Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

13.10.2016

Askel taaksepäin on kuitenkin askel eteenpäin

Aamulla satoi lunta. Pääsisikö huomenna jo hankitreeniin?


No tuskinpa tällä kertaa. Mutta Kotti pääsi maastoon, kylmästä kelistä huolimatta. Lomailu on tehnyt tehtävänsä. Väsyneestä ponista on alkanut tulla virkeä ruutitynnyri, joka ihan kohta hajoittaa itsensä omaehtoisella liikunnalla tarhassa, jos ei pääse käymään lenkillä ihmisen kanssa.

Poni on lomaillut laatuponikisojen jälkeen koko ajan, lukuunottamatta yhtä maastoilua viimeviikolta. Pitkän lomailun jäljiltä on turha kuvilla tekevänsä mitään reippaampia lenkkejä kipeyttämättä ponia. Siksipä ohjelmassa on ollut käyntiä. Poni on ollut hieman eri mieltä maastoilun tarkoituksesta. Onhan se nyt suuri vääryys, kun hyvät sänkipellot huutavat laukkapyrähdyksiin, ja suorat tienpätkät suorastaan väkisin laittaisivat kaviot laukan rytmiin, eikä poni pääse toteuttamaan luonnon kutsua.

Jokaisesta varastetusta askeleesta iskee verottaja joka pitää täällä Suomen maassa huolen, ettei tavallinen duunari pääse koskaan pois elämäntavastaan "kädestä suuhun". Niinpä käyntilenkki sai peruutusharjoituksista näppärää vaihtelua.

Poni on kerännyt energiaa, eikä oikeasti meinaa pysyä nahkoissaan. Jos se olisi hevonen, en kuuna päivänä lähtisi moisten lomien jälkeen nelivuotiaalla maastoon! Kuvitelkaa, uskon pitäväni hanskassani 400kg, mutta 500 kiloinen olisi jo liikaa. Aikamoista, olen minä melko vahva!

Kai talvisia kuva kuitenkin saa jo laittaa, kohtahan on joulu?..

En sallinut yhtäkään askellusta ravia, jota poni mielellään oli tarjoamassa kuin varkain. Ihan kuin en huomaisi, miten jalat vipeltää suuren vatsan alla. Jokaisesta tarjotusta raviaskeleesta seurasi pysähdys ja peruutus. Peruuttaminen on Kottille uusi asia. Se on peruuttanut ainoastaan estetreeneissä, suurinpiirtein samasta syystä -> liiallinen kiire. Ponin pitää oppia malttamaan myös silloin, kun ei oikeastaan malttaisi. Peruutus on liikkeenä suhteellisen hankala, sillä siinä kuuluisi ajatella eteenpäin vaikka jalat liikkuvat taaksepäin. Usein näkeekin hevosia, jotka tosiaan ajattelevat peruutuksessa taaksepäin, jolloin peruutus on kaikkea muuta kuin oikeaoppisesti suoritettu. Peruutuksen tarkoitus ei ole se, että hevonen liikkuu taaksepäin, kuolainta vasten. Vaan hevosen olisi säilytettävä sama eteenpäinpyrkimys, rentous ja halukkuus, kuin liikkuessaan eteenpäin.

Siksi en ole halunnut nuorilla hevosillani harjoitella liian hataralla pohjalla peruutusta. Jos kuolaintuntuma ja peräänanto ei ole vakaalla ja vahvalla pohjalla on turha yrittää peruuttaa.

Poni on kehittynyt syksyä kohti kovasti joten sen kanssa pystyi jo hieman harjoittelemaan peruutusta. Kottille se olikin todella paljon luontevampaa kuin Simolle, joka ei kyennyt peruuttamaan ollenkaan keväällä. Se toki Simon kohdalla johtui varmasti myös selän ligamenteista. Peruutus oikein tehtynä on tehoskasta treeniä ja oikeasti myös todella raskasta. Eikä siihen selästään kipeä hevonen kykene.

Maasto on mahtava paikka harjoitella kouluradoilla vaadittavia asioita, kuten väistöjä, peruutusta, laukanvaihtoja ja siis ihan oikeasti kaikkea! Siellä yleensä eteenpäinpyrkimystäkin löytyy jo valmiiksi, jolloin hankala ja helposti eteenpäin menoa syövä liike sujuu helpommin. Niinpä maastoretket ovat mahtavia hetkiä tutustuttaa nuorta uusiin asioihin. Kottihan on käytännössä täysin maastoilulla treenattu ja koulutettu. Kentällä olemme vain hienosäätäneet maastossa opittuja asioita.


