Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

20.7.2016

9 vuotta..

..sitten minusta tuli hevosenomistaja.


Vuosi sitten juhlistin tätä päivää viimeisen kerran rakkaan, ensimmäisen oman hevoseni, Nemon kanssa. Tiesin sen olevan viimeinen kerta yhdessä juhlitulle vuosipäivälle. Nyt juhlin Nemon aloittamaa perinnettä Simon ja Kottin kanssa. Simo on ollut minulla pian jo neljä vuotta ja Kottikin kaksi vuotta. Aika kuluu niin nopeasti. Ja itseasiassa onhan meillä se varsakin, Frodo, joka on ihan pian kuukauden ikäinen.

Yhdeksään vuoteen mahtuu paljon. Hevosharrastus on muuttanut omalta osaltani muotoaan monta kertaa. Yhdeksän vuotta sitten olin nuori, joka halusi hevosalalle töihin. Esteratsastus ole se juttu. Ja tänä päivänä, hevosalan ehkä kieroimmat puolet nähneenä, työntekijän merkeissä, en liiemmin enää halua edes harkita alan töitä. Ja ne esteetkin ovat aikalailla maahan kaivettu.

Nemo oli hevonen, joka johdatti pitkän polun läpi tähän nykyiseen harrastusmuotoon. Kouluratsastuksen pariin ja nuoriin hevosiin. Yhdeksän vuotta on pitkä aika. Minä olen koko sen ajan, pientä pyörähdystä lukuunottamatta, pitänyt hevosiani omassa tallissa. Se on ollut opettavaista, aivan toista, kuin täysihoito tallin asiakkaana oleminen. Hevosista oppii koko ajan lisää. Ei tarvitse, kuin seurata niiden elämää.

Hevosen omistajuuden huonoimmat puolet ovat ystävästä luopuminen. Se tulee jossain kohtaa meille jokaiselle eteen. Sekä klinikalle uhratut rahat, vaikkakin ne ovat ystävän terveyteen satsaamista. Olisihan se kiva käyttää nekin roposet valmennuksiin.

Hyviä puolia onkin sitten kaikki se muu. Elämä hevosen kanssa, iloineen ja suruineen. Toivottavasti seuraavat yhdeksän vuotta tämän nykyisen kolmikon kanssa. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti