Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

9.4.2016

Aluehallimestaruudet ja muuta mukavaa


Kottin kanssa on viime viikkoina valmistauduttu tulevaan kisakauteen samalla, kun Simo viettää lomaansa. Simolla tosiaan oli taas kropassaan ongelmia enemmän kuin laki sallii, onneksi saimme kraniohoitajan hoitamaan ruuna reppanan kropan kuntoon. Ilmassa on valmennuksen jälkeen ollut aistittavissa kiukkuisuutta, mutta nyt muutama päivä hoidon jälkeen on hevonenkin alkanut palautua normaaliksi omaksi itsekseen. Tärkein asia kuitenkin oli se, että hevosesta löytyi hoidettavaa ja paljon, joka taas selvensi minulle sen, ettei hevonen ollut valmennuksessa sika vaan yritti taas kertoa ongelmista. Piehtarointi ja karsinan seinälle kiinni jääminen ei ole terveellistä puuhaa.. 

Kottin kanssa onkin päästy hieman enemmän hommiin. Ponin päätavoite tälle kaudelle on laatuponikilpailu, johon sitä valmistellaan koko tuleva vuosi. Minulla olisi pieni haave saada se myös estepuolelle ratsastajan kanssa, jonka vuoksi treeneihin lisättiin alkeellinen esteratsastus. Sisäinen, kauan kadoksissa ollut esteratsastajani heräsi hetkeksi henkiin, kun yhteinen sävel ponin kanssa löytyi. Poni on innokas ja aina menossa oleva estehirmu, mutta täti selässä ei niinkään. joten kummankin meistä oli tultava toisiamme hieman vastaan, jotta homma toimisi. Poni on tosin kovin epävarma ratsastajan kanssa ja juuri ennen estettä se mielellään siirtyy raviin. Hyppykykyä ponilta kyllä löytyy, joten se ei ole ongelma, mutta nyt täytyy vain työstää molemmille varmuutta koko hommaan. Onneksi meillä on vielä paljon aikaa. 

Estetreenit päättyivät kesken kaiken, sillä yli-innokas estehirmu laukkasi paikalle niin nopeasti kuin kintuistaan pääsi. Simo ei halunnut jäädä tästä kivasta paitsi ja osallistui treeneihin omalla luvalla. Seurauksena lopulta puolet kentän aidoista rikki ja pojat karkuteille. Kerkesin Kottilta onneksi riisua satulan ja suitset pois, ettei ole mitään, mistä jäädä kiinni, kun Simo tulee temmeltämään höyrypäänä viereen. Pojat ottivat omaa kivaa hetken aikaa, mutta onneksi suuremmilta ongelmilta vältyttiin. Kahdesta huonosta vaihtoehdosta valitsin sen, joka tuntui turvallisemmalta - päästää poni irti. Simo on kovin jalkava ja huonolla tuurilla se olisi saanut itsensä kiinni Kottin varusteisiin. Oli selvää, että Simolla oli tarve päästä Kottin lähelle, saman aidan sisään, joten turvallisempaa oli riisua poni varusteista ja päästää irti, kuin pitää kiinni. Simo ei malttanut odottaa portin avaamista vaan rynni aidan läpi kentälle, jolloin kumpikin lähti hetkeksi laukkailemaan viereiselle pellolle.


Viikolla on tehty muutakin kuin leikitty Preerian villihevosia ja hurjasteltu esteiden parissa. Meillä on hieman puolivillaisesti valmistauduttu hallimestaruuksiin, joissa meidän alueella vihdoinkin järjestetään myös nuorille oma mestaruusluokka. Ratana oli helppo B:3, joka ei äärettömän vaikea ole, mutta en oikein tykkää pisteratsastuksesta nuorten kanssa. Poni on kuitenkin niin kovasti rataharjoitusten tarpeessa, että päätimme osallistua, vaikka oli selvää, ettei se kykene parhaimpaansa. Mutta eihän ne opi muuten kuin tekemällä. Ponin ongelma on jännittyminen, jolloin se menee aivan lukkoon ja pois avuilta.


Niinpä lauantaina lähdimme ponin kanssa kisoihin. Kisapaikalla poni käyttäytyi hyvin, mutta verryttely jäi taas lyhyeksi, sillä ponia jännitti kovasti muut hevoset. Enkä sikäli tykkää verrytellä ahtaissa tiloissa, sillä vierestä suhastaan aivan liian läheltä, jättämättä yhtään turvaväliä. Radalla lähdettiin siis hyvin lyhyen verryttelyn jälkeen, joka näkyi ponissä jännittyneisyytenä. Vasta ihan viimeisellä raviosuudella poni lähti oikeasti kunnolla ravaamaan. Laukat nousivat hieman hapuillen ja suoritus oli kaikkinensa aika juosten kustu. Kotti tarvitsee lyhyen, mutta hyvän verryttelyn, jotta se pystyy rentoutumaan ja suorittamaan omalla tasollaan. 

Minulla oli alunperin suunnitelma, että olisin verrytellyt ponin ulkona, mutta ulkoalueet olivat niin liejuiset, ettei siellä pystynyt sen enempää kävelemään, kuin seisomaankaan. Ensi viikolla suuntaamme kuitenkin Mikkeliin 3-tason kisoihin, jossa tiedän olevan hyvät alueet verrytellä ja paljon tilaa muutenkin. Tuloksena tänään oli nättiä riviä 6,0 ja 5,5. Jokunen 6,5. Pääasia, että itse olin tyytyväinen ponin suoritukseen ja koko poniin. Prosentteja 58,485.


2 kommenttia:

  1. Anonyymi9/4/16 19:01

    Harmillisesti jäät hypyissä jälkeen heti kun vihdoin uskalsi laukassa tulla. Hienon näköinen poni kyllä kouluradalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, myönnän itsekin, etten ole ollenkaan ponin mukana hypyissä. Mutta ehkä me vielä tästä, kunhan treenataan riittävästi. :) Kiitoksia!

      Poista