Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

5.4.2017

Ratsasta sitä kuin hevosta, älä kuin pientä ponia!


Meillä oli Kottin kanssa kotona valmennus. Ihana Taina kutsuttiin vihdoin ja viimein koutsaamaan minua ja Kottia ratsukkona eteenpäin. Tainan kanssa teimme pitkäjänteistä työtä hyvin tuloksin Simon kanssa. Viime vuosi meni odotellen, että se ykkösratsu kuntoutuisi ja voisimme jatkaa yhteistyötä eteenpäin. Niin ei kuitenkaan käynyt. Niinpä vaihdoin ratsua. Olisimme Kottin kanssa voineet toki aloittaa jo viime vuonna valmentautumisen, mutta jotenkin sitä ajatteli, että poni pysyy vain ponina ja sellaisena vararatsuna. Että sen kanssa enemmän vain hömpötellään ja harrastellaan, joten valmennuksiin ei pidetty kiirettä. Ehkä henkisesti vaadin  kevyen laskeutumisen pesun kestäväksi poniratsastajaksi. Koska ponit ovat aina poneja, eikä niin vakavasti otettavia ratsuja. Uskoin siihen mantraan melko pitkään itsekin.

Kottin kanssa olemme valmentautuneet jo jokusen kerran Heidin silmien alla, sieltä olen saanut itsevarmuutta siihen, että todellakin voin ratsastaa tämän kokoista otusta hyvällä omalla tunnolla ja nauttia siitä. Kun Simon taival loppui, päätin, että nyt saa riittää. En enää pyytele anteeksi sitä, että ratsastan pientä ponia, vaan alan tehdä tätä oikeasti vakavasti. Minulla on ollut tavoitteet jo viime vuonna selvillä, mutta en ihan tarkalleen ole halunnut itse uskoa, että meillä olisi niihin mitään mahdollisuutta, kunhan höpöttelen. Mutta nyt olen vakavasti ottanut ne täytettäväksi ja se vaatii paljon töitä, hikeä ja treeniä. Etenkin minulta, mutta myös ponilta. Tainan piti tulla jo kuukausi takaperin maneesille valmentamaan, mutta taudin pirulainen iski ja sitten se ajatus jotenkin jäi muhimaan. Niinpä nyt kotiin muutettuamme päätin, että tuumasta laitetaan toimeen ja viikottainen valmentautuminen saa luvan alkaa.

Kotti kotiutuu nopeasti tuttuihin maisemiin. Sen oma tarha on ollut koskematon koko sen ajan, kun poni oli maneesilla. Olemme vähän nollailleet ajatuksia, käyneet maasto "kävelyllä" joka oli enemmänkin paikallaan pomppimista. Vähän ratsastettu ja kertaalleen poni otti kolmen kuukauden patoutuneet ilot irti liinan päässä. Ja voi sitä elämän makuista riemua, jota poni esitti liinan jatkeena pitkän aikaa. Kotti on jo jokusen aikaa ollut enemmän jarruteltavaa kuin pohkeella eteen ratsastettava kaveri. Se taas tarkoittaa tässä kohtaa sitä, etten ole saanut ratsastettua sitä oikeasti takaa kohti tuntumaa, sillä jalalla sitä ei ole oikeastaan voinut ratsastaa. Nyt kun patoutuneet energiapiikit saatiin purettua ja valmennus oli alkamassa, sain tuntea pitkästä aikaa omituisen halun. "Voi kunpa olisin ottanut kannukset tai raipan.." Sellaista ei tämän ponin kanssa ole koskaan tarvinnut kokea.

Ponilla painoi hieman jalkoja ja lihaksia edellispäivän liinavillit. Jouduin ensimmäistä kertaa oikeastaan koskaan pyytämään jalalla ponia eteen, eteen ja eteen. Kuumahan siinä tuli, minulle. Hyvää harjoitusta tosin kummallekin, sillä kisoissa ei koskaan tiedä, koska väsy iskee kesken kaiken. Tarkoitus oli aktivoida ponin takajalkoja ja nostaa rintakehää ylemmäs. Ajoittain oli hetkiä, jolloin oikeasti tunsin, kuinka ponin takajalat polkee ja vie liikettä eteenpäin. Käyntiä, sen tärkeyttä ja vaikutusta kokonaisuuteen. Ponilla on mahtava käynti, se vain täytyy uskaltaa ratsastaa ulos. Ratsastan ponia liian vaatimattomasti. Taina sanoikin hyvin, että minun pitää ajatella ratsastavani sitä kuin isoa hevosta, vaatia samalla tavalla asiat laadukkaasti loppuun asti, eikä kuin pientä ponia, jolle riittää vähän sinnepäin. Minun täytyy uskaltaa vaatia ponilta sitä laatua ulos, jota siitä löytyy. Ei vähätellä sitä missään kohtaa sen takia, että sen säkä ei ole 170cm tietämissä, sillä pienestä koosta huolimatta sillä on ratsun palikat paikoillaan.

  • Paljon säätelyä askellajien sisällä, ei tyytyä siihen yhteen vaihteeseen, jota poni tarjoaa.
  • Takajalat alle, pitäen huolen, että nenä painu samaan aikaan kuolaimen alle.
  • Eteen, eteen, eteen. Pohkeeseen täytyy reagoida, vaikka väsyttäisi. 
Siinäpä päivän anti pähkinänkuoressa.  

Huomenna jatkuu toisenlaisessa valmennuksessa; esteillä. Toivoen, että ponilla olisi hallintalaitteet vielä huomennakin tallessa, jotta esteiden välillä olisi jalat kutakuinkin maan pinnalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti