Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

1.4.2015

Helppo Ö, eikun B. Vai miten se oli?

Helppo B, helppo B ja helppo B.. Nelivuotiaan kouluhevosen näytön paikka, koulutustaso, vaatimus..

Nelivuotiaille on annettu aimo annos B-ratoja. Peräti kaksin kappalein, yksi yksilö-ohjelma ja yksi ryhmäohjelma. Miten ne eroaa toisistaan, kumpi on vaativampi? Mitä niissä edes vaaditaan?

* Tasainen tuntuma, peräänanto
* Harjoitusravi ja -laukka
* Keskikäynti, tuntumalla ja löysin ohjin.
* Puhtaat, tahdikkaat liikkeet
* Askeleen pidennys ravissa ja laukassa

Nelivuotiaiden omissa luokissa arvostellaan 5 kohtaa, eli jokaista tehtävää ei normaalisti arvostella erikseen. Ravi, käynti, laukka sekä kuuliaisuus ja yleisvaikutelma.

Nelivuotiaille tarjotaan myös he B:3 rataa, sekä nuorten hevosten kenttäkilpailu-ohjelmaa. Nopeasti ratoja myhäillen ja kyhäillen, voi todeta niiden olevan erilaisia. Mutta onko ne? Tarkemmin katsottuna niissä on paljon yhtäläisyyksiä. Niissä on samat linjat, tehtävät hieman eri järjestyksessä. Jokaisessa radassa on omat helppoudet ja vaikeudet. 

Minulla on jonkinlainen pakkomielle kouluratoihin. Tällä hetkellä etenkin näihin helppo B ratoihin, joita useimmiten nelivuotiaille tarjotaan. Syykin on selvä, minulla on nelivuotias hevonen.

Jotta radat ja niiden samankaltaisuus avautuisi helpoiten, päätin piirtää radat. Jokaisella askellajilla ja asteella on oma värinsä, joka on yhtenäinen kaikissa piirrustuksissa. Esimerkiksi harjoitusravi on oranssilla, harjoituslaukka vaalean punaisella ja keskikäynti tummanvihreä.

Piirrustusten avulla ratoja on helppo harjoitella myös kaverin kanssa. Maa-avun on helppo katsoa mitä tehdä seuraavaksi, ilman että tarvitsee välillä huutaa "hetkinen, missäs sinä nyt olet menossa?" Samalla pystyy myös itse hahmottamaan kokonaisuudessaan radan yhdellä silmäyksellä. Meilla ainakin pidempien ratojen ratsastuksessa on ilmennyt ongelmaksi se, ettei maa-apu pysty lukemaan tehtävää samalla ja katsomaan ratsastanko oikein, kun silmät hyppivät paperilla milloin millekin riville. Ja onhan tämä todistettu myös koulukisoissa, tuomari puhaltelee väärin ratsastuksesta pilliin, vain koska itse oli paperilla väärässä kohdassa..

Alla esitettynä kaikki neljä rataa, piirrustustaidoillani. Kiitos lapsien, meiltä löytyy paljon värikyniä! Muista, että kommentoin ratoja omakohtaisella kokemuksella ja nimenomaan nelivuotiaan hevosen kannalta. Minä olen ratsastanut näistä radoista jokaista kilpailuissa, useammalla hevosella, joka sinä vuonna on ollut nelivuotias. ps. toivottavasti ratsastan paremmin, kuin töherrän..

Mielsin alun alkaen tämän radan helpoimmaksi, kun paperilla näitä tekstistä tulkkailin. Tämä ratahan on siis suunniteltu ratsastettavaksi ryhmässä, jossa radalla on samalla aikaa kolme hevosta. Tätä rataa voi kuitenkin ihan hyvin suorittaa myös yksilöratana. Tässä radassa plussaa saa sen symmetrisyys ja liikkuvuus. Ensin esitetään raviohjelma sekä askelten pidennykset. Ravissa tehdään keskiympyrät kummassakin kierroksessa samassa pisteessä. Ympyrän jälkeen jatketaan uraa pitkin, pitkällä sivulla esitetäään askeleen pidennys ja lyhyen sivun jälkeen lävistäjällä pidennys. Kumassakin suunnassa samalla kaavalla. Sen jälkeen laukkaohjelma samalla kaavalla ja lopuksi käynti. Käynti viimeisenä on hyvä asia, sillä alussa saatu hyvä rytmi ei katoa, kun kokoajan saa olla menossa. Haastavuuden ohjelmassa koen itse laukkaympyrät, sekä askeleen pidennyksen laukassa, lävistäjällä. Etenkin ryhmäratsastuksessa ympyrät ovat hankalia, jos ryhmässä hevoset eivät ole tasavauhtisia. Ensimmäinen kipittää menemään tuhatta ja sataa, viimeinen tulee puoli kierrosta jäljessä. Laukkalävistäjä, askelta pidentäen vaatii tasapainoa. Hevosen on oltava suora, sen on kyettävä pysymään tasapainossa lähestyessä uraa ja tulemaan takaisin harjoituslaukkaan, ennen raviin siirtymistä. Nuorelle hevoselle se ei ole itsestään selvyys. Etenkin laukassa, tykkään että pidennykset suoritetaan aidan vieressä, jolloin aita auttaa tasapainon kanssa. Etenkin tässä vaiheessa vuotta, kun kuljemme vasta kesää kohti. Tämä ratahan on siis kyvyt esiin-mittelöissä nyt keväällä.

