Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

25.8.2016

Unikulma - takaa makoisat unet

Sänkykaupasta ei löytynyt sänkyjä tänäkään syksynä kokoluokalle poni ja hevonen. Käsittämätöntä, että voit valita jopa höyhensaarien sulkien määrän, mutta et vieläkään saa hevosillesi sänkyjä, joissa ne voisivat vähän oikaista selkäänsä pitkän päivän jälkeen. Onko se nyt niin liikaa pyydetty?

Pikemminkin - hemmoitellut höperöt hepat asuu täällä..

Joka syksyinen kuivikerumba on siis taas käsillä. Jostain syystä aina varastoon ostetut kuivikkeet loppuvat jossakin vaiheessa. Minun on tunnustettava, että olen lähes koko kesän mennyt turvekuivikkeella, hampun loputtua. Koska en saanut aikaiseksi tilata kuormaa kotiin. Aina se yli 300€ summa, joka vilahtaisi tililtä pois, tuntuu niin kauhealta. Lisäksi tässä nyt on ollut näitä muita rahareikiä, kuten Simo ja kuuluisat klinikkareissut, eikä kisareissutkaan ilmaisia ole, varsasta puhumattakaan. Ihan näin asiasta poiketen, meillä oli vielä pieni toivo saada tammavarsa, sillä varsamaksu tuli tammavarsasta! Mutta jokunen oppineenpi kyllä oli vahvasti sitä mieltä, ettei sukupuoli enää tässä vaiheessa vaihdu. Ja oikeassa oli. Pallit ovat edelleen tiukasti kiinni jalkojen välissä. Hyvä niin.

Kuivikkeista siis. Oma talli, oma lupa. Saat pedata hevosten, edelleen sängyttömät, karsinat juuri sillä makuualustalla millä haluat (mitä markkinoilta löytyy..). No näinhän se menee, teoriassa, mutta käytäntö on toinen juttu. Ensin puhuu taloudellinen tilanne. Mihin sinulla realistisesti edes ajatustasolla, kuukauden näkkäripaaston jälkeen, riittää rahat? Tätä ajatusta pohditaan niin, että tiedostetaan tarkkaan, kaiken sen päätyvän ennemmin tai myöhemmin lantalaan. Muistaen myös, että olet saanut opetettua hevosesi lisäksi myös ponisi tankkaamaan nestettä vähintäänkin tarpeeksi. Ja valitettavasti se myös tulee lopulta ulos. 

Ponille voisin laittaa vaikka todella niitä höyheniä karsinaan. Se osaisi arvostaa niitä edes ajatustasolla. Mutta hevoseni on hieman toista sorttia. Tai ainakin se osoittaa arvostuksensa hieman eri tavalla. Olen kokeillut kaikkeni, myös sen, että siivoan karsinan arvon ylhäisyyden ollessa siellä, jotta näkisi, ettei ne paskat sieltä ihan itsekseen häviä vaan ruokkivan käden hartiavoimin. Ei auttanut. Edelleen paskotaan juuri siihen kohtaan, missä hätä yllättää ja mielellään pyöritään sen jälkeen kolme kertaa karsinan ympäri, että ne kaikki kikkareet ovat varmasti muhjuna ympäri karsinaa. Kakka siis. Sen lisäksi sinne karsinaan myös pissitään. Mieluiten heti sisälle päästyä, sillä ruunat. Kun maasta saattaa tulla roiskeita kintuille, on parempi odotella ja pidätellä illalla ulkona, tietoisena, että kohta pääsee sisälle lorottamaan ihanan pehmoiseen karsinan kuivikkeeseen. Joskus hätä on todella niin suuri, että se pisu saattanee lopulta tulla jo käytävälle iltaharjailun ja loimituksen aikana.. Ja sitten se joka aamuinen rutiini, aamupisu. Kun avaat ulko-oven, voit kuulla jo rappusillasi tallista kolinaa, kun hevoset nousevat karsinan pohjalta ylös ja aloittavat aamun venyttelyn. Kävelet reippaasti tallia kohti, ja ovea aukaistessa alkaa kuulumaan ihanan helpottava önähdys ja lorinaa, koko rakon tyhjennys päivää varten, kummastakin karsinasta. Jos meillä ihmisillä on tietyt ilta- ja aamurutiinit, on ne myös hevosilla. 