Ylempi kuva maaliskuulta, ennen ruunausta. Alempi kuva kesältä. Onpas se saanut paljon syvyyttä runkoon, kai sitä läskiksikin joku voisi kutsua ;)
Kottin kanssa peruutukset tehdään rauhassa. Vaikka taustalla oli ideana olla verottajana luvattomasta hoppuilusta, ei peruutusta toteuteta vauhdilla ja kiireellä rangaistuksen omaisesti. Ensin pysähdytään ja seisotaan hetki paikallaan. Kun eteenpäin meno alkaa taas tuntua ponista jo pakonomaisemmalta, kuin rauhassa seisominen, pyydän sitä ottamaan painoa takajaloille ja siitä askeleen taaksepäin. Toisen askeleen ja kolmannen. Kiitokseksi jatketaan eteenpäin ja pian ollaankin nautittu kiitoksen leivosta niin paljon, että tarjotaan jo ravia ja peruutusharjoitus toistuu. Tärkeintä on, että poni peruutuksesta huolimatta ajattelee eteenpäin, jonka vuoksi se saa heti onnistuneiden muutaman askeleen jälkeen jatkaa eteenpäin. Tärkeää on myös seisoa hetki ennen peruutusta, ettei poni ala heti peruuttamaan, vaikka tarkoitus olisi vain seisoa. Ponin on maltettava odottaa ratsastajan pyyntöä. 

Peruutukset sujuivat hyvin ja toistoja tuli useita. Jottei uuteen asiaan tylsistyttäisi, oli otettava maastoon mukaan myös vähän tutumpia harjoituksia, sillä menohaluja riitti. Niinpä harjoitukset nimeltä väistöt pääsivät osaksi maastoretkeämme. Siksak kuviota tien yli kuin ompelukone konsanaan. Väistöt ovat ponille jo jokseenkin tuttuja, sillä on väistetty maastossa paljonkin, mutta kentällä ei oikeastaan vielä ollenkaan. 

Kyllähän me ihan suoraankin mentiin, pitkiäkin pätkiä ilman yhtäkään pysähdystä, peruutusta tai väistöä. Mutta menohaluja on joskus suunnattava vähän muualle kuin eteenpäin, eikä jatkuva "ohjassa jarruna roikkuminen" ole sen mielekkäämpää ratsastajalle kuin ponillekaan. Niin sanotusti kolme kärpästä yhdellä iskulla -> peruutukset, väistöt ja vauhdin säilyttäminen leikkimällä pienillä, yksinkertaisilla asioilla. Pohkeilla ja pidätteillä. 

Ponin arki alkaa piakkoin sisältää paluuta treeniin. Alkuperäinen aikomus oli pitää poni kokonainen kuukausi lomalla, mutta rehellisesti sanoen tällä menolla siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Poni on tottunut olemaan liikkeellä ja tehdä suhteellisen säännöllisesti jotakin. Laitumella lomailu, ötököiden häiritessä on lisäksi hieman toista, kuin tarhassa takkien alla möllötys. Kesäaika on huomattavasti kuluttavampaa, liikuntaa ja stressiä tulee laitumella väkisin jo pelkästään ötököiden takia. Nyt sellaisia häiriötekijöitä ei ponilla ole ollut, se on ihan oikeasti saanut vain ja ainoastaan levätä, kaikessa rauhassa. 
Alkuun vain maastoillaan ja palautellaan ponin kroppa liikkumiseen. Laitumen hyvä puoli on se, että lomaltakin suoraan otettu poni on vetreä ja valmis treeneihin ihan eri tavalla, kuin tarhassa lomaillut poni, joka ei ole hetikään niin vetreä ja valmis urheilusuorituksiin. Piakkoin kuitenkin alkaa poninkin kanssa valmentajien hätyyttely, sillä meidän on ihan oikeasti  aloitettava valmentautumaan. Ensi kaudelle en enää yksin ole kykenevä valmistelemaan ponia, vaan tarvitsen siihen neuvoja ja apua ulkopuolelta, jos mielin saada yhtä hyviä tuloksia kuin tänä vuonna. Rimaa hipoen emme halua selvitä koitoksista. Tarkoitus ei missään nimessä ole jäädä ponin kanssa tälle tasolle, vaan aikomus on viedä poni määrätietoisesti eteenpäin, niin pitkälle kuin rahkeet riittävät.

Mitä pidemmälle kisakautta eletään, sitä tuhdimmaksi muututaan ;) Laaksolta elokuussa..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti