Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

2.8.2016

Mun täytyy kestää kuumuutta, jos aion onnistuu sun kaa

Mul ei oo tasasta, sä synnyit vuoristoradassa.


Simo on aivan mieletön hevonen, se on hevonen minun makuuni. Se on minun hevonen. Se ei kuitenkaan ole aivan tasainen arkiputte. Välillä sellainen arkiputte kuulostaisi jo vallan mahtavalta ja halutulta myös tänne meille. Simon kanssa olemme neljän vuoden historiamme aikana kokeneet paljon. Paljon hyvää, mutta vielä enemmän jotain muuta. Simo on kuin todellinen vuoristorata, siitä ei koskaan tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan.

Kolmivuotias ori ruunattiin, ja elämä oli miltei pysähtyä ruunauksen leikkauspöydälle. Ruunauksen jälkihoitoihin tarvittiin eläinlääkäriä, mutta hevonen toipui kuitenkin melko hyvin. Samana vuonna koitti leikkauspöytä toisen kerran, kolmessa nivelessä irtopala. Irtopalaleikkaus sujui varsin hyvin, mutta seuraava vuosi hoidettiinkin takajalkojen vastapareja, etujalkoja. Ja vatsaa. Tänä vuonna olemme hoitaneet lisää vatsaa sekä selkää. 

Kaikkien hoitojen väliin on mahtunut ripaus hetkiä, jotka valavat uskoa siihen, että juuri tämän hevosen kanssa tämä kaikki kannattaa matkata yhdessä. Hevonen on vilautellut itsestään jotain sellaista, mitä yksikään muu hevonen ei kohdallani ole tehnyt. Simo on vain niin ainutlaatuinen hevonen. 


Koko tämän vuoden olemme painineet ongelmien kanssa. Välillä hevonen on ollut todella hyvä ja toisina päivänä aivan kamala. Osaksi syynä on ollut vatsa, mutta mitä enemmän Simon käyttäytymistä miettii, tulee vahvemmaksi aavistus siitä, että selän ongelmat alkoivat vaivata. 

Simo oli alkuvuoden ihan hyvä ratsastaa. Sen kanssa pystyi jo hieman kokoamaan. Mutta tietyn rajan ylittäessä hevonen otti hatkat. Se kuitenkin pystyi ikäisekseen tekemään asiat varsin mallikkaasti ja riittävästi, enempää ei olisi edes vaadittukaan. Laukka pyöri mallikkaasti ja hevosen liikkuminen oli helppoa ja vaivatonta. Siihen saakka, kunnes hevonen jäi piehtaroidessaan kiinni karsinan seinään.. 

Seuraavan päivän valmennuksessa hevonen liikkui ensimmäiset kierrokset hyvin, mutta ensimmäinen laukalla suoritettu kaarros lyhyen sivun läpi riitti hevoselle. Se ei todellakaan hypi pystyyn tuon tuosta. Se ei ollut tehnyt sitä Laaksoa ennen, eikä sen jälkeen, koskaan! Mutta nyt se suorastaan oli päättänyt, että hommat loppuu juuri nyt, eikä vasta tunnin jälkeen. 

Laukannosto, kaukana kroppaansa käyttävästä hevosesta
Silloin ajattelimme, että lainasatula oli suurin syy asioiden kulkuun. Oman satulan saatuamme takaisin, ei arki alkanut ollenkaan valoisasti. Hevonen ei enää liikkunut tarhassakaan, eikä missään muuallakaan. Tähän toki olisi pitänyt herätä ja kuskata samantien hevonen tutkimuksiin, mutta oireet olivat niin samankaltaiset, kuin vatsahaavan yhteydessä olevat ongelmat. Ja kieltämättä ne vähenivät huomattavasti vatsan lääkityksen myötä. Hevonen ei vain koskaan tullut niin hyväksi, kuin aiemmin.

 Se liikkui vain pitkänä, löysänä ja voimattomana. Se ei vain käyttänyt koko kroppaansa ollenkaaan, missään tilanteessa. Ja mahdotontahan se on, kun selässä on ongelmia. Ei sitä itsekään kävele kunnolla, jos selkä on kipeänä. Uskoisin selän ongelmien olevan syynä viimeisille mahaongelmille, mutta varmahan en voi koskaan olla.


Keväällä näytti vielä todella lupaavalta
Simolla on edessä pitkä kuntoutus, josta ensimmäiset shockwave -hoidot ovat takana. Hoitojen jälkeen hevosen hoidettava alue, tässä tapauksessa SI-nivelen kohta, on pidettävä lämpimänä. Hoidon jälkeen hevonen näyttää muutaman päivän ajan jopa entistä huonommalta, mutta se on sallittua, sillä shockwave ei ole mikään "pikkuhoito". Muutaman päivän jälkeen hevonen kuitenkin paranee huomattavasti ja sen puolierot alkavat tasoittua lautasten korkeuden osalta. Takaosan käyttö käynnissä on työlästä ja Simo joutuu opettelemaan uudestaan liikeradan. Ongelmana on taas reilun vuoden takainen "takaset eivät mahdu mahan alle" -juttu. Simo on jo oppinut liikkumaan varsin näppärästi toispuoleisesti, joten sen hahmotus takajalkojen osalta oli jo välillä varsin mallikasta. Nyt kun lantio suoristuu, täytyy hevosen etsiä takajaloilleen uudelleen tilaa vatsan alta.

Ostin Simolle myös W-healing loimen, sillä aiempi botin loimi meni varsin näppärästi riekaleiksi. Verkkoloimi on saanut olla Simolla yöt ulkona päällä, se pitää viilenevässä illassa hevosen selkälihakset lämpimänä, olematta kuitenkaan liian kuuma kesäkeleille. Toivottavasti se edesauttaisi hevosen toipumista. Ainakin se istuu hyvin Simon päälle ja pysyy selässä yönkin yli, mitä harvat loimet tekevät. Olemme pitäneet Simoa mahdollisimman paljon ulkona, jolloin se saa pientä omaehtoista liikuntaa koko ajan. Seuraavan kerran menemme klinikalle ottamaan viimeisen shockwave -hoidon, tämän kuun aikana. Sitten selviää, miten kuntoutusta jatketaan siitä eteenpäin.


Vaikka sua rakastaisin enemmän, 
nauraisin pois kaiken ikävän. 
Jos pidät kiinni kovempaa, 
voin sulle kaiken omistaa. 

4 kommenttia:

  1. Anonyymi2/8/16 15:36

    Onko selässä ns. paranevia vammoja vai onko kysymyksessä rakenteellinen asia? Tosi hieno hevonen, harmi että nuorena jo noin paljon krenkkaa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paranevia vammoja, eli ligamenttivaurioita. Onneksi ei rakenteellisia ongelmia tai mitään pysyviä muutoksia. Simo on hieman tapaturma-altis kaveri, jota elämä lyö turpaan vähän väliä. :/ Mutta mikä ei tapa, se vahvistaa. Toivottavasti ainakin :)

      Poista
  2. Toivottavasti edessä on pitkä jono terveitä vuosia ja hienoja hetkiä Simon kanssa.

    VastaaPoista
  3. Siinä uskossa ja toivossa tämän kaiken vielä jaksaa. Toistaiseksi. :)

    VastaaPoista