Kaiken pissin ja kakan keskellä, se sänky puuttuu edelleen ja jossain sen hevosen olisi maattavakin. Karsinassa siis täytyy olla tavaraa reilusti, jotta mussukat saavat kunnolla levättyä, kuivalla, pehmeällä alustalla. En ole liiemmin huomannut eroa hevosten makuullaan olossa eri kuivikkeella, pääasiana on ollut vain tavaran määrä. Jos kuiviketta on riittävästi, ne nukkuvat mielellään makuullaan, mutta jos sitä on niukasti, niin siellä seisotaan. Riittävä on suhteellinen käsite. Minä tykkään, että se karsinan pohja on kauttaaltaan peitetty, paksulla kerroksella.

Kuivikkeiden valinta on vaikeinta, sillä on otettava huomioon myös lopullinen sijoitus ja maatuminen. Sekä saatavuus, mielellään kotiin kuljetettuna, sillä jo Roope-setäkin tietää, että aika on rahaa.  Minulla on ollut käytössä paljon eri kuivikkeita. Osa hyviä, osa huonoja.

Tässä kohtaa pitäisi olla kuva kakkakikkareesta, mutta kamera on korjauksessa, varaosat saapuvat vasta 6.9, joten ihan heti en kakkaa tai kikkaretta pääse kuvaamaan. Kelpaako tämä?

Olkipelletti - Voi toimia jollakin, mutta meillä pelletit päätyivät lantalaan kiertoteitse vatsan kautta. En kokeile pellettiä toiste. Hinnaltaan kohtuullista, varsinkin jos sen saisi toimimaan karsinan pohjassa oikeasti. Ähkyriskin takia skipattu totaalisesti. 

Olki - Ihan rehellisesti, kuka väittää, että on käytännöllinen ja helppo siivota? Sotkuisin kaikista ja lisäksi päätyi samaiselle kiertoreitille pellettiversion kanssa. Edullista, kun ilmaiseksi sai. Mutta kulutus valtavaa, sotku hirmuinen ja lopulta myös ähkyriski. Olki ei varsinaisesti kuitenkaan ole minun hevosteni ruokaa. Jotta se kelpaisi kuivikkeeksi, olisi sen oltava kaikilta osin priimalaatuista, jota on vaikea saada.

Puru - Tätä on kymmentä eri laatua. On sitä, mitä sahalta märkänä saa ilmaiseksi. Mitä kuiviketta se on? Kostuketta kyllä. Sellaista ei edes harkita, pienimmässä mielessäkään. Sitten on niitä paaleja, Hirnua ja Pölkkyä. Jo nimensäkin mukaan, Pölkky kuvaa enemmän sitä, mitä tavara itsessään on. Sahanpuru ei missään muodossa hirnu, ei vaikka mitä tekisi. Pölkky oli ja on minun mieleeni. Se oikeasti toimi kuivikkeena, mutta vastaava hirnu on jotain muuta. Puulaadussa tai jossain muussa on huomattava ero, sillä hirnu päätyy yön jälkeen täysin lantalaan, Pölkkyä jää vielä seuraavaksikin yöksi karsinaan. Mutta puru ei varsinaisesti ole maatumisen nopeuslistan kärjessä, eikä edes puolivälissä. Sen valoisuus on kyllä ihanaa, mutta hintaa pikkupaaleilla kuivitetulle karsinalle tulee melko paljon, etenkin kalliimmalla hirnulla, joka on ainoaa, jota täältäpäin nykyisin saa. 

Hamppu - Tätähän saa nyt eri tuoksuillakin! Mutta meillä on ollut viime talvena käytössä ihan se original-versio. Hampun ihanuus on se, että paalit ovat pieniä ja kevyitä. Lava on helppo purkaa pieneenkin tilaan, katon alle suojaan. Lisäksi tavara on kuivaa, jonka vuoksi se ei jäädy talvellakaan. Minulla on kylmätalli. Tarkoittaa siis sitä, että kaikki kostea jäätyy pakkaskelillä karsinan pohjaan. Puru ja hamppu ovat olleet ainoat, jotka on toimineen hyvin talven läpi, kuivikkeena ja pehmikkeenä. Hamppu on kuitenkin kallista, edelleen. Lisäksi ajatus siitä, että tallissani ei ensi talvena ole ehkä kahta turpaa, vaan tuplamäärä, laittaa hieman varpailleen näin kalliin kuivikkeen kanssa. Minä kuskaan lantalaan päivittäin märät pois, jonka vuoksi myös sitä hamppua menee sinne paskan jatkoksi ihan yhtä paljon, kuin mitä tahansa muutakin kuiviketta. 

Turve - Olen kuivittanut karsinat nyt kesän mittaan vapon paaleilla, niillä pienillä 250l.. paaleilla, joita viikossa menee yhtä karsinaa kohti 1,25 kpl. Kahteen karsinaan siis 2,5 paalia. Paalin hinta on n. 15€, joten kuukausi kulut ovat n. 150€. Hamppu alkaakin kuulostaa jo ihan edulliselta.. Mutta nerokkaana lopulta keksin, tai oikeastaan päätin, että jatkamme turpeella ainakin pakkasille asti. Niinpä ostimme kaksi pyöröpaalia turvekuivitusta kotiin kuskattuna. Nyt saan karsinoihin patjaa, eikä käy niin, että kerran viikossa lisätään kuiviketta paali kerrallaan, jolla mennään niin kauan, kunnes tarvitaan taas uusi paali. Kulutus on pienentynyt, kun kuiviketta on karsinassa vakimäärä ja sitä on reilusti. Mutta turve ei toimi talvella, koska se jäätyy. Se jäätyy paaliin ja se jäätyy karsinaan. Siksipä olen päättänyt tehdä kunnon pohjan turpeella ja pakkasten tullen päälle lisätään jotain muuta. Todennäköisesti hamppua. 

Olkipellettirouhe - Saako tätä Suomesta? Rouheversio ei ole hevosista houkuttelevaa syötävää, sillä muhjuuntuneet pelletitkään eivät olleet enää syömisen arvoisia. Virosta tätä saa, mutta minua ei kiehdo sieltä tilata, vaan haluan kotimaista tavaraa. 

Kuivikelaatuja miettiessäni ajatus täysihoidosta houkutteli jo kovasti. Miten näppärää, kun ei tarvitsisi miettiä tätäkään asiaa ollenkaan, tyytyisi vain ajamaan tallin pihaan, jossa hevonen odottaisi jo valmiiksi karsinassaan. Ei kun saappaat jalkaan ja menoksi, siis ratsastamaan. Ja hevonen takaisin karsinaan, auton ratin taakse ja kotiin takan ääreen lämmittelemään. Oi, että se olisi jopa ihan mukavaa ja huoletonta. Todellista hevosen omistajuutta.. Tai sellaiseksi sitäkin, ainakin vielä, kutsutaan. 

Ja jottei liian unelmoinniksi täysihoitotallin asikkuudesta menisi. Oma talli, oma poni. -Parasta, mitä ponityttö voi saada!

4 kommenttia:

  1. Hahahaaa, meillä on myös kylmä talli ja ehdottomasti aivan ykkösparas kuivike on nimenomaan lyttäämäsi OLKI! :D Pidän paksua olkikerrosta karsinoissa sekä pihatossa ja korjaan vain papanat pois päivittäin. Helppoa, nopeaa ja ennenkaikkea edullista. Viime vuoden kuivikekulut olivat kahdella ponilla ja 1,5 hevosella (toinen hevonen muutti taivaslaitumelle keskikesällä) hurjat 40 euroa eli kahden ison pyöröpaalin verran.

    Kun olkikarsina alkaa olla märkä, seuraakin se epämiellyttävin osuus tässä kuivikkeessa... Rautatalikolla saa ihan jokusen kuormallisen kauhoa kottikärryihin ennenkuin on karsina tyhjennetty. Sen jälkeen uudet oljet ja viikottain muutaman kerran lisää irto-olkea päälle ja taas mennään vähintään pari kuukautta vain papanoiden keräämisellä ennenkuin on pakko taas tyhjentää karsina kokonaan.

    VastaaPoista
  2. Hah, näin se menee, makuasioita. Mä en osaa jättää karsinaan pissejä, ja olkien seasta kakkojen kaivuu on vaikeeta. Tosin jäin miettimään, kuinka kauan pärjäät kahdella pyöröllä? Meillä pyöröpaali ei riittänyt kuin viikoksi.. Tykkään että pahnaa on "reilusti" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mullakin pahnaa reilusti, mutta kun ei sitä kuiviketta kovin paljoa mene päivittäin pois niin kyllähän se paali kestää ja kestää ja kestää. :)

      Hepat ovat kesät laitumella ja muut ajat pihatossa (jossa siis myös olkikuivitus). Karsinoissa ovat vain silloin kun on tosi surkeat kelit, eli toisinsanoen yleensä marras-joulukuun kuraloskat. Emmää yhtään pihistele oljessa, mutta kun on paksu olkipatja eikä sitä jokapäivä kaivele, niin ei se menekki ole niin valtava. Ja koska sitä olkea on tosi paljon, niin pintakin on aina kuiva.

      Poista
  3. Meidän tallilla on turvekuivitus. Turve säilytetään kylmässä tilassa(=talvella pakkasta) mutta ei kyllä ole jäätynyt?
    Tulee aina rekalla joten ehkä sit isompi satsi ei jäädy niin helposti?

    VastaaPoista