Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

20.7.2017

Kymmenen vuotta kavioliittoa



Tasan kymmenen vuotta sitten minusta tuli hevosenomistaja. Aika on ollut mahtavaa, mutta myös kaikkea muuta. Kaikesta huolimatta tällä tiellä jatketaan tulevaisuudessakin. Olen ehkä löytänyt, ainakin osittain, sen suunnan johon harrastustani haluan viedä. Koska kyseessä on tavattoman kallis ja aikaa vievä laji, haluan, että se on pääasiassa mielekästä ja meillä on joku tavoite, jota kohti kuljemme. Täytyy olla jotakin, jonka vuoksi jaksaa kylminä, märkinä ja pimeinä aikoina taaplata päivästä toiseen näiden kanssa. Täytyy olla punainen lanka. 



Ensimmäinen hevoseni oli ruunikko, tähtipäinen sukkajalka. Sellaisia minulla on omana tallissa nyt kaksin kappalein. Kottilta puuttuu kyllä tähti, mutta yksi valkoinen karva otsassa saanee riittää. Ei rautiaissakaan mitään vikaa ole, mutta pidän enemmän ruunikosta värinä. Tärkeintä on kuitenkin persoonallisuus. Hevosessa täytyy olla jotain, joka erottaa sen massasta. Uskokaa tai älkää, mutta minun hevosissani sitä todella on ollut. 


Vaikka minulla on kymmenen vuoden aikana ollut tuhottoman paljon epäonnea, on minulla ollut myös paljon hienoja hetkiä ja upeita eläimiä! Kaikkiaan hevoset ovat tulleet jäädäkseen, tosin nykyisin ainakin toistaiseksi, hieman pienemmässä koossa. Hevoset ovat kuin huume, välillä suorastaan haluaisit olla ilman niitä, mutta et vain voi. Tarvitset päiväannoksen silkkiturvan hellää kosketusta. 

Ilman hevosia olisin varmasti rahallisesti rikkaampi, mutta elämältä köyhempi! 


2 kommenttia:

  1. Huume, sitäpä juuri! Yritin joskus aikuisuuden kynnyksellä lopettaa koko touhun, mutta tunsin niin suurta katkeruutta pelkästään tien varressa laiduntavia hevosia nähdessäni, että oli parempi palata harrastuksen pariin omaan mielenterveyteen vedoten :D

    VastaaPoista
  2. Sellasia nämä hevoset tuppaavat olemaan! Ei näistä eroon pääse. ;)

    VastaaPoista