Viiden puomin kuviokellunnat

"Puomitreenit tulevat jatkossa kuulumaan meidän viikko-ohjelmaan.." 

Joo, niin varmasti unelmissa tulisikin, mutta totuuden nimissä en millään pysty tällä hetkellä laittamaan puomeja kerran seitsemän päivän sisälle. Ei vaan onnistu, vaikka kuinka olisi hyödyllistä ja kätevää. Pyrin kuitenkin puomeilemaan jatkossa ahkerammin, ehkä aluksi joka toinen viikko? Saahan itselleen vähän armollinen olla. Meillä on Simon kanssa niin paljon tekemistä perusratsastuksessa, eteen- ja pidättävien apujen kanssa, jotka olisi kuitenkin saatava hyväksi ja varmaksi, ennen kuin liiemmin puomeillaan. Minä ainakin pidän kummankin turvallisuutta tärkeämpänä, kuin pakolla mukaan laitettuja puomeja. Jos pidätteet ovat vain satunnaisesti mukana, on parempi pysyä täysin sileällä kentällä. 

Nyt kuitenkin on Simo-Petterillä pakollinen vain kävelyä -kausi. Onneksi vain huimat kolme päivää. Käynti on askellajeista se, jonka miellän helpoiten pilattavaksi ja valitettavasti myös vaikeiten korjattavaksi. En mielelläni siis työskentele nuorilla käynnissä ollenkaan. Lompsutellaan vain puolipitkällä ohjalla ja tehdään pakollinen ennen raviin siirtymistä. 

Minulla on nuorteni kanssa ollut se etu, että ne ovat olleet mielettömän hyviä juuri käynnissä. Uunolla oli aivan äärettömän suuri yliastunta luonnostaan. Sen käyntiä oli helppo pidentää entisestään ja askellajituomarit tykkäsivät. Simon kanssa käynti on asteen pienempää, Uunolla se oli nimittäin oikeasti valtavaa! Mutta Simon käynnistä tykkään silti enemmän. Siinä on enemmän potkua, voimaa, työntöä, aktiivisuutta ja koko kroppa käytössä. Se on yksinkertaisesti kokonaisuudessaan niin paljon enemmän ja parempi kuin Uunon. 

En halua pilata käyntiä junnaamalla. Käynnissä työskentely on sekä itsestäni että nopeasti myös hevosista hyvin tylsää. Siihen tarvitaan kikka kolmosia, jotta siitä saisi mielenkiintoista. Tässä vaiheessa  olevalla nuorella käynti työskentelyn on rajoituttava liikkeelle-seis-liikkeelle ja ehkä vähän sivulle, käyntinä keskikäynti. Ei siitä kovinkaan monipuolista saa vaikka tekisit kuinka kaarevia linjoja! Niinpä ajattelin tehdä käynti jaksostamme mielenkiintoisempaa, laittamalla kentälle värikkäitä tikkuja, joita puomeiksikin kutsutaan. 

Koska ystävällismielinen mies osti pyynnöstäni minulle tötteröitä, kahdeksan kappaleen verran (ei muuten olleet kalliita, paikallisesta halpahallista) , päätin hyödyntää niitäkin puomien lomassa. Onpahan ainakin mielenkiintoista katseltavaa ja pöristävää ruunalleni, jos ei muuta. 

Töhersin taas paintilla havainnollistavat piirrustukset. Oranssit täplät ovat siis tötteröitä, siniset viivat puomeja.

Ensimmäisenä helppo ja tuttu linja, sillä Simon kanssa olemme loivia kiemurauria harjoitelleet. Nyt vain astetta vaikeampana, sillä tarkoitus oli suoristaa hevonen hyvin ennen keskimmäistä puomia. Eli pelkkä keskilinjalla käynti ei riittänyt, vaan kaarteista oli tehtävä sen verran jyrkät, että sain ratsuni suoristettua hyvissä ajoin ennen puomia. Puomin jälkeen oli vielä jatkettava suoraan, ennen kääntymistä kohti uraa. Tässä kohtaa tötteröistä oli huomattava apu, sillä linjat oli helpompi hahmottaa ja puomien jälkeen tuli ratsastettua täsmällisemmin.

Koska hevoset ovat fiksuja ja alkavat ennakoimaan todella helposti, on hyvä vähän laittaa korvien välissä rattaita pyörimään, muuttamalla tehtävää. Alku ratsastetaan keskimmäiselle puomille samalla tavalla kuin ensimmäisessä tehtävässä. Sen sijaan, että keskilinjalla olevan puomin jälkeen käännyttäisiin kiemuraura loppuun, jatketaankin toisee suuntaan ja tehdään ikäänkuin kiemurainen diagonaali. 

