Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

3.4.2017

Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä



Minulla on tallissa neljä New Forestia! En olisi voinut vielä vuosi sitten kuvitellakaan mitään tällaista. Saati kaksi vuotta sitten. Aivan käsittämätöntä, miten elämä ja sen tuomat kolhut kääntävät ihmisen suunnan, aatteet ja koko elämän. Kymmenen vuotta sitten en voinut kuvitella, että minulle ikinä, siis ikinä, tulisi ponia! Etsimme silloin puoliveristä, vähintään helppo A -tasoista esteratsua.

Minulla oli pitkään talli täynnä puoliverisiä ja hevosten kanssa elämä täynnä kolhuja. Hevosreissut suuntautuivat usein klinikalle vian etsintään, kontrolleihin, uusiin vikoihin. Loputon kierre terveyden saralla. Aloin uskoa jo, että tästä maasta ei tosiaan löydy yhtään tervettä hevoseläintä. Olen vielä ihmisenä sellainen, että vien mieluummin turhaan klinikalle, kuin jäisin vain katsomaan kotiin. Toisaalta, koskaan se ei kuitenkaan ole ollut turhaa.

Minua harmittaa eniten Simo. Se on niin valtava kolhu elämässä, ettei siitä ehkä koskaan pääse yli. Eikä siitä asiasta voi edes puhua. Hevonen jossa oli kaikki, ihan kaikki mitä voin toivoa hevoselta. Ja sitten lukematon määrä niitä ylimääräisiä asioita terveyden saralla. Asioita, joiden kanssa pystyi elämään, kun syötti perheelle vedessä tehtyä laihaa puuroa ja näkkäriä ylähuulella höystettynä. Simon kanssa meillä oli kuitenkin kummallakin yksi ja sama ongelma, kummankaan pää ei enää kestänyt. Kaikkialla puhutaan paljon luottamuksesta, meidän välillä sitä ei enää ollut, kummastakaan suunnasta. Olimme umpikujassa, josta ei enää ollut järkevää jatkaa millään saralla. Vaik sut on luotu kantamaan, nousemaan aina uudestaan. Oon pahoillani en osannut lohduttaa, mut lupaan vielä se helpottaa.

Aion välttää samanlaiset umpikujat jatkossa. Ehkä kuvittelen, että osaisin aukaista silmät aiemmin, jos samanlaiseen tilanteeseen olisin ajautumassa. Mutta mistäs sitä sitten todella tietää, osaako tai tajuaako?


Kottin kanssa minulla erinomainen luottamussuhde. En ole sen eteen tehnyt mitään erityistä. En ehkä ole edes ansainnut ponin luottamusta, mutta olen kiitollinen, että meillä sellainen on, kumpaankin suuntaan. Ponilta ei ole koskaan vaadittu mitään, mihin se ei olisi kyennyt. Sitä ei ole jätetty hankalissakaan paikoissa oman onnensa nojaan. Sille on aina oltu reiluja ja selkeitä. Ehkä  tässä on  kiitos siitä. Olen käyttänyt samaa reseptiä kaikkiin, ja aion jatkossakin käyttää.

Menemme sunnuntaina ensimmäisen helppo A tasoisen luokan kilpailuissa. Meillä ei ole viimeisen päälle hiottu ohjelma valmiina. Sellainen voisi olla vuoden päästä, tai kahden. Radalla on paljon tehtäviä, jotka ovat meille vielä vaativia ja osa vaikeitakin. Kotti on vasta viisi vuotta vanha! Sitä on ratsastettu säännöllisesti vuoden verran. Radalla on ravissa väistöt. Niitä on treenattu maneesilla ollessa kovasti. Niistä puuttuu kuitenkin suoritusvarmuus, säädeltävyys ja oikeastaan meillä ei vielä väistöissä ole muuta kuin ristiaskeleet. Kotti lähtee helposti takaosa edellä väistämään etenkin vasemmalle. Radalla on myös vastalaukat ja laukan vaihto käynnin kautta. Vastalaukkoja olemme treenanneet viimeiset kaksi viikkoa! Välillä ponissa on liikaa poretta, jolloin se vaihtaa helposti ja samalla saattaa tulla myös jäätävä pukkiloikkanen. Etenkin, jos poni on ottanut vaihto singaalin ratsastajan painon heilahduksesta. Ikään kuin se protestoisi ratsastajan virhettä. Sanoakseen "ole kunnolla siellä, tai tule alas!"

Me olemme siis varsin keltanokkia radalla, mutta en silti usko ponin kokevan joutuvansa liian vaikeaan tehtävään. Ponihan ei tiedä, että sen suoritusta arvioidaan, eikä se tiedä menikö hyvin vai huonosti, jos en kerro sille. Kaikki on siis lopulta kiinni siitä, miten minä kommentoin meidän menoa ja vain sillä on merkitystä ponille.

Alla muutama video meidän treeneistä, jossa ensimmäistä kertaa ratsastan kisarataa ponilla. Mielestäni ei huono suoritus, kun tätä ei tällaisina, edes lyhyinä kokonaisuuksina oltu treenattu ollenkaan.   





Olen onnellinen siitä, että minulla on tällainen poni. Poni, joka auttaa minua vahvistamaan luottamustani hevoseläimiin takaisin. Poni, jonka kanssa ei tarvitse pelätä eikä jännittää. Poni jonka kanssa saa nauttia harrastamisesta täysin rinnoin.  Aion pitää huolen, että ponilla on ympärillään ihmiset, joiden kanssa se saa tuntea samoin.

4 kommenttia:

  1. Oi wau, se on tosi hieno! Ponit ovat parhautta. Ja sellaiset juuri ja juuri ponikoon ylittäneet :) Kotti liikkuu hienosti, tahdikkaasti ja reippaasti. Onnea kisoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Ponit on kyllä parhautta. :)

      Poista
  2. Anonyymi3/4/17 14:57

    Hyvin se tulee menemään :) Voistitko esitellä kaikki hevoset jota sulla nyt on? Jotenkin jäänyt epäselväksi ketä kaikkia sun tallissa asuu..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevosten esittelyä onkin useampi jo kysellyt. Tulossa, ihan heti huomenna! :)

      Poista