Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

11.4.2016

Vanhan kansan viisautta, pullamössöjen mielenpahoitusta - Hevoset 2016

Olin Tampereen hevoset messuilla lauantaina, mieli avoimena, sillä olin ihan ensimmäistä kertaa tässä tapahtumassa. Minä todella lämpenen kaikelle uudelle hyvin hitaasti, oli kyse sitten hevosvarusteesta tai tapahtumasta. Mihin hevoskansa tarvitsee messuja, kenelle messut on tarkoitettu? Se ei minulle oikein selvinnyt. Mitä itse sain messuilta? No enpä juuri mitään, mutta toisaalta saisinko vene messuiltakaan? Ehkä en, toisaalta siellä olisi joka paikassa veneitä, kun taas hevosia hevosmessuilla oli  suhteessa vähemmän. Vieraantuminen hevosten luota alkaa näkyä jo kaikkialla. Lisääkö messut vieraantumista hevosista, kääntämällä katseet varustukseen ja kaikkeen muuhun, paitsi itse siihen hevoseen?

Oli kyse sitten mistä tapahtumasta tahansa; Horse fair, hyvinvointi foorumit tai vaikka tämä Tampereella järjestettävä hevoset, en täysin ymmärrä niiden tarkoitusta. Ketä ne palvelee, kenelle ne on? En ymmärtänyt messujen tarkoitusta vuosina, jolloin ne järjestettiin ensimmäisen kerran, enkä vieläkään. Minä olen käynyt Horse fairissa kaksi kertaa ja nyt ensimmäisen kerran Tampereella. Hyvinvointi foorumiin en osallistunut ollenkaan. Jokaista näistä tapahtumista yhdistää yksi ja sama asia - jäljelle jää vain kohu. 

Jokainen muistaa hetken mietittyään mitkä kuuluivat viimevuoden top3 puheenaiheisiin messujen jälkeen. Tänä vuonnakin on jo kummankin messujen jälkeen selkeästi erotettavissa, missä mentiin pieleen ja pahasti. 

Minulla oli messuille bloggaajapassi, mutta en ehkä sitä ansaitsisi. No, minulta löytyy kyllä yksi maksettu lippukin vielä, joten voin sen postilla laittaa, jos joku mielensä pahoittaa. Vaikka olinkin messuilla bloggaajana koen, että blogini on ääneni ja kaiken mitä kirjoitan, on oltava sitä mitä voisin suustani ääneen sanoa missä vain ja milloin vain. Mitä enemmän blogin kautta osallistuu tapahtumiin tai tekee jotain muuta yhteistyötä yrityksen tai tuotteen kanssa, sitä enemmän tulee velvoitteita. Yhteistyökumppanilla on oma ajatus siitä, millaisen mainoksen se tuotteelleen tai palvelulleen saa. Odotusarvo on se, että tekstistä tulee positiivinen ja ruusuinen, vailla negatiivin sävyä. Sellainen, jota voi jakaa eri someissa "lue tästä Marin ajatukset.."  Kukaan ei halua, että esille tuodaan muuta, kuin mainoskelpoista tuotosta.  Koen kuitenkin, että myyn itseni halvalla, jos lähden vain mielistelemään ja vääristelemään omia fiiliksiäni. Haluan seisoa sanojeni takana ja antaa teille lukijoille luottamuksen siitä, että suosittelemani tuote on todellakin suosittelemisen arvoista. Tai tapahtuma.  Siksi en kirjoita pelkkää "ihanaa, mahtavaa, täydellistä.." -sillä jokainen ymmärtää, ettei kaikki vaan voi olla täydellistä tässä todellisessa maailmassa, jota elämme.

Miten meni omasta mielestä Crisse? Ilmeisesti hyvin. Minä olen näinä vuosina valmentautunut monenlaisen silmän alla, eikä siellä ole ollut pelkästään hyvä hyvä -tule uudelleen, valmentajia. Niitäkin on jokunen ollut. Kaikella kunnioituksella jokaista valmentajaani kohtaan, on mukaan mahtunut myös toista ääripäätä, sellaista joka sanoo asiat juuri niin mustavalkoisesti kuin vain voi. Ja kovaäänisesti. Koskaan minua ei kuitenkaan ole halveerattu. Naamapunaisena noloudesta olen kuunnellut virheeni ja tekemättä jättämiseni, samalla nieleskellen kyyneleitä, mutta siitä on kasvanut selkäranka, joka ei enää ihan pienestä hätkähdä. 

Nyt se kuitenkin hätkähti. Kenenkään ei kuulu koskaan kuunnella moista p*skaa, jota messujen ensimmäinen klinikka tarjosi. Anti oli suoraan täysi nolla. Paitsi jos oli tarkoitus näyttää juurikin valmennustyylit, joita tulee välttää. "Hyvä, hyvä - tässä tytössä on sitä jotain" ja ääripää, "tuota en koskaan ostaisi"  -mutta itse ratsastajat eivät saaneet yhtään mitään. Eikä katsova yleisö. 

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Valmentaja valinta oli täysin väärä. Hänelle olisi voinut suoda oman nurkkauksen "Crissen elämän viisaudet" jossa hän olisi voinut kertoa näita vanhoja muisteluita ajoilta, jolloin kyse oli vain siitä, että puomit pysyvät ylhäällä, eikä kouluratsastusta tarvinnut sotkea ollenkaan esteratsastukseen. Tai ylipäätään ratsastajan tarvinnut osata mitään muuta, kuin pysyä selässä, keinolla millä hyvänsä. 

Ratsastusklinikkaan vaaditaan muitakin kykyjä, kuin 70-luvulla menestyminen lajissaan. En väitä, etteikö hän kykenisi olemaan hyvä valmentaja tänäkin päivänä, mutta nyt puhun vain tästä yhdestä julkisesta tapahtumasta, johon perustan mielipiteeni, näkemäni perusteella. 

Olen itse ollut ratsukkona kahdessa yleisöklinikassa, joten aivan mututuntumaa minulla ei aiheeseen ole. Yhden tunnin aikana ei voi muuttaa koko pakettia, mutta hyvä valmentaja osaa katsoa ne muutamat kohdat, joihin on mahdollista tehdä isokin muutos sillä tunnilla. Niin, että siitä hyötyy hevonen, ratsastaja ja maksava yleisö. Asian on siis oltava sellainen, jota jokainen voi kotonakin harjoitella ja johon katsojat voivat helposti samaistua. "Tule uudelleen"  ei anna mitään eväitä kotiin vietäväksi. Ei ratsukolle, eikä yleisölle. Tullaan siis uudelleen niin kauan, että tuurilla kerran askeleet osuu kohdilleen. Mites sitten esteradalla, kun on lupa yrittää vain kerran määrätyssä järjestyksessä? Ketään ei juurikaan palvele sekään, että tietäisi ostaisiko valmentaja jonkun hevosen, joka todennäköisesti ei ole juuri myynnissäkään. Ei hän varmasti ostaisi niitä muitakaan. Mutta oliko se nyt ihan oleellisin ja tärkeä asia tuoda esiin? Mitä me hyödyimme tästä tiedosta?

Minulle ei valjennut klinikalla muuta kuin ymmärrys siitä, miksi esteratsastajat ratsastavat rumasti, anteeksi yleistys. Mutta sen sijaan, että asialle tehtäisiin jotain, ollaankin sitä mieltä, ettei millään ole mitään väliä, kunhan puomit pysyy ylhäällä. Rohkenen kouluratsastajana väittää, että jos Anna-Julialta kysyttäisiin, onko nykyradoilla pakko osata myös sileällä ratsastaa, voisi vastaus erota Crissen vastauksesta aivan toiseen suuntaan. Ja lopulta, kummalla olisikaan se reaaliaikaisempi näkemys ja kokemus asiasta?! Voinhan toki olla täysin väärässä, keep it simple ja sitä rataa, ehkä ajattelen kaiken liian hankalasti, mutta tällä klinikalla minulle ei aiennut yhtään mitään. Ja haluaisin vastauksen vieläkin viimeiseen yleisön esittämään kysymykseen, miksi keskimmäiselle ratsukolle ei annettu mitään ohjeita tai neuvoja, miksi sen tekemiä virheitä ei noteerattu millään tavalla?