Tässä radassa symmetrisyyttä ei ole samaisessa määrin, kuin ryhmäohjelmassa. Radalla on myös käyntiosuus ennen laukkaohjelmaa. Se on toisaalta hyvä hengähdystauko, mutta myös helposti sotkee hyvin alkaneen "ratarytmin". Rata aloitetaan harjoitusravissa. Ensimmäinen pitkä sivu esitetään tasaista harjoitusravia ja suunta vaihdetaan lävistäjän sijaan kahdella isolla puoliympyrällä, A-X-C. Voi sitä kai kaksi kaariseksi kiemurauraksikin kutsua. Ensimmäinen askeleen pidennys ravissa esitetään vasta suunnanvaihdon jälkeen, pitkällä sivulla. Sen jälkeen tuleekin tämä käyntiosuus, joka esitetään lävistäjälinjalla. Hyvänä puolena radassa on se, että käynnin jälkeen on aikaa työstää ravia, ennen laukkaa ja ensimmäinen laukka nostetaan puoliympyrällä, juuri ennen uralle takaisin tuloa. Askeleen pidennykset laukassa ovat vain pitkällä sivulla, eikä laukassa ratsasteta ollenkaan lävistäjiä. Hankalin kohta mielestäni on ravilävistäjä askelta pidentäen, jonka jälkeen nostetaan ennen päätykirjainta toinen laukka. Se tuottaa ongelmia helposti etenkin menevän hevosen kanssa. Laukassa ratsastetaan puoliympyrä päädyssä, ennen pitkän sivun askeleen pidennystä. Oikeastaan menevän hevosen kanssa koko loppurata on haasteellinen. Käynnin jälkeen edessä on lähinnä vain askeleen pidennyksiä, välillä vaihtaen vain suuntaa. Nuorille hevosille ne ovat myös melko raskaita. Rata on kuitenkin 60 metriä pitkä, ja jokainen lävistäjä sekä pitkät sivut esitetään askeleen pidennyksiä. Hevonen tarvitsee siis rutkasti voimaa, jaksaakseen tasalaatuisia pidennyksiä koko radan loppuun asti. Ennen lopputervehdystä on vielä puolikas ympyrä ravissa, jossa hevosen annetaan venyttää pidemmälle ohjalle. Lopputervehdys on keskipisteessä, suoraan ravista pysähdykseen.

Tämä rata on suhteellisen helppo, ehkä kuitenkin jopa helpoin kaikista? Radassa ei varsinaisesti ole alkupuolella symmetrisyyttä laisinkaan. Aloitus ilman pysähdystä, keskiympyrä 20m ja lävistä keskiravissa, tässä ohjelmassa ei siis riitä askeleen pidentyminen vaan vaaditaan asteen enemmän, keskiraviin asti. Suunnan vaihdon jälkeen samaa ei tehdä toiseen suuntaan, vaan kuvaan astuu kiemuraura, kolmella kaarella. Pitkällä radalla kaaret ovat 20 metrisiä, eli käytännössä puoliympyröitä. Kiemurauran jälkeen tulee taas lävistäjä, mutta siinä on pieni jippo. Keskiravin sijaan tehdäänkin keskipisteessä käyntisiirtyminen viideksi metriksi, harjoitusravista. Jonka jälkeen kuvio tehdään loppuun harjoitusravissa, ennnen seuraavaa käyntiosuutta. Käyntiosuus ratsastetaan lävistäjän sijasta vain lyhennetyllä lävistäjällä, puoleen kenttään asti, jonka jälkeen saa rauhassa ns. etsiä raviin työskentelymoodin ennen laukkaa. 
Laukkatehtävä on symmetrinen kumpaankin suuntaan. Keskiympyrä, pitkäsivu ja lävistäjä. Kummassakin suunnassa. Tässä kohtaa astuu radan helppous esiin, laukka esitetään vain harjoitusaskellajissa, ilman pidennyksiä. Loppuosa tullaan ravissa keskipisteen yli, ennen siirtymistä keskikäyntiin, josta tehdään lopputervehdys pysähdyksessä. Tässä radassa ei siis tule pysähdystä ravista eikä askelten pidennyksiä. Askeleen pidennyksen sijaan esitetään yksi lävistäjä keskiravissa, muuten radalla saa pitää tasaista tempoa alusta loppuun. 


Ohjelma on näistä kaikista vaikein, ainakin minun mielestäni. Heti aloituksessa tehdään pysähdys ja tervehdys, ravista. Rata ei siis ala alkuunkaan menevästi.  Ravissa tehdään kahdeksikon muodossa jo radan alkumetreillä 10 metrin ympyrät, ilman aidan tukea mistään kohtaa. Tiukkoja kaarteita on luvassa myös nelikaarisen kiemurauran muodossa. Haasteellisuuden tuo myös keskiympyröiden (20m) pienentyminen 15 metrisiksi laukassa. Rata vaatii ennenkaikkea hyvää tasapainoa, jonka vuoksi etenkin alkuvuodesta rata on vaikea nelivuotiaalle. (esim. Hallimestaruus) Lisäksi rataa käytetään yleensä avoimena nuorille hevosille (4-6vuotiaat) jolloin radan ravitehtävät istutaan alas satulaan. Muissa radoissa, ollessa nelivuotiaiden mittelöitä, raviosuudet saa keventää. Radan plussat ovat siinä, ettei siinä esitetä muuta kuin harjoitusaskellajit ravissa ja laukassa, jolloin askellajeihin ei tarvitse löytyä suuria vivahteita, tasainen "puksutus" riittää. Radassa tehdään myös laukassa vain puolikas lävistäjä, joka taas puoltaa sitä, ettei hevosen tasapainon tarvitse venyä äärimmilleen. Toisaalta tämä taas kumotaan niissä 15 metrisissä ympyröissä. Mutta tämä ei missään nimessä olekaan nuorten hevosten testi B tasolla, vaan ratsastajien! Jonka vuoksi en tätä rataa miellä hyväksi nelivuotiaille hevosille.

Ja eikun treenaamaan!

 Meidän osalta kyvyt esiin tapahtuma jää välistä. Tänään oli sähköpostia järjestäjältä, tilaisuus on peruttu liian vähäisen osallistujamäärän takia. Toisaalta se olisi meiltä todennäköisesti jäänyt välistä kuitenkin, klinikka kutsuu taas rakasta ratsureimaani. Hevoseton on huoleton! Mutta ihmettelen suuresti, miksi perumisesta ilmoitetaan vasta nyt, kun tapahtuma olisi jo ensimmäistä kertaa ensiviikon tiistaina. Vaihtoehdoksi annettiin vaihtaa paikkakuntaa, mutta ihan oikeasti! Kenellä työssä käyvällä on mahdollisuus alle viikon varoitusajoilla vaihtaa heppaharrastuksen vuoksi työvuoroja? Harrastajathan kuitenkin tuonkin lystin loppupeleissä maksaa..

5 kommenttia:

  1. Loistava postaus. Me ollaan menossa vasta nyt 5veenä heB3, toki loppukaudesta toivotavasti osataan jo enemmän. Isoksi kasvavan otuksen kanssa tulee hiki, kun ajattelee mitä kaikkea ikätoverit jo menevät tällä kaudella. Ainiin, niinhän mekin muka, 5v derby....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Tälle vuottahan vaatimuksen sarjakilpailuissa nousi. Ei niinkään vaikuta älyttömästi vielä 5-vuotiaan kanssa, mutta kyllä 6 vuotiaalla jo paljonkin, kun miltei heti alusta asti pitäisi mennä vaativaa, ja viime kausi saatu puksutella vain esiohjelmaa.. 7-vuotiaiden pitäisi puksutella A:ta. Olisi varmaan voinut infota asiasta laajemmin jo viimevuonna, että olisi kerennyt reagoida talven aikana vähän vinhakammin, ei sitä kokoamisastetta noin vain nosteta muutamassa kuukaudessa ja saada samalla pitkäikäinen kisakaveri. Hitaasti hyvä tulee! :)

      Poista
  2. Taso on noussut kohisten. Ei ihan papukaijamerkkiä vielä, mutta nalletarra ehdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nalletarra onkin kiva! Nallet on nättejä, mutta yritän tavoitella papukaijaa, käytin jo kovasti aikaa, ajatusta ja googlea! :)

      Poista
  3. Meillä oli ala-asteella kirjoitusvihossa eläinleimasinarvosanat. Kolmesta elefantti oli aika hyvä ja nalle oli hyvä eli paras kolmatta. Sitä ekaa leimasineläintä en muista.

    VastaaPoista