Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

2.10.2016

Laatuponikilpailut / esteet

Välillä on hyvä vähän nipistellä itseään, todetakseen oikeasti olevansa hereillä! 

Sillä laatuponikilpailua edeltävänä yönä, jolloin herätys oli kello neljän aikaan, näin unta tapahtumasta. Eikä se niin mahtavasti sujunut. Mutta kai tässä täytyy tosiaan uskoa, että totta se on! Kouluponini on multitalentti! Ihan himmeetä! 

Tottahan se on, ettei mihinkään lähdetä päätarkoituksena häviämään ja olemaan viimeinen. Kyllä sitä menestystä on tarkoitus saada. Etenkin tällaisella valmistelulla ja työllä, jota olemme koko kuluneen vuoden tehneet. Ei sitä ihan huvikseen kuluteta omaa aikaa ja etenkään toisten aikaa ilman, että tavoitteena olisi tuloslistan ylhäällä oleminen. Mutta realistisena tajusimme jo osallistujalistaa katsoessamme, ettei voittoon ole mahdollisuuksia, sen verran hyviä poneja oli vastassa useita. Ja minulla vain tavallinen foresti, joita sanotaan tusinassa olevan 13. Vai onko sittenkään? 


Olenhan minä salaa kuvitellut ja ajatellut, kuinka hienoa olisi voittaa tai olla edes rodun paras. Tai edes kolmen parhaan joukossa. Ja olenhan minä tiennyt koko ajan, ettei tämä poni ole tusinan täyte, vai kuinka moni foresti tai ylipäätään poni pystyy laittamaan kampoihin ikäluokkakisoissa ihan oikeille jalostuksen tuotteille, puoliverisille? Näin nuorena. Kyllä ne on yhden käden sormilla laskettavissa. Mutta meillä oli vain valtava kokemus kouluratsastuksesta. Ensimmäiset esteet poni ylitti joulukuussa ratsastajan kanssa. Ja sen jälkeen kerran ehkä huhtikuussa. Puhuttiin kuitenkin ihan puomien kokoisista "esteistä". Oikeat estetreenit aloitettiin vasta kesäkuussa. Vai olisiko ollut heinäkuun puolta..

Kerran viikkoon, jopa harvemmin, ratsastaja ajoi maneesille meidän takia ja me kuskasimme ponin samaan paikkaan. Estetehtävät rakennettiin pääosin tyhjään maneesiin. Saattoi siellä joskus olla mallia näyttävä valkoinen poni, jonka malliesimerkit meidän poni omaksui äärimmäisen hyvin! Tai joku muu ratsukko, mutta harvassa oli ne kerrat, kun Harjun kokoisessa laitoksesssa, maneesiin olisi eksynyt joku muukin, mitä parhaimpaan treeniaikaan.. Mistä se sitten kertoo on jo toinen, surullisen oloinen tarina.. 



Alku ei todellakaan vaikuttanut kovin lupaavalta. Minä laskin viikkoja päässäni ja mietin, ettei tästä tule valmista vaikka millä paistaisi. Yksinkertaisesti kokematon poni tarvitsee määränsä verran harjoitusta, eikä sitä voi millään oikaista. Ensimmäiset kerrat, vaikka hienosti menivätkin, eivät väläyttäneet millään tapaa edes toiveita osallistumisesta, raakaa leivostahan on turha syödä, paha maku jää kaikille. 

Muutaman kerran jälkeen kuitenkin tapahtui jotakin. Poni otti ratsastajan puolelleen ja alkoi luottavaisin mielin innostumaan hommasta todella. Alkoi olla samanlaista pilkettä silmäkulmissa, mitä oli ponilla ollut aina irtohypytyksessä. Ja kehitys alkoikin olla päätä huimaavaa. Minulle kouluratsastajana on tärkeää oppia itseni ja hevosen kanssa perusasiat hyvin, ennen kuin mennään tekemään seuraavaa asiaa. Hiotaan ja varmistellaan, että varmasti se ravi-laukka siirtyminen on sujuvaa, ennen kuin vaikeutetaan tehtävää tekemällä siirtyminen käynnistä laukkaan.

