Kaiken takana on arki

Koko viikon odotettu maneesilla käynti koitti viimein torstaina. Sillä kotikentän ollessa vielä pieni, on päästävä joskus vähän suuremmille apajille päästelemään höyryjä. Hevosen valmistelu matkaa varten sujuu nopeasti, kamat kasaan ja menoksi. Ottaakko kylmäsuojat mukaan vai kylmääkö vasta kotona? No otinpa kuitenkin. Loimiakin sai varata jo villaiseen Thermatexin kaulakappaleeseen asti, siltä varalta, että hevonen saattaisi vähän hiota.

Maneesilla tajusin, että tutussa paikassa olemme käyneet viimeksi huhtikuussa ja ylipäätään reissussa Vaurion valmennuksessa. Klinikkamatkoja ei lasketa, siellä ei nousta selkään. Hevonen olikin yllättäen jännittynyt ja sain kävellä kierrostolkulla maneesia ympäri, ennen kuin saimme edes kuljetusvarustuksen purettua. Tulipa ainakin lämmiteltyä ratsastajan osalta.

Kaikki sujui hyvin, hevonen satuloitiin ja kiipesin selkään. Vähän jännittyen liikkeelle lähdittiin, ja hevosen perfektionisti luonne punki taas esiin, kun osa maneesin kouluradan kirjaimista roikkui hieman vinosti.. Alkukäyntien aikaan merkitystä herätti hevosen piereskelyt. Se ei todellakaan kuulu tämän hevosen tapoihin. Hevonen oli siis jännittänyt kovasti vatsallaan. Alkoi jo vähän harmittamaan, että suostuin odottamaan egygardia pari viikkoa, vaikka sen olisi voinut postin kautta saada vähän nopeammin. No tehty mikä tehty. Tarvitaan kuitenkin selkeästi myös enemmän rutiinia maneesilla käynteihin, ettei niistä tule tällaista jännitysmomenttia hevosen arkeen.

Piakkoin, kun pääsimme kummassakin kierroksessa ilman sivuloikkia jokaisen repsottavan kirjaimen ohitse, lähdimme ravailemaan. Jännittynyt hevonen yleensä rentoutuu, kun saa muuta ajateltavaa kuin ympäristön. Alkuun hevonen tuntui jo siltä, ettei se ravaa puhtaasti, mutta rentoutuessaan alkoi tahtia löytyä ja hommakin sujua. Ihan vain uraa pitkin ravailtiin kumpaankin suuntaan ja suuntaa vaihdeltiin lävistäjän kautta, vähän askelta pidentäen. Ravi tuntui hyvältä kumpaankin suuntaan. Normaalisti hevonen alkaa suuntaa vaihtaessa temppuilemaan, mutta nyt se tikitti singerin tavoin samaa ravia kumpaankin suuntaan, kyseenalaistamatta.

Välikäyntien jälkeen oli laukan vuoro, sillä koko reissun tarkoitus oli päästä laukkaamaan enemmän isommassa tilassa. Laukannosto ja baanailemaan, ensin oikeassa kierroksessa, jossa hevonen selkeästi jaksaa kantaa itseään paremmin. Koska suunnitelma oli veden pitävä; nostetaan laukka ja laukataan vain eteenpäin, niin me myös sitten teimme. Laukkasimme eteenpäin ihan korrektin oloista laukkaa. Suunnanvaihto ravin kautta, jossa yritin vain ratsastaa hevosta eteen, ettei tulisi tilannetta, että jarrutan liikaa. Toinen laukka heti perään, nosto ja eteenpäin. Hevonen oli jo sen verran väsynyt, että laukka oli senkin takia huonompi ja heikomman oloinen, mutta hevonen tykkäsi mennä, joten se sai mennä.  Vasemmassa kierroksessa laukka on takkuillut nyt kovasti, joten positiivista oli, että hevonen sen nosti asiallisesti ja laukkasi eteenpäin.

Lopuksi yritin vielä saada ratsastettua vähän isompaa ravia eteenpäin, jossa hevonen jaksoi vielä hyvin kantaa itseään. Kaikki postauksen kuvat ovat loppuravailuista.