Perse edellä puuhun käynnistyi nämä messut. Eikä sitä enää pahemmin paikannut seuraavan päivän onnistunut klinikka, sillä mm. allekirjoittanut ei enää paikalla ollut. Tästä opin taas vain sen, että hyvin järjestetty klinikka on aina oma tapahtumansa, eikä liitoksissa mihinkään isompaan tapahtumaan. Kiitos Kyralle, joka onnistuu aina. Ja ensi vaikutelma on se, joka jää mieleen pitkäksi aikaa, siihen kannattaa todella satsata.

Ja sitten asiaan, mitä varten messut ovat? Yrittäjän näkökulmasta varmasti hyödyllinen tapa saada omalle yritykselleen mainosta ja uusia asiakkaita. Entäs kuluttajan? Kun lukeutuu kastiin köyhät, joilla ei ole vara ostaa halpaa, niin näkee varmasti maailman eri tavalla, kuin rikkaat, joilla on vara ostaa joka kevät uusi värimallisto, joita messuilla oli tarjolla joka kojussa. Hevosvarustemyyjien sekaan hukkui sitten myös ne muut yritykset, joilla olisi ollut muutakin tarjottavaa, kuin joka kojussa tarjolla olleet rökkelin hanskat ja spooksin liivit.
Bloggaajan ohje yrittäjille ensi vuodelle, erottukaa joukosta, tuokaa jotain omaa, mitä muilla ei ole. Messut ovat hyvä paikka tuoreille hevosenomistajille, joilta puuttuu vielä varustehuoneesta täysi kaaos ja yli pursuvat hyllyt. Mutta tällaiselle pidemmän kavioliiton omaavalle, jolla on jo kaikki mitä tarvitaan tullakseen toimeen arjessa, on suuri shoppailualue turha ja stressaava etenkin, kun siellä ei todella ole sitä yhtä ja ainoaa asiaa, jota tarvitsisi, koska sellainen ei juuri nyt ole kuuminta hottia, eikä kannata tuoda messujen pieneen tilaan turhaan.. 

Toki minussakin elää pieni korppi, joka on killtävän perään. Etenkin, kun mittatilaussaappaat piti saada jo viimevuonna, mutta rikki menneen jalan takia tilaus peruttiin. Makutuomarikin oli mukana. Vaikka Alberto Fascianin saappaat houkutteli kummasti, tutustuin kuitenkin myös Cavallon saappaisiin, joissa minun makuun on nätimpi varvasosasto, eikä lux mallin hinta hypännyt pilviin. Niinpä kahdeksan viikkoa piinallista odotusta, jonka jälkeen minun pitäisi olla onnellinen Cavallon saappaiden omistaja. Täytyihän messuilla katsoa kaikki muutkin saapasvaihtoehdot läpi, mutta makutuomari skippasi kaikki aikalailla nopeasti.

En väitä, että messut olivat huonot, ei todellakaan. Siellä oli paljon tarjolla erilaista ohjelmaa ja esityksiä. Toki mikrofonin eteen kannattaa laittaa joku, jolla on tarttuva ote puhumiseen. Naseva naisääni, joka kuulostaa enemmän tympääntyneeltä kuin iloiselta, ei ole paras tapa saada yleisöä kuuntelijaksi. Toisista on puhujiksi, toisista ei. Itse lukeudun jälkimmäisiin. Ohjelmia oli joka lähtöön, yleisöpaikkoja toivoisi vain olevan enemmän, sillä tällainen 160cm ei seisomapaikalla viimeisessä rivissä kuule muuta kuin laukan rytmin.

Messujen kohdeyleisö on kuitenkin jotain muuta kuin mitä itse olen. Ehkä katson maailmaa liian suppeasti tai olen sen verran vanhan kansan tuotos, etten ymmärrä messujen syvintä tarkoitusperää. Minä haluan oppia, oppia lisää hevosista. Sellaista mitä en jo tiedä, tai pysty lukemaan joka toisesta Hippoksen lehdestä. Sellaista messut eivät tarjonneet minulle, ehkä asetin riman liian korkealle.

