Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

13.8.2016

Ypäjä kutsuu


Kotti on palautunut erittäin hyvin Laakson lauantaisesta kisareissusta. Aiemmin poni sai kisojen jälkeen kokonaisen viikon pelkkää laidunlomaa, mutta näin syksyn lähestyessä myös kisakauden viimeiset koitokset ovat niin lähekkäin, ettei viikon lomailu laitumella ole mahdollista. Toisaalta laidunkaan ei enää näin loppukesästä mitään tuoreinta herkkua ole, vaan hevoset tulevat mielellään myös sisälle syömään kuivaa heinää, jolloin jo ponin lihavuusasteen vuoksi on parempi pitää pientä liikuntaa myös ihmisen toimesta. Laitumella ollessaanhan poni liikkuu todella paljon, mutta karsinassa vietetty yö tarkoittaa pelkkää paikallaan oloa.

Meidän suurin tavoite on laatuponikilpailut, joihin on reilu kuukausi aikaa. Sitä ennen ponille on saatava vielä lisää kuntoa ja voimaa, jotta se jaksaa pitkän kisapäivän kokonaan. Sinänsä kaksi osakoetta samana päivänä on melkolailla rankkaa, etenkin nelivuotiaille poneille, joilla harvemmin muutenkaan on treenattu samalla tavalla kuin ikäisillään puoliverihevosilla. Ja puoliveriset suorittavat (tai ainakin suoritti aiemmin) kokeet eri päivinä. Poneilta siis vaaditaan todella paljon. On toki mahdollista mennä vain toiseen lajiin, mutta minusta monipuolisen ponin täytyy kyetä suorittamaan perustehtävät kummallakin puolella, eikä tässä vaiheessa eriyttää vain toiseen lajiin. Kotti on tasaisen vahva ja kyvykäs kummassakin lajissa, joten en millään pystyisi valitsemaan vain toista niistä.


Kotti sai kisojen jälkeen kahden päivän tauon, mutta sitten odottikin jo työmaa Harjun maneesilla. Maneesissa oli lyhyen radan mittainen koulurata, jonka nähdessään ponista oli selvästi luettavissa hämmennystä, sillä Harjun maneesi on sille ainoa paikka, jossa sillä on vain hypätty ja poni on jo aivan täpinöissään saavuttuamme Harjuun, sillä se tietää mitä tehtäviä on edessä. Ja esteistähän tämä kaveri tykkää. Hetken järkytyksestä toivuttuaan oli meillä kuitenkin mukiin menevä esterata kasattuna, jossa mukana oli ensimmäistä kertaa erikoisesteitä. Sininen vesimatto pääsi okserin alle. 

Rion kenttäratsastusta seuratessa Kottistakin on tullut melkoinen kenttäponi, sillä pelokkeet esteen alla eivät tuottaneet ponille minkäänlaista ongelmaa. Sen lisäksi tehtävien korkeus alkaa olla lähellä vaadittua 70cm, jota Kottin kokoinen otus joutuu hyppäämään. Kottihan kuuluu sarjaan 130-140cm ponit ja on lähempänä sitä 130cm. Tarkkaa mittaa emme ole vielä ottaneet, sillä siihen ei ole ollut tarve. Poni kisaa avoimia nuorten hevosten luokkia, eikä siellä tarvita mittaustodistusta. Sitten, kun ponilla koittaa ajat poniratsastajan alla, täytyy poni käydä mittauttamassa, mutta siihen menee vielä jokunen vuosi. 


Estetreenien jälkeisenä päivänä poni palauteltiin vielä maastokävelyllä ja kentällä kevennellen takaisin työn äärelle. Samalla tuli tutustuttua syksyn luontoääneen ja koneisiin, sillä puimuri tuli juuri kenttää lähimmälle pellolle. Ponia ihan hieman jännitti, hetken aikaa, sillä kone piti melkoista melua, mutta rohkea poni selvisi siitäkin mainiosti. Seuraavana päivänä edessä olikin todellinen työpäivä, sillä oli ponin omistajien ratsastuspäivä. Pienet tytöt ratsastivat ponilla hienosti puomien yli käynnissä, sekä pitkän sivun mittaista pujottelurataa. Poni yritti tunnollisesti tehdä vaaditut tehtävät, sillä haistoi taskuissa olevat palkkio omenat.

Ensiviikolla olemme matkaamassa Ypäjälle. Nuorten hevosten festivaaleilla on ponille tarjolla vain yksi ainoa luokka. Varsinaiset festivaalit. Kolmivuotiaillekin on enemmän luokkia tarjolla, murh. Ponit ja suokit oli taitavasti eroteltu jo kutsussa ulos nelivuotiaiden ryhmäratsastusluokasta. Ei sillä, että olisimme tämän kokoisen otuksen kanssa lähteneetkään 170cm eteen tai taakse humputtelemaan, mutta kyllä niihin aiemmin on suokeilla ja poneilla saanut osallistua, eikä niistä ole ollut harmia radalla, kokonsa tai liikkeidensä puolesta. Päin vastoin. Se tasainen liikkeiltään ja etenkin mieleltään, oleva suokki on ollut ihan hyvää seuraa rauhoittelemaan ikäisiään hermoheikkoja puoliverisiä.


Ypäjän jälkeen suuntaamme aluemestaruuksiin, jonka jälkeen tuleekin lähes kuukauden tauko ja sen jälkeen  laatuponikilpailut. Meillä on siis kaksi koitosta vielä edessä ennen todellista tavoitettamme. Toivottavasti saan Ypäjällä ponin hyväksi radallakin, sillä aluemestaruuksissa on aivan toinen rata, jota tietenkin täytyy myös ratsastaa eri tavalla, kun arvostelukin on aivan toisenlainen. Joka on toisaalta hyvä asia, sillä ponille tekee hyvää mennä muitakin ratoja.

Nyt täytyy vain viikko hioa ponia parhaimpaan terään, jotta Ypäjällä suoriuduttaisiin hyvin ja pidettäisiin tulostasomme samalla tasolla.


3 kommenttia:

  1. Osallistu Riviera Maisonin pyyhkeiden arvontaan mun blogissa.

    VastaaPoista
  2. Eikö noin pienellä ponilla jatkuvasti ratsastus vaikuta jo sun istuntaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinaisesti juurikaan ei. Eihän Kotti suinkaan ole ainut ratsuni. Lisäksi se on melko roteva rungostaan. Ainoastaan satulan siipiin toivoisin hieman erilaista mallia, mutta noin muutoin tunnen oman oloni ja istuntani olevan ihan balanssisssa ponin pienestä koosta huolimatta. :)

      Poista