Enkä koskaan kuuna päivänä olisi saanut poniamme valmiiksi itse esteillä, sillä hioisimme vieläkin sitä yhden puomin ylitystä, jotta se varmasti sujuu hyvin säällä kuin säällä ja päivästä riippumatta. Eipä sillä, ei estetehtäviäkään vaikeutettu, ennen kuin poni oli valmis siihen ja vasta viimeisellä treenikerralla, ennen koitosta, nostimme yhtä estettä yli Kottin korkeuden jopa miltei 80cm suuruudeksi.  Ponia ei tosiaan pilattu esteiden korkeudella. Sillä treenit koostuivat pitkälti puomi- ja kavalettiharjoituksista.ja niitä kavalettipaloja roudailtiin kottikärryllä maneesiin, paljon! 



Laatuponikilpailuihin saavuttiin sunnuntai-aamuna varsin hilpeissä tunnelmissa "kahvi ois kiva, kun tässä kahdeksan aikaan olisi jo päivä miltei puolessa välissä.." No eihän siellä vielä silloin kahvitarjoulua ole, kun normaalit ihmiset vasta heräilevät! Ponille oli varattu karsinapaikka. Hyviin tapoihin kuuluu siivota edes omat jäljet, mutta ei se aina ole niin yksinkertaista, näköjään. Ponille varatussa karsinassa oli edellispäivän asukkaalta jäänyt terveiset, eikä nyt ensimmäisenä tee mieli laittaa ponia toisen ponin likaamaan, paskaiseen karsinaan. Etenkin kun oma poni oli puunattu ja kuurattu puhtaaksi. Ilkeä olin, pyysin tallihenkilökuntaa siivoamaan karsinan, mutta ihan vain jo siksi, että kutsussa sanottiin tulevan lisälaskua siivoamattomasta karsinasta. Nykyisin se menee niin, että joko löytyy ne hyvät tavat tai lasku tulee perässä. Toki kyllähän sitä tohkeissaan helposti unohtaakin asioita, etenkin kun matkassa on nuoren ponin kanssa..

Niinpä hetkinen odoteltiin, että karsina saatiin puhdistettua, jotta kelpasi ponin mennä syömään aamuheiniään, joita kovasti kyllä jo matkalla veti. Juoma-automaatti oli varsin jännä, ponin mielestä. Siitä pystyi hörppimään aina niin kauan, kunnes se yht'äkkiä alkoi pitämään hurrrrjaa ääntä! 

Kotti oli toisena radalla, sillä pienimmästä päästä aloitettiin. Ajattelimme pienen verryttelyn riittävän. Pieni on yhtä kuin viisi minuuttia, jotta saa vähän lihaksia lämpimäksi. Verryttelyhypyt suoritettiin tuomareiden silmän alla, joten se oli hyvää lisäverryttelyä. Ponia oli turha väsyttää ylimääräisellä prässäilyllä. 

Ja niin pieni ponimme ratsastajineen lähti turneeseen. Enpä ole aikoihin jännittänyt yhtä kovasti. Asioita joihin ei voi itse vaikuttaa. Mutta tiesin, ettei parempaa esittäjää tai ylipäätään parempaa valmistelua ponille olisi voinut tehdä. Kaikkemme olimme antaneet ja tehneet, nyt vain täytyi luottaa siihen, että se riittää pitkälle. 

Kotti oli alkuun vähän vaisu. Meillä on aina estetreenit aloitettu puomitehtävillä, joissa poni on joutunut heti alkuun heräämään ja terävöitymään, mutta nyt sellaista mahdollisuutta ei ollutkaan, vaan ainoastaan kaksi verryttelyestettä. Voi hitsi, hetken vaikutti jo siltä, ettei poni syty hommaan ollenkaan. Ensimmäisen kerran radan mennessään hieman pienemmällä korkeudel,la poni oli todella vaisu. Se kyllä hyppäsi ja teki tehtävät niin kuin kuuluu, mutta tähän nyt olisi vaadittu vähän sitä sydämellä menoa ja todellista halua. 