Kun oikein ahkerasti suunnittelee "laiskan likan puomitreenin" joka tarkoittaa sitä, ettei puomeja tarvitse säädellä, vaihdella tai muuttaa millään tapaa kesken työskentelyn, saa tehtyä erilaisia tehtäviä samoilla puomeilla. Viimeisenä oli kaikista vaiken. Puoliympyrä, mutta mitä tapahtuu kulmissa? Käännös takaosan ympäri. Kaikista tärkeintä ratsastuksessa on kuitenkin se, että hevonen kääntyy pohkeesta. Etuosaa on pystyttävä siirtämään suuntaan jos toiseenkin. Ensin ihan vain kulmassa seis ja siitä rauhassa etuosan kääntäminen. Kun tämä alkeellistakin alkeellisempi kääntymisoppi on sulanut kalloon kiinni pysyvästi, on sama onnistuttava myös käynnissä (ja ravissa sekä laukassa).. Puomit ovat vain puolikkaalla ympyrällä pitämässä ratsureiman mielen virkeänä, pelkkä etuosan kääntäminen voi herkemmän kaverin otsaan saada kasvamaan jotain ylimääräistä. Mutta kaikkihan tykkää yksisarvisista?!

Simon kohdalla kävi kuitenkin niin, että suunnitelma petti. Tai sarvi oli jo hyvin pitkä. Joten jäimme vain ympyrälle, jossa harjoittelimme etuosan kääntämistä, ilman että takaosa heittää samalla ulospäin. Se onkin Simo-Petterin mielestä lähes kahden sarven arvoinen juttu. Ja sen ruuna kyllä hyvin myös ilmaisi. Vaikeaa on, etenkin vasemmassa kierroksessa, sillä takaosa tykkää niin kovasti mennä oikealle. Hetki jos toinenkin jumppailtiin lopuksi tötteröiden ja puomien välissä toispuolisuutta tasaisemmaksi. Lopulta tilanne alkoi olla jo varsin mieluinen, joten oli hyvä hetki lopettaa.

Puomien kanssa on hyvä käyttää suojia, etenkin kun niitä käytetään myös sileällä. Meillä kuitenkin oli tallissa pitkällinen mietintä tuokio. Hevosta on eilen piikitetty vuohisniveliin. Suoja jalassa voisi vielä hangata pistokohdat huonolla tuurilla auki ja saada pöpön niveleen. Oli siis kahdesta pahasta valittava, joko huolellinen ratsastus puomeille ilman suojia, tai suojien kanssa. Päädyin siihen suojattomuuteen.

Samat tehtävät toki pääsi tekemään myös ruunikkotiimi. Kotti tällä kertaa ohjasajaen, joka on ollut nyt Kottin pääteemana viikon ajan. Kottin satula ei kuitenkaan ole hyvä, joten uutta odotellessa on hyvä hetki tehdä maastakäsin töitä. Kääntyminen, etenkin pujottelu, joka tötteröiden avulla on muuten todella kätevää, on osoittautunut vaikeaksi. Nopeat, kohtuullisen tiukat kääntymiset ja suunnanvaihdot ovat ponille vaikeita. Niitä siis täytyy treenata. Kotti tekee mielellään ison laajan kaaren, jossa ei tarvise taipua ja venyä niin paljon. Ohjasajossa ravia olemme työstäneet paljon, sillä se on ponille tällä hetkellä helpointa. Siinä Kottilla löytyykin jo paljon vaihteistoa ja askelpituutta voi säätää monipuolisesti. Puomitreeni kera tarkkuus tötteröiden olikin tähän hetkeen mitä mainioin tehtävä. Kottin mielestä puomit tosin olivat liian helppoja, eikä se olisi millään malttanut pysyä vaaditussa askellajissa, eli käynnissä.

Nemon kanssa on käyty paljon maastoilemassa, aivan ennätys pitkällä. Isot ja pienemmät kivet saa sen ajoittain lähes jalattomaksi, sillä se reppana on niin herkkä kavion pohjistaan. Mutta niin mielellään se on korvat tötterössä talsimassa maastoon, että onhan siellä pakko käydä. Hitaasti talsitaan vaikeat, kivikkoisemmat pätkät ja paremmilla pohjilla sitten reippaammin. Tänään oli kuitenkin taas aika mennä kentälle. Kentän pohja on Nemon jaloille kaikkein parhain liikutusalusta. Puomeista vain vanha estehevonen meinasi innostua liiankin kanssa. Nemolle haasteellisin tehtävä oli varmasti pysyä ratsastajan vaatimassa tahdissa.