Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       Muistoissa       ::      

14.7.2017

Me tehtiin se, viimein!

Esitettiin radalla ihka oikeita keskiravin askeleita! 

Isä ja poika! 

Ensimmäisen kilpailupäivämme luokkana oli nuorille hevosille avoin helppo A, FEI CCI/CIC *A. Lappeenrannan nurmi on kisapaikkana mukava ja kamala. Siellä on tilaa paljon, mutta nurmipohja ja kosteat kelit eivät ole hyvä yhdistelmä, ainakaan monipäiväisten koulukisojen kanssa. Kouluaitoja joudutaan siirtämään urien vuoksi, ja vanhat urat jäävät hämäämään linjoja, kuten nyt meillä keskihalkaisijaa.  Minulla on syvyyden hahmotusogelmia ilman ylimääräisiä uriakin. 

Tämän päivän tarkoituksena olikin käydä ponille yksi rata alle ennen huomista sarjakilpailun osakilpailua. Rata oli minulle uusi tuttavuus, jonka tulemme kuukauden päästä menemään Harjussakin. Ensimmäistä kertaa ratsastaessani uutta rataa, se menee vähän enemmän siihen, että yritän muistaa mitä seuraavaksi. Paljon tahkotut radat, kuten nelivuotiaiden radat ja helppo B:3 ja helppo A:2, sekä viisivuotiaiden esiohjelma on jo syvällä muistissani, eikä minun tarvitse enää keskittyä radan muistamiseen, vaan voin keskittyä ratsastamaan poniani. 

Uuden radan kanssa teimme huolimattomuusvirheitä, kuten heikkoja teitä, sekä keskilaukka oli sellainen puoliunohdus. Muistin sen, ja ratsastin ponia, mutta jätin sen kuitenkin vain nuivaksi "liiku nyt vähän isommin" -suoritukseksi. Mutta ehkä suurin syy löytyi siitä, että hämmennyin ja pakahduin radalla siitä, kuinka hyvin poni suoritti keskiravin!

Keskiravi on ollut aina meidän huono kohta. Rehellisesti me emme ole esittäneet sitä kertaakaan, oikeasti. Yritystä on ollut välillä enemmän ja välillä vähemmän. Mutta tänään se sitten lopultakin lähti, lähes kuin telkkä pöntöstä! Ja vaikka me rikottiinkin se laukalle puolivälin jälkeen, ei se harmittanut ollenkaan, sillä me ihan oikeasti ensimmäistä kertaa saimme ravia ulos, eikä tyydytty vain sipsuttamaan kiireisemmällä tahdilla lyhyttä askelta. 

Olemme toki kotitreeneissä saaneet keskiravia ratsastettua hyvinkin, mutta radalla poni on usein sen verran jännittynyt, että käpertyy kuoreensa ja jää koko radan ajaksi pohkeen taa. Tänään, vihdoin, sellaista ongelmaa ei ollut havaittavissa. Poni tuntui koko radan ajan hyvältä. 

Vaikka tulos jäikin kohtalaisen heikoksi 63,261% jolla luokan 9/13, olin tyytyväinen poniini. Ensi kerralla minun täytyy ratsastaa tarkemmin.  Huomenna yritän saada saman, aktiivisen ponin radalle, ja esittää yhtä hyvää keskiravia, mutta olla loppupuolella huolellisempi ja tukea ponia tasapainottamaan itsensä, ettemme rikkoisi ravia laukalle. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti