia ollenkaan, jolloin ne pysähtyivät viimeistään okserille, tai painostettiin liian kovasti. Avustajilta puuttui siis selkeästi tilanteiden lukutaito ja hevoset jännittyivät, kun eivät tienneet mitä niiltä vaadittiin ja ne joutuivat todella epäreiluihin tilanteisiin.

Vaikka irtohypytys onkin helppo juttu, täytyy sitä harjoitella kotona, niin ponin kuin ihmistenkin! Mukana on oltava avustajia, jotka osaavat lukea tilannetta, ei pikku tyttöjä, jotka näpräävät kesken kaiken puhelinta ja ponit jäävät tilanteita ratkomaan ihan yksin!

Meillä oli ponin kanssa pieni ongelma jo ennen koko reissuun lähtöä, sillä Simo päätti täräyttää henkilökohtaisen avustajansa jalan paskaksi ja torstai iltana keppien varassa kulkevan miehen takia jouduimme jo hetken miettimään pääsemmekö reissuun ollenkaan. Meillä oli siis avustajapula. Emme pienellä varoitusajalla saaneet ketään mukaan, joten lähdimme kolmen terveen jalan voimin. Tiesimme kuitenkin ponin olevan tehtäviensä tasallaja kykenevämme sen esittämään kaksin.

Maneesiin oli hyvin rajattu kuja, jota pitkin hevoset esitettiin. Ensin irtohypytys ja sen jälkeen vielä askellajit vapaana. Kottin kanssa esiintyminen sujui varsin mallikkaasti, se hyppäsi hyvin sujuvasti ja odotti esteiden noston ajan asiallisesti toisella puolen maneesia. Näppärä poni imi esteille itse hyvin, joskin pientä väsymystä oli jo havaittavissa, olihan se jo vuorokauden kertonut kuuluvasti koko maailmalle olevansa kylän kuumin ori. 

Hypyistä jäi siis puuttumaan se viimeinen piste iin päälle, mutta toisaalta suoritus oli hyvin tasainen, kun ylimääräiseltä kiehumiselta vältyttiin. Mielestäni vähän kuitenkin liiankin tasainen, sillä ponilla olisi kyllä kykyä vielä parempaan suoritukseen. Askellajikoe sujui myös hyvin, sillä Kotti on koulutettu varsin näppärästi esittämään askellajit käskystä. Kun pyydetään laukka, silloin laukataan ja ravia pyydettäessä ravataan, jos sorrutaan laukalle, pysähdytään vihellyksestä ja uusinta yritys. Ravi jäi myös löysäksi, siitä jäi puuttumaan ilmavuus, mutta eihän nuorelta ponilta, pitkän matkan jälkeen, tällaisessa tilanteessa voi odottaa täysin priimoja suorituksia. 

Suorituksen jälkeen taas karsinaan odottelemaan pisteitä, jotka tulivat todella nopeasti! Tulospalvelun nopeudelle siis suuri plussa. Ja oli heti selvää, ettei kotiin lähdetä ihan heti. Vaikka tiesin ponin suorittaneen hyvin ja tiesin sillä olevan kykyä, en uskonut tuomareiden näkevän siinä noin pienessä hetkessä niin paljon hyvää. Enkä ihan ensimmäisenä uskonut ponin pisteitä luettaessa, niiden olevan meidän Kotteron pisteitä. 

Rakennearvostelun tuomareina oli Anna Pajanen ja Marjo Sutinen

Tyyppi 8 Hyvä rotuleima, seisoo etujalat rungon alla.

Pää ja kaula 8 Ilmeikäs pää, hyvän muotoinen kaula

Ylälinja 7,5 Lihaksikas

Etuosa 7,5 Pitkä lapa, hyvä säkä, syvä runko

Takaosa 7 Lihaksikas, luisu lautanen

Etujalat ja liikkeiden säännöllisyys 7 Painuneet polvet, lyhyet vuohiset

Takaosa ja liikkeiden säännöllisyys 7 Pitkät sääriluut, lyhyet vuohiset

Käyntiliikkeet 7,5 Tarmokas, voisi olla matkaavoittavampi

Raviliikkeet 8 Jäntevä, tahdikas

Yleisvaikutelma 7,5

Irtohypytystuomareina Salla Varenti ja Irina Kokko

Hyppytekniikka 9,3 Hyvä jalkatekniikka, ponnistus voisi olla terävämpi

Kapasiteetti 9,5 Vaikuttaa kyvykkäältä

Keskiarvo 9,4

Yleisvaikutelma (luonne ja kehitysnäkymät) 9,2  Tehtäviensä tasalla oleva urheiluponin alku. 

Askellajituomareina Anne-Mari Pekonen ja Osmo Metsälä

Käynti 8 Tarmokas, saisi olla irtonaisempaa ja matkaa voittavampaa
Ravi 8 Tahdikas, saisi työntää paremmin takaa ja olla lennokkaampaa
Laukka 9,5 Lennokas, pyöreä, matkaa voittava. Tasapaino vaihtelee vielä. 
Keskiarvo 8,5
Yleisvaikutelma 8,8 Energinen, urheilutyyppinen, jolla erittäin hyvä laukka. 

Kottia onnittelemassa Raatilan ratsutilan Sanna

 

Näillä pisteillä poni oli laatuponikilpailun kolmivuotiaiden kakkonen ja paras New Forest.  

Kotiin ei siis lähdetty ennen palkintojen jakoa, joten myöhäiseksi meni päivä. Meidät voitti Shetlanninponi Sammaliston Kristalli vain 0,013 pisteen erolla, joten ei kovin pahasti kakkoseksi jääty. Kotimatkalle pääsimme lähtemään vasta kahdeksan jälkeen ja kotona olimme yhden maissa yöllä. Onnellisena päivän saldosta ja hyvästä ponista! Tänään jokseenkin nuutuneen oloinen poni ei enää jaksa innostua talliin tulleesta tyttösestä.