Oli messuilla paljon hyvääkin, sai huoletta antaa miehelle alkoholiin luvan, sillä hinnat olivat niin suolaiset, ettei tämän talouden budjetti kestäisi yhtä ainoata olut lasillista. Mutta eipä voinut sanoa, etteikö lupaa olisi saanut.. Esillä oli paljon yrittäjiä ja hevosalan linkkejä, joita voi hyödyntää myöhemmin. Yhtä kokemusta rikkaampana pystyy taas muodostamaan maailman kuvaa omasta harrastuksesta.

Olenko ensivuonna menossa? Ehkä, jos rikastus ja tarvitsen todella polttavasti sen kevän kuumimman värimalliston. Tai jos messuilla järjestetään joku kunnollinen ratsastusklinikka, tai joku muu salatiedettä jakava esitys, joka veisi minua eteenpäin omassa lajissani. Sellaista minä haluan. Oppia, oppia ja oppia. En vain ihastella ylikalliita brändejä.
Järjestäjän näkökulmasta olen varmasti v-mäisinpiä yleisön edustajia. Sellaisia, jotka eivät ole tyytyväisiä mihinkään. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta minä haluan enemmän konkreettisesti hevosia ja oppia. Ehkä joku rakenne arvostelu -luento. Kehään eri rakenteisia hevosia, joista sitten kerrottaisiin mikä on optimaalista ja toivottua millekin lajin edustajalle. Tai näin nostat prosentteja kouluradalla. Tai jotain sellaista - tietoa, jolla tällainen harrastaja tekisi jotain, oikeasti.

20 kommenttia:

  1. Kas siinäpä oikein 24v. vakuuttavalla elämänkokemukselle vedetty angstinen mututuntuma suomen suurimmista hevosalan messuista =D Ehkä kuitenkaan messujen syvin olemus ei aukenekaan, jos sinne menee jotakin elämää suurempaa valaistusta etsimään. Treenit on treenejä, messut on messuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ikäkö sen kertoo, kuka saa sanoa ja mitä? Enpä usko, että kymmenen vuotta vanhempana olisin sen angstittomanpaa tekstiä saanut aikaiseksi, ehkä jopa päin vastoin. En minä treenejä ole halunnut, ainoastaan tietoa ja niissä on iso ero. Mutta sen ehkä ymmärtää vasta sitten, kun saavuttaa edes sen 24 vuotta..

      Poista
  2. Olipa hyvä kirjoitus! Hyvä että joku tuo esille myös sen kritiikin messuja kohtaan. Kaikille pitäisi olla jotakin, myös meille konkareille. Ja tuo ratsastusvarusteiden hinnoittelu on noussut aivan pilviin nykyaikana. Miten voi olla, että jokin perus t-paita maksaa 50€?!? Kun ei edes laadulla voida tätä hintaa selittää... Tämä on muutenkin kallis harrastus, miksi vaatteidenkin tarvitsee maksaa älyttömästi?

    Toivottavasti ensi vuonna messuilla olisi tasoa korotettu, itse en jaksa täältä kaukaa lähteä messuille, juurikin tuon turhanpäiväisyyden takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Minulla kyllä oli kaksi ruusunpunaista luonnosta valmiina jo heti messujen jälkeen, mutta ne eivät tuntuneet minun ääneltäni, joten päädyin kirjoittamaan fiilispohjalta sitä todellista fiilistä. Minäkään en ymmärrä ratsastusbrändien hintoja perusvaatteissa, jotka yleensäkään ei kestä sen enempää kuin henkkamaukan 5€ paidatkaan. Siksi en yleensä niitä itse osta.

      Minulla on ehkä juurikin tuo matka suurin asia, mikä pisti hieman pettymään messujen tarjontaan. Kun viiden aikaan lähtee matkaan, että kymmeneksi kerkiäisi paikalle, odottaa toki lähtökohtaisesti, että saisi aimo annoksen tietoa ja eväitä matkaan, joita hyödyntää kotona. Mutta ehkä ensi vuonna. Toivottavasti.