Esteitä nostettiin Kottin korkeudelle. Okserin yli hop ja whaat? Ratsastaja käänsi ylimääräisen ympyrän ennen suhteutettua linjaa. Hitsi, nyt ei tosiaan ollut kaikki asiat kunnossa! Siitä rata jatkui päivän teeman mukaan aina viimeiseen kaarteeseen, ennen sarjaa, melko haparoiden ja vaisusti. Mutta sitten poni vihdoin heräsi! Ja tuli viimeiselle sarjalle aivan toisella tavalla, kuin aiemmille esteille. Mutta siihen se suoritus sitten jäikin, sillä näkemä riitti tuomareille. Videolla estekoe lämmittelyhyppyineen.


Itselle jäi hieman paska fiilis, olisin suonut ratsukolle mahdollisuuden näyttää parastaan, näyttää koko radan edestä sitä ponia, jota tuo otus on. Sillä tuollaisen heräämisen jälkeen se olisi vasta näyttänyt todelliset kykynsä. Nyt se esitteli verkkahyppyjä koko suorituksen ajan. No, eipä ratsastaja sen tyytyväisempi ollut. Hän oli kohdannut elämänsä ensi kerran ongelman, joka ei kuuna päivänä olisi käynyt kenenkään meidän mielessä! Groomi oli tehnyt priimatyötä kiillottaessaan ponin kuontaloa. Satulan alle on kiellettyä laittaa showshinea, jottei satula pyöri selässä. Mutta että kyljet! Eihän tällaista voi kouluratsastajan groomikaan tietää, että esteratsastaja tarvitsisi kylkiin vähän pitoa, jottei jalat heilahda minne sattuu liukkaissa kyljissä. Oli kuulema vaikeuksia pysyä menossa mukana. Mitä tästä opimme?


Alkuun aikatauluja katsoessa näytti päivästä tulevan pitkää odottelua, mutta rehellisesti meinasi käydä niin, että olisimme missanneet rakennearvostelun kokonaan. Viisi minuuttia ennen meidän vuoroa, kysyin kelloa ja vipinää kinttuihin! Olen kerran aiemmin esittänyt ponin rakennearvostelussa, Vermon poninäyttelyssä, jossa poni ei tohtinut pahemmin edes ravata. Vahvalla kokemuspohjalla siis mentiin esittämään parastamme. Ajattelin ainoastaan sitä, ettei poni seisoisi etujalat rungon alla. Muulla ei väliä. Niinpä mm. Esitin ponin harjapuoli tuomareihin päin. Hups! Käynti sujui hyvin, ravissa otimme kaksi kierrosta, ja todella mentiin minkä kintuistamme pääsimme ja happihan siinä meinasi loppua. 


Estekokeen pisteet nähdessämme olimme vähän monttu auki. Siis tuolla suorituksella noita pisteitä?! Mitä jos poni olisi esittänyt parastaan, mitä se sitten olisi saanut? Eikä tähän mennessä parhaat rakennepisteetkään laittaneet ollenkaan mieltä matalaksi. Sitten vain odotettiin muiden tuloksia. Ja odoteltiin.  Lopulta kaikki nelivuotiaat olivat suorituksensa tehneet ja meidän poni oli kuin olikin parhailla pisteillä. 

Hyppytekniikka: Hyppytekniikka on hieman vaihteleva riippuen hevos ponin lähestymisistä. Onnistuessaan hyppy on pyöreä. Säkä nousee hyvin ja ponnistus on terävä. 9
Kapasiteetti: Vaikuttaa suurelta 9,3 
Laukka Energistä, pyöreää, jäntevää 9,5 
Yleisvaikutelma esteponina
Luonne ja yhteistyöhalukkuus Erittäin kuuliainen, rehellisen oloinen poni 9,2
Kehitysnäkymät esteponina kilpaponi ainesta 9
 
Olimme suorituksen jälkeen ehkä niin pettyneitä ja masentuneita, että pakkasimme jo estekamat autoon ja olimme valmiita siltä osin lähtemään kotiin. Unohdimme kokonaan, että palkintojen jakokin on. Ehkä siksi, että eipä olisi käynyt mielessä ponin olevan sijoittuneiden joukossa. Eikun ratsastajalle ja ponille varusteet uudelleen päälle ja menoksi. Matkalla palkintojenjakoon kuulimme ponin olevan aika vahvoilla myös championiksi. 

Aika mieletöntä oli nähdä meidän poni palkintojen jaossa, ensimmäisenä! Poni sai New Forest -kiertopalkinnon, joka jaetaan aina parhaimmalle esteforestille (sekä omansa parhaalle askellajiforestille). 
Oman luokkamme palkintojen jaon jälkeen oli viisivuotiaiden palkintojen jako, jolloin me napsittiin muistoksi potretteja, joita voidaan sitten vanhoillakin päivillä ihastella! Onhan tämä ainutlaatuista. 


Gottfrid tosiaan voitti kuin voittikin kaiken, mitä esteiltä sinä päivänä pystyi voittamaan. Siis myös estechampion tittelin, johon Hööks oli lahjoittanut loimen, sekä lahjakortin! Pokaalit käteen ja ruusukkeet ponin jo täytenäisenä oleviin suitsiin. Ja hirmuinen kuvaussessio. Jos olisin tiennyt, olisin aamulla käynyt vielä pienemmillä tunneilla kampauksessa ja meikissä!! 

Palkinnoksi saatiin myös Hihsiin kaksi lippua, jonka viikonloppu on buukattu meillä niin täyteen, ettei sinne ole mahdollisuutta lähteä. Siispä ratsastajalle  extra palkinto hyvin tehdystä työstä! Nelivuotiaille poneille Hippos maksaa myös rahapalkinnot, joten Kottin voittosumma kasvoi juuri 400€ joka jaetaan 50/50 kasvattajan kanssa. Olin päättänyt jo ennen laatuponikilpailua, että jos tästä skapasta jotain rahaa tulee, se sijoitetaan ponibreeders maksuihin. Ja niinhän nyt sitten kävi.

Tästä siis Kottin elämä jatkuu nyt kuukauden huilimisella, sillä reissu ja koko kausi on ollut todella mahtava, mutta nuorelle ponille erittäin rankka. Marraskuussa jatketaan treenejä pikku hiljaa kohti ensi vuotta. Erona vain se, että jatkossa esteet tullaan pitämään treeneissä mukana ympäri vuoden, ettei anneta liikaa tasoitusta esteorientoituneille poneille.


ISO KIITOS KOTTIN RATSASTAJALLE JAANALLE, 
JOKA TEKI MEIDÄN PÄIVÄSTÄ UNELMIEN TÄYTTYMYKSEN! 

Koska tällaiset onnelliset kisareportaasit venyvät, täytyy askellajikoe jättää ihan omaan postaukseensa. Kuvista kiitos Minna Harmaala.

8 kommenttia:

  1. Onnea vielä kerran!

    Tuosta verryttelystä pakko sanoa, että juuri noin se pitäisi hoitaa! Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että moni verryttelee nuorta ponia aivan tolkuttomia aikoja. Ei se sitten ihme ole, jos poni on radalla jo ihan nuupahtanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Nuoret ovat niin nopeasti väsähtäviä, ettei niiden kanssa turhaan kannata verrytellä tai viettää aikaa muutenkaan odotellen ja ympäristöä katsellen.

      Poista
  2. Eihän sitä tarvitsekaan esittää kisoissa parastaan - riittää kun on silti parempi kuin kaikki muut :) Onnea teille, poni on todella laadukas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitps. Näinhän se menee! Varmenpaa toki olisi, kun esittäisi parastaan tai edes kohtalaisen hyvää ;)

      Poista
  3. Onnea! Hieno ja upea.
    Nyt en ihmettele, miksi haluat poneja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Näissä on jotain, mitä tällainen tavan tallaaja ei koskaan tule hevoskoossa saamaan. ;)

      Poista