Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

1.7.2017

Ponitytön vapaapäivä


Sanakirja sanoo vapaapäivästä näin "päivä, jolloin ei tehdä ansiotyötä; työpäivän vastakohta." Täytyi ihan sivistää itseäni sanan tarkoitusperästä. Minulla on aivan pian ollut oma hevonen kymmenen vuotta ja lähes saman aikaa myös oma talli. Vapaapäivä poneista on siis yhtä todellinen kuin yksisarvinen satuolento, vai onko?

Hevoset, tai no nykyisin ponit, sitovat ihmistä. Puhun edelleen hevosista, vaikka pitäisi kai puhua poneista. Viisivuotias tyttärenikin osaa korjata äidin virheellisen "hevoset" -sanan poneiksi. Poni-ihmiset ovat tarkkoja siitä, millä eläinkunnan alalajilla heidän silkkiturpiaan kutsutaan. Näille möttiäisille on oltava aina avosylin tarjoamassa ruokaa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että sitä sapuskaa pitäisi tarjoilla maksimissaan neljän tunnin välein, ettei vatsahapot pääse jylläämään tyhjenneessä mahalaukussa. 

Ei riitä, että näitä ruokkii männynkävyillä ja kuusenhavuilla. Sillä ne kusevat ja paskovat sisälle ja ulos. Aina ja koko ajan. Vaikka kuinka olisi piha täynnä terrierejä, ei se riitä. Ne ei vaan jaksa syödä ja tuhota kaikkea sitä shittiä, mitä ponipahaiset tuottavat. Eikä se koirille terveellistäkään ole, vaikka uppoaa kuin puuro hullulle. Ne kaggagikkareet on roudattava karsinasta ulos, päivittäin. Siinä talikon varressa välillä miettii, onko tässä yhtään mitään järkeä, ja joka kerta lopputulema on selviö. On.

Mussukat tarvitsevat säänmukaisen pukeutumisen. talvella toppaa, kostealla sadetakkia, kesällä hyttyssuojaa. Ja niinä harvoina välipäivinä, kun ajattelet, että tänään en loimita, kadut sitä seuraavassa hetkessä, kun silkkiturpainen mussukkasi löytää ah niin mutaisen, kostean kokovartalon savihoitopaikan ja päättää mennä hoidettavaksi.


Kaiken lisäksi jonkun on käytävä aamulla sanomassa huomenet ja illalla hyvät yöt. Kuskattava poni sinne yöpymään, missä poni tykkää nukkua -> omaan karsinaan, kuivaan, puhtaaseen pahnaan, johon ensimmäisenä on ihana lirutella koko päivän pissipidätykset.

Niin, että vapaapäiväkö, mikä se on? Ansiotyöstäni sentään nykyisin olen jokusen vapaapäivän saanut, pomon vaihduttua, mutta poneista.. 
Ehei, en minä enää ole se, joka ainoastaan hoitelee poneja. Joskus kymmenisen vuotta sitten olin se, joka hoiti joka ikisen asian hevosensa kohdalla. Nykyisin minulla on varsin hyvät olot, sillä mieheni saattaa jopa enemmän hoidella edellä mainittuja have to do -listan päivittäisiä askareita, varsinkin jos itse liikutan poneja sillä aikaa.

Päivittäisiä pakko askareita on paljon. Ne on tehtävä satoi tai paistoi. Halusi tai ei. Kesä "helpottaa" asioita. Sikäli mikäli ei hanki kesäksi lisää silkkiturpia, kun on tilaa.. Ihan joka'ikistä kantturaa ei tarvitse ottaa sisälle, pissikööt ulkona tai pidättäkööt koko kesän. Mutta se mamman kultamussukka täytyy ottaa, koska jossain vaiheessa poni nostaa itseään arvoasteikolla ylöspäin ja siltä kysytään, missä haluat olla yön. Ja poni vastaa siihen "karsinassa kiitos, siellä saan paremmin nukuttua pehmeällä pahnalla". Ja tokihan kultamussu tahtoo kaverin, koska yksin ei ole kiva olla. Kolmesta karsinasta siivotaan siis vain kaksi ja aamulla on ulos roudattavia silkkiturpia neljän sijasta myös vain se kaksi. Mutta totta kai juuri ne, jotka tarvitsevat sen ötökkäloimen päällensä, koska mussukan hipiä kestää yhtä paljon ötököitä kuin allekirjoittanut, eli ei kestä!

Laidun, eipä tarvitse sumplia millä heinättimen korvikkeella kuskata turvan alle syötävää neljän tunnin välein. Päin vastoin pitäisi miettiä millä estää ylensyönti. Sen kun hoidat vain vesittimellä raikasta vettä tarjolle. Laitumessa riittää ruokaa kaikille, koko kesäksi. 

Kun sitten vielä pidät poneilla vapaata liikutuksesta, huomaat, ettei tämä ponin pito työlästä ole laisinkaan. Se on kuin ponivapaapäivä! Kävin vain siivoamassa karsinat, pesemässä juomakupit ja roudaamassa vedet talliin. Vähän kuivaa heinää karsinaan yöksi. Kävin tervehtimässä varsoja, keskiviikkona, ensimmäinen ihmiskontakti oreille tällä viikolla. Tarkastin niiden veden riittävyyden. Otin tallinukkujat sisälle, kumpainenkin odotti jo portilla. Laitoin oriin tarhasta laitumelle. Ja aikaa viiden ponin pakollisiin hoitotoimenpiteisiin kului puolisen tuntia.

Venyttelyt heti herätessä
Mutta näitä on harvassa, sillä yleensä vähintään yksi täytyy liikuttaa. Siihen kuluu aikaa vähintään tunti kaikkinensa lisää ja silloinkin se on ratsastettu todella nopeasti. Usein liikutettavia on kaksi. Kolmekin menee helposti, varsinkin jos on palkkatöistä vapaata, mutta se on jo ihan toinen juttu se.

Kesällä voi siis ikään kuin lomailla myös tallihommista ja hevosista. Jos olisi oikein julma ja sieluton omistaja, jättäisi mussukankin ulos yöksi, mutta ei. Se ei vaan tule kuuloonkaan, sillä mussukan täytyy saada levätä hyvin. Vuotiaat orivarsat ovat kaikkein helppohoitoisimpia, ne voi ikään kuin unohtaa laitumelle, kunhan huolehtii, että tarjolla on vettä. Niillä on tilaa, ruokaa ja suojaa yllin kyllin. Ei ne kaipaa ihmiskontaktia, eikä ylimääräisiä rääpimisiä. Tämä on yksi niistä ainokaisista kesistä, kun varsat saavat olla villejä ja vapaita. Syksyllä kyllä kerkeää karsinaelämään palattua ottaa kiinni kaikki nämä kesän ajalta unohdetut käsittelyt.

Pitkän talven jälkeen on ihanaa vähän huokaista ja helpottaa arkea ponien ja niihin liittyvien askareiden osalta. Ensi kesänä ajattelin olla vielä enemmän lomalla, sillä en hanki ainuttakaan kesähevosta tai lisätyötä itselleni, ellei joku aivan yber kannattava tarjous osu kohdalle. ;)

2 kommenttia:

  1. Taitaa olla ihan siitä kiinni, miten hevosten olot on järjestetty.. Oma hevonen ollut 99% omassa hoidossa viimeiset kolme vuotta, ja vaikka matkaakin on hevosen luokse vajaa 20km, niin ei ole tuntunut hoito rankalta. Eikä edes tarvitse käydä päivittäin :) Kesällä ei tarvitse oikeastaan mitään: ruoka on maassa ja vesi purossa. Talvella ruoka on pyöröpaalissa ja vesi täyttyy kaivosta automaattisesti. Pihaton siivous max 5min päivä.

    Toki tarkistuskäyntejä riittää ja välillä on isompia ja tunteja vieviä projekteja hoidettavana (esim. laidunten purkua ja tekoa), mutta ne pystyy aina järkkäilemään ja tekemään sopivassa välissä. Ei voi olla kuin tyytyväinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta, että järjestelemällä asiat tietyllä tavalla voi elämää ns. Helpottaa kuinka paljon vain, ja myöskin vaikeuttaa tarpeen tullen.

      Itse olen tyytyinen karsitalliin ja siihen, että minulla on velvoitteita joka päivä. Jos haluan, että hevonen suorittaa hyvin, täytyy minun olla valmis uhraamaan jotain itsestäni hevosen vuoksi. Toki näitä voisi vielä enemmän ja huolellisemmin hoitaa, mutta kohtuus kaikessa.

      Kesällä saa hieman levähtää ja remontoida (toteuttaa visioita) tallia, josta pääsee taas talvella nauttimaan.

      Elämä on valintoja, yksi valinta on hankkia hevonen, toinen valinta on hankkia paikka jossa pitää. Kaikki on lopulta kiinni valinnoista ja omasta halusta tehdä tätä juuri sillä levelillä, kun tuntuu hyvältä. :)

      Poista