      Poista
  3. Mielenkiintoinen postaus! Kiva lukea myös tämmöinen näkökulma. Itse luin vain Terhin blogista sen ratsastuspilates jutun ja se ainakin näytti omaan silmään onnistuneelle :)

    VastaaPoista
  4. Olihan siellä rakennearvostelua, tosin suokeista, mutta samoja asioita voinee hyödyntää muissakin roduissa. :)

    En myöskään pitänyt pääareenan naisjuontajasta. Äänenkäyttö töksähtelevää, sitä oli epämiellyttävää kuunnella. Kaiken kukkuraksi juontaja oli aivan pihalla koko ajan, tilannetaju puuttui täysin. Seurasin 3v. suokkien finaalin ja sen jälkeisen valjakkoajonäytöksen sunnuntaina siis.

    Noin muuten tykkäsin. Oli kaikille jotain. Kaksi hallia oli tosi jees, tosin silti oli vähän ahdasta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Ehkä sen voisi tehdä monipuolisemmin, tuoda esille useamman rodun edustajan, niistä jokaiseen lajisuuntaan toivotun ja vähemmän toivotun rakennekukkasen jne. Ratsuiltakin kun toivotaan jo niin eri asioita eri lajiin jne. No, kyl sä tiedät ;) Toki se vaatii järjestäjältä paljon toimenpiteitä, mutta eikös nämä nyt kuitenkin ole alan suurimmat messut, joka ei vielä tarkoita, että olisi parhaat. Sen tittelin saavuttamiseksi täytyykin tehdä töitä.

      Kaikille oli kyllä jotain, ja kaksi hallia oli hyvä juttu, tosin tuolla kävijämäärällä sekin oli hieman ahdasta :)

      Poista
  5. Ihanaa saada rehellisiä mielipiteitä. :) Meidän lauantaipäivän kohokohta oli suokkioriit eli viihdeosastolla mentiin. :D Onnistuin saamaan muutaman vapaalipun tuonne niin oli "pakko" mennä ekaa kertaa.

    Itse keskityin pieneen "ikkunashoppailuun" tuolla, käytin tilanteen hyödyksi uuden kypärän etsimiseen eli eri mallien sovitteluun. Budjetti ei kuitenkaan sallinut ostosta paikan päältä. Kisapaidan löysin 25€ (ovh 87€, joku B Vertigon poistuva malli :)) ja uuden satulasaippuan ostin - sen olisi toki voinut ostaa ihan lähikaupastakin!
    Meidän retkikunta oli paikalla vasta 12 pintaan lauantaina joten Crissen klinikkaa ei nähty. Lähinnä kierreltiin kojuja, käytiin syömässä ja etsittiin hyvät paikat katsomosta jo ennen Airan esitystä, siinä istuttiin Airan ja suokkiorien ajan. Lopuksi vielä pieni kierros Expossa ja sitten kotiin. :)
    ja sen messuilla sovittamani kypäränkin tilasin verkkokaupasta sittemmin, en tosin valitettavasti miltään toimijalta joka tuolla messuilla oli, mutta Suomesta kyllä.

    VastaaPoista
  6. Ja vielä lisäys että tuo rakennearvostelu-luento olisi mahtava! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti tuo, että paikalla on paljon eri merkkejä, joita sovittaa ja vertailla, kuten esim. Kypärissä. Usein se kalliimpi ostopäätös on kuitenkin pienessä hetkessä vaikea tehdä, etenkin jos mikään ei houkuttele sitä juuri nyt tekemään - mojova tarjous.:)

      Poista
  7. Pakko nyt copypasteta pitkä pätkä lauantain ohjelmasta (ja laittaa näköjään kahteen kommenttiin kun ei yhteen sovi):


    12.00–12.30 Centered Riding
    Ursula Turtiainen, Centered Riding Finland ry

    ---

    13.00–14.00
    Eettiset hevosmiestaidot
    Eettinen hevosmiestaito on hevosen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin pohjautuvaa toimintaa. Keskustellaan hevosen kanssa ja tiedostetaan, miten kyseinen yksilö oppii. Kun stressitaso pysyy alhaisena, suoritukset paranevat huomattavasti ja molemmille osapuolille harrastaminen on turvallista. Osaatko sinä sanoa, milloin hevosesi on oppimisalueella?
    Kati Riesen

    14.00–14.30
    AT-ratsastuspilates
    Ratsastajan ryhti ja istunnan toiminnallisuus.
    AT-ratsastuspilates-kirjaesittely
    pilatesohjaaja Aira Toivola

    ---


    15.30–16.00
    Ratsastuskerta, joka muutti elämän
    Saara Auvinen on nuori ja kouluttautunut hevosalan ammattilainen, jolla oli kalenteri täynnä ja valtava polte tehdä rakastamaansa työtä hevosten parissa. Yksi epäonninen tippuminen ja kaiken nollaaminen. Uusi alku ja uudet pohdinnat: miten kävely sujuu ja miten avata ananaspurkki käsillä, jotka eivät enää pelitä entiseen tapaan. Näitä asioita Saaralla on nyt onneksi mahdollisuus harjoitella. Kiitos kypärän.
    Haastattelija Ronja Salmi


    --

    16.30–17.00 Istuntaviidakko
    Mikä on oikea istunta? Miten valitsen eri istuntamenetelmien ja opettajien välillä?
    ratsastuksen ammattivalmentaja, Somatic-pilatesohjaaja, Centered Riding-ohjaaja Annika Schulman, SITS Schulman Interactive Training System


    17.00–17.30 Tietoisku kentän rakentamisesta
    puhujana ratsastuskenttien rakennuskonsultti Ismo Lätti yhteistyössä SRL:n kanssa


    17.30–18.00
    Suvi-säilöheinä
    Säilöheinän viljely asiakkaan toiveiden mukaan.
    Hannu Härmälä ja Hannu Nylund


    18.00–18.30 Mitä hevoselle rehuksi? Mistä paras ruokintaohje?
    Oikea ruokinta on hevosen hyvinvoinnin perusta, mutta miten löytää tiensä rehuviidakossa? Hevosesta tulee sellainen, millaiseksi se ruokitaan, sanotaan. Mutta miten löytää ylitsepursuavasta rehuvalikoimasta juuri sinun hevosellesi sopivat vaihtoehdot? Mitkä ovat ne tekijät joiden perusteella rehuvalinnat tulisi tehdä? Tule kuuntelemaan kun agronomi Ulla Tennberg kertoo rehuista ja ruokinnasta hevosen ruoansulatuksen näkökulmasta. Ulla on kulkenut koko matkan nuoresta ja kokemattomasta hevosenomistajasta kotieläinten ruokinnan ammattilaiseksi.
    Speedex

    Racing 2014
    Racing-työnäytösalue, E-halli


    10.30–11.00
    Hevos-shiatsunäytös
    Kokonaisvaltaista hoitoa – tasapainoa ja hyvää oloa hevosellesi
    Suomen Hevosshiatsuyhdistys


    11.00–11.30
    Työvaljastusnäytös, silavaljastus
    Työhevosharrastajat


    11.30–12.00 Kengitysnäytös
    Kengittäjänä hallitseva hevosenkengityksen Suomen mestari Riina Villanen.
    Suomen Kengityssepät


    12.00–12.30
    Satulan rakenne: kuinka tunnistaa runkovikainen satula ja miten erottaa hyvä ja
    huono satulantoppaus?
    Lina Lagström
    Pegazos
    Suomen Valjas- ja Satulasepät ry


    12.30–13.00
    Satulansovituksen perusteet
    satulansovittaja Vivi Myllylä, Satula.com Finland


    13.00–14.00 Tavoitteellinen ja kokonaisvaltainen valmentautuminen ratsastuksessa
    Master-ratsastuksenopettaja-ammattivalmentaja, SRL:n kouluratsastus-aluevalmentaja,
    kouluttaja Anu Korppoo, Ypäjän Hevosopisto
    Master-ratsastuksenopettaja-ammattivalmentaja, SRL:n kenttäratsastusvalmentaja
    Pirkko Herd, Ypäjän Hevosopisto


    14.00–14.30
    Maastakäsittelykilpailu / merkkisuoritus
    Hevostaitoliitto ry


    14.30–15.00
    Kokeile TalliTreenejä!
    TalliTreenit on hevosihmisille suunnattu uusi liikuntamuoto, joka on täsmäisku juuri hevosihmisen tarvitsemille lihaksille ja liikkuvuudelle. Messunäytöksissä ohjeistamme lyhyen esimerkkitreenin kaikille halukkaille. Tule mukaan TalliTreenaaja-jengiin!
    Personal Trainer, liikunnanohjaaja, ratsastuksen ammattivalmentaja Meri Satama
    Personal Trainer, ratsastusvalmentaja, hevostaitokouluttaja Mervi Pakola
    TalliTreenit©

    VastaaPoista
  8. 16.00–16.30
    Hevoshieronnan päämääränä paremmin liikkuva hevonen
    Kiristääkö hartioita? Onko selkä kipeä? Menikö pohkeet jumiin tai reidet hapoille? Hevoset tekevät kanssamme raskasta työtä, ja kärsivät samoista kolotuksista kuin me ihmisetkin. Hevoshieronta avaa kireytyneitä lihaksia, vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja poistaa kuona-aineita. Kun lihaksisto ei kiristä, on hevosen helpompi myös suoritua tehtävistään niin ratsuna, ravurina, työhevosena, valjakkohevosena kuin siitoskäytössäkin.
    Terhi Salo opiskelee hevostenvalmentan ammattitutkintoa Koulutuskeskus Salpauksessa hevoshierojan linjalla.


    16.30–17.00
    Työvaljastusnäytös, luokkivaljastus
    Työhevosharrastajat


    18.00–18.30
    Suomenhevosen rakennearvostelu näytös
    Heidi Sihvo Sh orilautakunnan puheenjohtaja selvittää arvostelun perusteita käytännössä
    Suomenratsut ry

    Seminaarit ja koulutukset


    10.00–14.00
    Kaikille avoin Suomen Islanninhevosyhdistyksen Hevosen hyvinvointiseminaari yhteistyössä Satula.comin kanssa
    Tila: seminaaritila Mars, 2. krs seminaarikeskus


    10.00–11.45
    Ei kuolain haavaa tee
    Optimaalisilla kuolainvalinnoilla ideaalituloksiin
    Mirjami Miettinen, ELL


    11.45–12.00
    Islanninhevosen erityistarpeet on huomioitu parhaiten äskettäin Suomeen rantautuneissa Equsanan rehuissa
    eläinlääkäri Anne Dorthe Skøttrup Broe, Tanska

    12.00–12.30
    Jokainen hevonen ansaitsee sopivan satulan
    - satulavalinnan vaikutukset ratsukon suorituskykyyn
    Satu Peltomäki, Qualified Saddle Fitter, Satula.com


    12.30–13.00
    Hevosen terve selkä
    luennoitsija Eläinlääketieteen tohtori Timo Talvio, Etelä-Helsingin Eläinlääkäriasema Oy


    13.00–13.30
    Hevosten yleisimmät selkäongelmat ja niiden hoito kiropraktian keinoin
    eläinkiropraktikko Linda Telford


    13.30–14.00
    Miten hevoseni voi?
    Terveysongelmien ennaltaehkäisy ja hevosen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen
    ELL, kilparatsastaja Maria Pyykönen

    --

    15.00–16.00
    Pystymmekö valmentamaan hevosiamme niin, että niiden kunto paranee ja samalla vammat vähenevät?
    Dr David Marlin – Science Supplements/Speedex
    Tila: Tähtien Sali, seminaarikeskus 2. krs

    Nykykäsityksen mukaan suurin osa hevosten ontumista johtuu lihasten, nivelten, luiden, jänteiden ja nivelsiteiden toistuvista ja kumuloituvista vaurioista eikä niinkään yksittäisestä vammasta. Hevosten valmennusta on tutkittu lähes 40 vuoden ajan. Vaikka ruokinta on tänä aikana kehittynyt samoin kuin pohjamateriaalit, eläinlääkintä, hevosten fysioterapia ja varusteet, ovat ontumat yhä yleisiä ja urheiluhevosten omistajien ja valmentajien suurin ongelma. Ihminen ja valmennusmenetelmät eivät sen sijaan ole juurikaan muuttuneet tänä aikana. Esityksessään Dr David Marlin selittää, miksi meidän on syytä tarkastella, miten valmennamme hevostemme fyysistä kuntoa ja taitoja, jotta pystymme vähentämään ontumien vakavuutta ja yleisyyttä.

