Hammasongelmia ja klinikkareissuja

Varsa on kääntymässä hyvää vauhtia nuoreksi poniksi. Nuorille toivoisi mahdollisimman vähän ongelmia elämään. Jokaisella on kuitenkin väistämättä edessään aika, jolloin hammaskeijut vierailevat kylässä. Toisilla maitohampaiden vaihtuminen ei aiheuta ongelmia, kaikilla ne eivät kuitenkaan ongelmitta vaihdu. Mistä sen sitten tietää, koska se aika on, kun tyynyn alta pitäisi hammas hävitä ja tilalle tulla yllätys?

Kivuttomimmassa tapauksessa sitä ei edes huomaa. Hampaat tippuvat omassa rauhassaan ja uudet kasvavat tilalle. Joskus irronneita maitohampaita löytyy ruokakupista tai heinäkasan tilalta. Joskus avuksi kuitenkin tarvitaan luonnonvoimia vahvempaa välineistöä. Ei sitä suuta kuitenkaan vaihtuvien hampaiden takia tarvitse niin kovasti tutkia. Säännöllinen hammaslääkäri käynti raspauksen merkeissä riittää jo vallan mainiosti monelle hevoselle.

Suuhun on hyvä kurkata, jos..

1. Hengitys haisee

Hevosen hengityksen ei kuulu lemahtaa mädälle! Jos kenenkään muunkaan. Jos turpahalien aikaan joudut pidättelemään hegitystä,  hevosen suu tuoksun takia, on syytä tarkastaa mitä purukalustolle kuuluu. Usein syy haisevaan hengitykseen löytyy hampaista. Ei pelkästään nuorilla hevosilla, sillä hammasongelmia voi olla myös vanhemmilla hevosilla. Jos hampaissa on ongelmia, ruoka jää helposti hampaiden väliin ja alkaa mädäntymään.

2. Hevonen syö huonosti

Hevonen on luotu syömään ruohoa. Hampaiden vaihdon aikaan pureskelu voi olla joskus vaikeampaa ja silloin syöminen on työlästä. Muutaman päivän takia ei tarvitse vielä huolestua, jos hevonen kuitenkin saa syötyä. Mutta jos syöminen on viikkokausia työlästä, on hammaslääkärin apu paikallaan. Suuhun voi itsekin kurkata helposti, ottamalla hevosen kielestä kiinni ja vetämällä se sivusuunnassa ulos. Näin hevonen ei pure käteesi, kun tunnustelet hampaita.

3. Selittämättömät ongelmat

Monen ongelman syy löytyy yllättävissäkin tilanteissa suusta. Levoton suu, pää vinossa kulkeminen, tuntuman vastustelu, kiukkuisuus syödessä, heinä tuppojen tiputtelu, vinosti liikkuminen ja muut epämääräiset oireet. Onhan näitä, pitkä lista. Monesti vikaa lähdetään etsimään rangasta, jaloista tai mahasta, vaikka syy voisi löytyä ihan vain katsomalla suuhun.

Kotikonstit ensiapuna

Hampaiden vaihtumista voi avittaa pienillä ja helpoilla konsteilla. Irtoava hammas tarvitsee vain pientä tönäisyä oikeaan suuntaan. Hammaslääkäriä odotellessa kannattaakin kokeilla edullisia vaihtoehtoja.

1. Kuiva leipä

Kuivattu leipä, etenkin ruisleipä on riittävän kova vastus isompina paloina, heiluville hampaille. Ensihätään mikä vain kuiva ja kovahko leivän käntty voi auttaa tilannetta. Samaan sarjaan menevät myös porkkanat, omenat ja muut kovat herkut, jotka vaativat kunnon puraisua.

2. Puun oksat

Mitä maukkaampi vuoden aika, sen parempi apu. Etenkin nyt keväällä, kuoren alta ja oksista löytyy mitä maukkaimpia makuelämyksiä, jotka houkuttelevat hevosta jyrsijäksi. Kuusen oksat ovat vuoden ajasta riippumatta monille hevosille maistuvia ja mikä parasta, ne toimivat luonnollisena apuna loishäädössä.

Kottilla on ikävästi irrallaan kaikki neljä etuhammasta, jotka tämän ikäisellä hevosella kuuluu vaihtua. Leegot ovat jo puoliksi irti ja törröttävät ikenistä ulospäin, mutta aivan vielä eivät irtoa. Irrallaan olevien hamaiden väliin on jäänyt rehua, joka kuvan jälkeen otettiin pois.

Olisiko hammaspesu paikallaan?

 Kottin kanssa tilannetta katsotaan vielä hetki, sillä poni pystyy syömään hyvin. Avuksi on otettu kotikonstit, mutta loppuviikosta täytyy jo soittaa hammaslääkärille, jos hampaat eivät ala irtoilemaan.

 Simo-Petteri  kävi tiistaina moikkaamassa lääkäriään. Simolle varasin ajan klinikalle, sillä se tahditti ravissa. Ruunalta otimme kengät pois ja vähän viilasimme kavioita, jonka jälkeen tahditus hävisi. Koska aika nyt kuitenkin oli varattu, oli sinne myös mentävä. Suunnittelimme jo viime käynnillä vaihtoehtoja, joita Simolle voisi kokeilla. Kortisonia ei voi tyrkätä loputtomiin, etenkin kun kyseessä on nuori hevonen, jonka ongelmat ovat suurelta osin kiinni vain sen lihaksettomuudesta ja isoista liikkeistään.

Puhelimessa aikaa varatessani, kerroin kuinka hevosta taas vaivaa ja painaa jalka, joka ei reagoinut ensimmäisiin hoitoihin odotetusti. Mitä jos se ei reagoinut tähän toiseenkaan? Kolme piikkiä voidaan laittaa, mutta enempää ei! Olisiko nyt kuitenkin aika tehdä jo se muutos hoitosuunnitelmiin? Kyllä, nyt on! 

Jotta ratsureima saadaan ongelmistaan vapaaksi, ei sille voi antaa joka kuukausi kahden viikon kävelylomaa. Lihakset kasvavat levossa, mutta levon välissä olisi tapahduttava työntekoa. Ei kahden viikon jaksoissa kuitenkaan, vaan vähän säännöllisemmin. Hoitomuodon vaihto olisi kuitenkin todennäköisesti edessä jokatapauksessa. 

Niinpä lähdimme kokeilemaan IRAP-hoitoa. "IRAP (interleukiinireseptorin antagonistiproteiini) on uudehko, käänteentekevä biolääketieteen hoitomuoto niveltulehduksiin. Erikoisseerumi valmistetaan potilaan omasta verestä, patentoidulla menetelmällä. IRAP-hoito ei pelkästään hoida oireita vaan myös parantaa muuttunutta niveltä sen sisältämien kasvutekijöiden vuoksi."

"IRAP-hoito on periaatteessa hyvin yksinkertainen. Potilaan omaa verta otetaan patentoituun erikoisputkeen yleensä 10ml. Veri saa aktivoitua putken sisältämien erikoispäällysteisten helmien "ohjeiden" mukaisesti lämpökaapissa vuorokauden ajan. Sen jälkeen veri lingotaan, aktivoitunut seerumi erotetaan, suodatetaan ja pakastetaan steriileihin annosruiskuihin, joissa se säilyy yli puoli vuotta käyttökelpoisena. Käyttöön otettaessa annosruisku sulatetaan ja aktivoitu erikoisseerumi injisoidaan suoraan oireilevaan niveleen. Hoito uusitaan tarvittaessa 1-3 kertaa n 2 viikon välein. Yleensä jo yksi hoitokerta tuottaa hyvän pitkäaikaisen avun ongelmaan. Erikoisseerumin valmistusprosessin kestosta johtuen, hoitoa ei voi tehdä samana päivänä kun veri on kerätty potilaasta. " Etelä-Helsingin eläinlääkäriasema

Simo kävi siis tiistaina antamassa verinäytteensä. Verta otettiin niin paljon, että annoksia tulee 6-8kpl. Yhdellä annoksella saa hoidettua kahdesta kolmeen niveltä, joten lääkeaineet ovat jo valmiina, kun niitä tarvitaan. Eläinlääkärimme totesikin, että kaikki kannattaa käyttää, sillä hoitomuoto on ainut, jolla voi myös ennaltaehkäistä tulevia ongelmia, eikä pelkästään hoitaa jo syntyneitä. 

Simo käy ensimmäisen annoksensa ottamassa perjantaina. Hoidossa on se hyvä puoli, että piikityksen jälkeen hevosen ei tarvitse levätä ja ottaa rauhassa kahtaa viikkoa, vaan liikutusta voi jatkaa normaalisti. Mikä meidän kohdalla on tärkeää, jotta saisimme ne lihakset, joilla estää ongelmat. Eikä kisakausikaan katkeile piikitysten ja hoitojen takia. 

Mitä tulee kengättä ontumattomuuteen? 

Hevonen tarkastetaan perjantaina taivutuksilla, mutta eläinlääkärin mielestä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin se, että ratsureimani on äärimmäisen herkkä pienille muutoksille. Pieni kynsien viilaus auttoi poistamaan ongelman ja ehkä kengän mallillakin on vaikutusta asiaan.