Simon kuulumiset

Simo on saanut kisojen jälkeen vähän kevyemmän jakson. Kisapostauksen video on nyt muuten ladattu kolmannen kerran, toivottavasti viimeinkin toimivaksi. Aiemmin mainitsin jo ratsureiman suuntaavan turpansa kohti klinikkaa. Jouduin perumaan viikonlopulle suunnitellun valmennuksenkin, sillä ruuna päätti aloittaa ravissa ontumaan, hyvin selvästi. Samainen tahditus, mikä kisavideon lisäyksissä on nähtävissä, tuli monin verroin selvemmin esiin, jo ihan perusravissa. Kisoissa laitoin tahdittamisen liian eteenpäin menevän ravin piikkiin, mutta kotona kyse ei enää voinut olla siitäkään.

Varasin klinikalle ajan, jossa keskustelimme uudesta hoitomuodosta, jota Simon kanssa nyt lähdetään testaamaan. Ensin täytyy huomenna käydä luovuttamassa vähän verta, josta hevoselle valmistetaan seerumia. Sain ohjeeksi, että hevosta saa liikuttaa ja ensi hätään käyttää kylmäystä tai todella vahvaa linimenttiä. Niinpä jatkoimme kevyttä työskentelyä, vaihteen vuoksi kengättä.

Kengättömyys ei ollut varsinaisesti suunniteltu juttu. Kaviot olivat huoltoa vailla ja kiireen sekä sattuman kautta ratsu jäi manikyyrin jälkeen kengättä. Valkokavioiselle ei niin hyvä juttu, ne tuppaavat kulumaan liian herkästi. Mutta kannatti kuitenkin kokeilla liikuttaa ruunaa kengättä. 

Kengättä Simo liikkui hyvin kevyesti ja helposti, ennen kaikkea puhtaasti! Niin lisäyksissä kuin perusaskellajeissa. Eikä vain yhtenä päivänä, vaan kaikkina liikutuskertoina, joita tähän viikonloppuun on mahtunut. Onko meidän tilanne kuitenkin se, että kengityksellä on osuutta hevosen tahdittamiseen ja takomiseenkin? Hevonen on ainakin selkeästi parempi ratsastaa ilman kenkiä, se liikkuu hyvin ja etujalat ovat nopeammat, jolloin ne eivät jää takaosan eteen. 

Hevosella oli vielä jalassaan talvikengät, tosin ilman hokkeja. Ne ovat kuitenkin ihan perus ratsukengät, sivukäänteillä. Kesäisin Simolla on ollut puolipyöreä malli, joka on osoittautunut normaali kenkää paremmaksi. Talvikengälle kuitenkaan ei ole kehitelty puolipyöreää kenkää. Pienillä ja mitättömillä asioilla, kuten ulkoreunan pyöristyksellä on kuitenkin suuri merkitys.

 

Ratsastuksellisesti ei ole tapahtunut mitään läpimurtoa. Tai on, riippuen siitä, miten asian ajattelee. Olen löytänyt ja havainnut Simon heikompia puolia. Tärkeää tietoa seuraaville ratsastuskerroille. Tiedossa on aina ollut heikompi ja parempi suunta, mutta ihan tarkkaan ei ole ollut selvillä, missä se heikkous piilee. Mitä siis lähteä työstämään ja parantamaan? Läpimurroksi voisi myös kutsua sitä, että hevosesta on saatu ulos ihan oikea, ensimmäinen askeleen pidennys! Aikaisemmat pidennykset ovat olleet enemmän vain eteen ratsastusta, jolloin vauhti kiihtyy ja toki se askelkin pitenee. Nyt olemme kuitenkin päässeet siihen pisteeseen, että pohje ja ohja löysivät keskinäisen suhteensa ja vauhdin sijasta vain askel pitenee. Tahti ja tempo pysyy samana.

Simon kanssa ongelmaksi on siis lukuisten muiden asioiden lisäksi, ilmennyt oikea kylki. Ne kylkiviipaleet eivät tahdo venyä, jolloin kääntyminen vasemmalle on vaikeaa. Hevonenhan on kulkenut vinosti, peppu oikealla jo pidemmän tovin, mutta  sen on saanut jollakin tapaa hyvin suoraksi. Suoraksi sen saa nytkin, mutta taipuminen ja kyljen venytys ovat tuskaista. Simoa on tähän asti ratsastettu lähinnä suoraan ja vain eteenpäin, mutta ei liiemmin keskitytty taipumiseen.

Ongelma korostui ratsastaessani loivaa kiemurauraa kummallakin pitkällä sivulla. Oikealle kääntyminen ja taipuminen on suorastaan automaattista, mutta vasemmalle ei. Niinpä edessä on paljon taivutuksia, taivutuksia ja taivutuksia!

Simon kanssa on myös päästy vähän laukkailemaan. Olen vapaa päivien jälkeen vähän varovaisesti aloittanut työnteon, sillä en ole halunnut juoksuttaa hevosta syystä, toisesta ja kolmannesta. Suoraan selkään vaan ja rauhassa aloittamaan. Hevonen on osoittautunut varsin järkeväksi, mitään ylimääräisiä pelleilyjä ei ole tapahtunut, mitä nyt vauhtia on ollut välillä vähän turhan paljon. Ratsu on kuitenkin pysynyt nahoissaan ja pitänyt ratsastajansa asiallisesti selässä.

 

Laukan nosto = possupassi

Simo on siis ollut varsin asiallinen ja kiva pikkuheppa, joka ontumattomuudestaan huolimatta käy klinikalla tarkistettavana ja luovuttamassa vertansa, jotta saamme aloitettua hoidon heti kun siihen tarve ilmenee. Loppukuusta saamme toivottavasti myös satula-auton käymään meillä, sillä satulat ovat auttamatta sopimattomia, nyt fiksaillaan estesatulaa romaaneilla ja vällyillä siihen saakka.