    Tule kuuntelemaan asiantuntijan luentoa!



    10.00–11.00 Oppiminen ja hevosen käyttäytymisen muokkaaminen kouluttamalla
    Tuire Kaimio, eläintenkouluttaja

    11.00–11.45
    Hevosen kipukäyttäytyminen
    Marja Raekallio, hevossairauksien erikoiseläinlääkäri, Helsingin Yliopisto
    12.45–13.15 Hevosen loimituksen tarve
    Elena Autio, FT, Hevostietokeskus
    13.15–14.00
    Kuivikkeiden merkitys hevosen hyvinvointiin
    Markku Saastamoinen, MMT, erikoistutkija, dosentti

    ---

    Nämä eivät olleet päälavan tapahtumia, mutta jos ei tuosta listasta löydä sellaista mistä saisi oikeaa tietoa niin ihmettelen. Messut on yleisötapahtuma ja keräävät paljon myös sellaista väkeä, joille todella parasta antia on se että saa käydä silittämässä kaksimetristä shireä tai seitkytsenttistä miniponia ja ottaa niistä miljoona kuvaa. Tai se että oma lapsi pääsee keppihevosareenalle kirmaamaan. Jos (kun?) tämä väki on se pääasiallinen kohderyhmä joille messut on tehty, niin siihen nähden minusta sieltä löytyi valtavasti myös "oikeaa informaatiota". Kaiken löytäminen vaati vähän ohjelman lukemista ja suunnittelua eikä pelkkää expossa harhailua ja päälavan seuraamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle ei valjennut ennen kuin nyt, että messut eivät olleetkaan suunnattu alan ammattilaisille (tai entisille) vaan aivan muille. Ja tekstistä selviää, että hippoksen voin lukea kotisohvalla matkustamatta toiselle puolen suomea. Odotukseni oli korkealla, aivan liian korkealla.

      Poista
  9. Tampereen messuilla en ole käynyt kertaakaan. Horse Fairissa yhden kerran pari vuotta sitten.

    Mä käyn mieluummin hypistelemässä ja ostamassa hevos- ja ratsastustarvikkeet liikkeestä tai tilaan netistä. Ja kiinnostavia luentoja ja klinikoita käyn katsomassa mahdollisuuksien mukaan, niitä onneksi järjestetään meidän suunnalla aika usein. Jotenkin se, että kaikki pitäisi ympätä yhteen päivään ahdistaa jo etukäteen. Ja se, että pitäisi pari tuntia matkustaa messupaikkakunnalle ja puhumattakaan ihmismassoista. Ruokailuineen päivineen päivästä tulee aika kallis ja kotona odottaa tallityöt. Terv. "Täti 40v."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta. Ruoka oli törkeän kallista, tai siis kahvi, koska ruokailua ei noilla hinnoilla voinut harkita. Kaikilla kiire, ruuhka ja pintaliitoa. Ei minunkaan juttu.

      Poista
  10. En ollut messuilla, mutta luin Wegeliuksen ajatuksia lehdestä. Muutama hyvä huomio oli, mutta en pitänyt kouluratsastuksen tölvimisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä ajatuksiahan hänellä on 1:10. Jolloin ne hyvätkin jää vähän vajaaksi, kun väliin tulee milloin mitäkin.

      Poista
  11. Siis mä olen aivan samaa mieltä sun kanssa! Wegeliuksen klinikasta ei jäänyt mitään muuta käteen, kuin että suomalaiset tekevät kaiken väärin, että kyllä muualla maailmassa osataan. Ja että jos hevonen pudottaa puomin on se huono ja hän ei sitä ostaisi :D Meinasin myös kysyä Crisseltä että miksei hän antanut sen hänen mielestään huonon hevosen korjata viimeistä rataa, mutta joku yleisöstä ehti ennen ;D Mielestäni myöskään tehtävät eivät olleet opettavaisia, eivätkä palvelleet ratsukoita (etenkään se missä ratsastettiin uusintaa..). En syttynyt, en.

    VastaaPoista