Läpimärkä hevonen sai päällensä takkia ja jalkoihinsa kylmäystä. Suojitusta poistaessa hevonen kääntyi yht'äkkiä takaosallaan ja samalla potkaisi, osuen suoraan mieheni jalkaan. Onneksi oli kylmäsuojat mukana, sillä toinen takasuojista päätyi hevosen jalan sijasta mieheni jalkaan. Simo ei normaalisti potki ollenkaan, eikä sillä nytkään ollut mikään tarkoitus potkaista ihmistä. Se kuuli maneesin ulkopuolelta ääniä, jonka vuoksi kääntyi ja samalla takakintulla huitaisi taaksepäin juuri, kun mieheni oli ottamassa samaisesta kintusta suojaa pois. 

Loppuviikko Simon kanssa sujui maastakäsin liinassa hölkkäillen ja vapaata viettäen. Lauantaina ja sunnuntaina Simolla oli siis täysin vapaata. Perjantaina ruunan rupsukka koki elämänsä rakkauden ja samalla unohti, että puolitoista vuotta sitten on tehty operaatio -ruunaus. Viikonloppu on täysin hössötetty tamman perään. Simolle tekeekin oikein hyvää, että tallissa on välillä vieraita hevosia, se kun on niin kuplan sisällä kasvanut kaveri, että maailman avartaminen on ihan paikallaan. Tamma sai siis ruunan ihan sekaisin.

Maanantaina, eli eilen jatkettiin työntouhuja taas liinassa, sillä ajattelimme kahden vapaan tehneen tehtävänsä energiatasoille. Täytyi todeta, että tamman vahtiminen on todella vienyt pojasta voimia, sillä liinassa ravaili hyvin löysän oloinen hevonen, ilman ainuttakaan pukkikoikkaloikkasta tai muita ilon purkauksia. 

Koska etenkin vasemman laukan kanssa on ollut ongelmia, soitin hierojallemme ja hälytin hänet avuksi. Tänään oli siis Simo-Petterin lihashuollon vuoro. Heti alku tsekkauksen jälkeen todettiin, ettei hieronta riitä, vaan tyydytään hoitamaan hevosta kranio-sakraaliterapialla. Laakson mukkelismakkelista selvittiin ilman suurempia ongelmia, mutta hevosen kropassa se kyllä näkyi. Olisi pitänyt vain heti tyytyä hoidattamaan hevosta hierojankin avulla, mutta mieluummin myöhään kuin ei milloinkaan. Ongelmat taipumiseen, suoruuteen ja laukannostoihin löytyivät kaikki kropasta. Hevosen rangassa oli lantion seudulla nikamissa mutkia, jotka hieroja sai suoristettua hyvin. Niskasta ja kaulasta löytyi myös jumeja, sekä vasemmasta takapolvesta.  

Hevonen saatiin hoidettua hyväksi, mutta oletettavissa on, että uusi hoitokerta on vielä paikallaan n. kolmen viikon päästä. Huominen on pyhitetty vapaaksi, mutta torstaina saamme taas jatkaa hommia. Innolla odotan sitä hetkeä, kun pääsen hevosen selkään ja testailemaan, näkyykö hoitojen vaikutukset konkreettisesti hevosessa. 

Hammashuolto ja vuosirokotus on myös varattuna nuorisolle. Kotti saa lepäillä ja palautua kisareissusta tämän viikkoa. Poni onkin osoittautunut hyvinkin vaisuksi ja väsyneeksi, mikä on hyvin ymmärrettävää. Ponin syksyssä on edessä vielä suuri päätös siitä, ruunataanko se nyt vai vasta myöhemmin. Täällä arki rullaa siis omalla painollaan eteenpäin. 

 Ja koska tykkään vertailla hevoseni kehitystä, on aika palauttaa mieleen, miltä ratsuni "kolmiloikkaaja" näytti tammikuussa. Jos ei muuta, niin ainakin suitsien vaihto saa hevosen näyttämään fiksummalta!