Miten meni, omasta mieslestäni?

No eihän se mennyt, ainakaan niinkuin kuuluisassa Strömsössä. Viime kertainen treeni nimittäin. Vai vaadinko vain liikaa? Olinko liian kriittinen?

Simo-Petteri oli eilen varsin Simo-Petteri. Tein muutoksia läsipään ruokintaan jokin aika sitten, sillä useat klinikkareissut, kisaharjoitukset ja turkin tiputtaminen ovat ottaneet osansa vatsan ympärysmitasta. Lisäsin öljyä, "ripauksen". Niinhän ne kaikissa kokki-ohjelmissakin "ripaus öljyä" ja koko tuotos ui litran oliiviöljy pedillä..

Siis lisää energiaa. Missä se näkyy? Ei räjähtävyytenä, ainakaan neutraaleissa olosuhteissa, mutta annapas naapuri koiransa kanssa lenkkeilee, kesken keskittyneen ravin. Sen ensimmäisen pitkän sivun aikana, jossa sain hevosen keskittymään.. Ja koko hevonen tärisee jännityksestä polvet kirjaimellisesti tutisten. Jep, tämä ratsutäti jalkautui omin avuin, ettei hevosen tarvinnut auttaa siinä ja näki omin silmin, kun läsipää tutisutteli polviaan.

Ratsastuksessa oli paljon hyvää, mutta minulle jää mieleen ensin se kaikki huono. Ne asiat, jotka olivat työlästä, vaikeaa, aliarvoista. Ne epäonnistuneet hetket. 

• Hevonen narskutti kuolainta, kuten aina. Se kielii jännityksestä, tämän kohdalla ehkä eniten kuitenkin siitä ylimääräisestä energiasta, joka purkautuu kaikin keinoin.
•  Hevonen liikkui kuolaimen alla, etenkin laukassa, oikein keräsi kaiken kapasiteettinsa, sen kaulassa olevan kaarevuuskapasiteetin ja käytti sen hyödyksi. Todistettavasti kapasiteettia löytyy, kaulan kaartamiseen.
• Vasen laukka oli hukassa, se ei ensin noussut ja sitten kun se nousi, hevonen heittelehti etuosallaan tasapainotonta aropupuloikkaa sortuen takaisin raviin. 
•  Laukka ei edes rullannut eteen.
•  Sitten oltiin jo ravissakin täysin pohkeen takana kuuromykkiä eikä suostuttu enää rullaamaan ravissakaan.
• Ja se takaosa, kylkiviipaleet ja etuosa. Hevonen on kuin kolmesta palasta rakennettu. Pystyt hallitsemaan yhtä palaa, mutta loput tekeekin ihan omiaan.. Huoh!
•  Ja ne suunnanvaihdot, niiden jälkeen holtiton pää ylös- selkä alas, revin ratsastajan selästä ja ryntään sikapaskatölttiä eteenpäin.

Olikos siinä mitään hyvää?

• Oikea laukka rullasi, sain hevosen paremmin pohkeen ja ohjan väliin, jonka jälkeen laukka oli itseasiassa todella hyvää, selkä ylhäällä ja turpakin luotilinjan luvallisella puolella. 
• Ravi! Siinä olemme päässeet vähän vaiheeseen, jossa hetkittäin istun alas satulaan. Simolla on helpot liikkeet istua, sillä ne ovat niin joustavat ja ilmavat. 
• Ravissa saimme paljon hyviä siirtymisiä kootun-harjoitus-keskiravin välillä. (koottu- ja keskiravi ovat ikätasoisia!) 
• Vasenkin laukka löytyi, sain senkin lopulta ihan hyväksi, joskin se oli kovin tasapainotonta. 
• Koko ratsastus oikeastaan oli kokonaisuudessaan loppua kohti parempaa, tai siis parani koko ajan. 
• Aikaa kului, luvattoman paljon. Tosin työskentelin pitkään ensin käynnissä, jossa olemme muuten harjoitelleet kovasti kääntämistä, lavan käyttöä ja neljän jalan painopistettä. Simo-Petterin painopiste on mielellään vain oikean puoleisilla jaloilla, se ei siis kanna 125kg jokaisen jalan kanssa. Tähän olemme etenkin käynnissä paneutuneet jokseenkin positiivisin tuloksin.

Positiivista oli myös se, että vaikka hevonen ottikin välillä hatkat töistä ja meni mitä parhaimpia "näin kasvatat alalinjaasi" -raveja, täysin väärin päin, se ei ottanut ainuttakaan tahditonta, epäpuhdasta tai muuten huonoa askelta!

** Blogia ei muuten voi enää seurata Hippolan kautta!