Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

7.7.2016

Varsan elämää



Syntyessään ihmisvauva ei tiedä maailmasta tuon taivaallista. Sen tärkein tehtävä on hengittää, syödä, nukkua ja paskoa. Vauvaa ei kiinnosta uutiset ja maailman taloustilanne. Sitä ei juuri kiinnosta edes sairaalahuoneen sisustus tai äidin levähtänyt meikki. Eikä se tiedä, että laki määrää turvavyöpakon autoissa. Eikä se oikeastaan tiedä edes mitä laki on.

Hevosvarsa ei ole yhtään sen tietoisempi maailman kulusta syntyessään, kuin ihmisvauvakaan. Vaikka varsat nousevat jaloilleen nopeammin kuin ihminen ja liikkuvatkin vuorokauden ikäisenä emänsä veroisesti, ei elämän tärkeät taidot tule varsan tietouteen automaattisesti. Varsa on kuin vauva. Äiti on tärkein, sillä se tarkoittaa ruokaa. Levähtämään mennään heti, kun väsyttää. Omia raajoja ja rajoja kokeillaan äidin vierellä ja salakavalasti koko ajan pesäeroa kasvattaen. Hevosvarsan kehittyminen aikuiseksi on nopeampaa, kuin ihmisvauvan. Käsittämätöntä, kuinka se voi kasvaa ja kehittyä niin nopeasti.


Valitettavaa on myös se, ettei varsa tiedä mitään ihmisen keksimistä rajoista. Kesyhevosen evoluutio ei ole vielä ohjelmoinut varsoihin automaattisesti "varo, sähkölanka" -ominaisuutta. Vaikka tamma pysyisikin pyhällä hengellä kasassa pysyvän aidan sisällä, varsa ei sellaista osaa tehdä. Ei, vaikka aita olisi kasassa muullakin, kuin pyhän hengen voimalla.

Hevosen ensimmäinen reagtio ei koskaan ole taaksepäin. Jos hevonen säikähtää, se ei lähde peruuttamaan, vaan juoksemaan. Se voi tehdä äkkikäännöksen, jolloin se lähtee takaisin tulosuuntaansa, mutta vauhtia- ja pyrkimys tilanteesta pois on suuri. Se on ohjelmoitu pieneen varsaankin. Eikä ole yksi kerta, kun lankoja saa korjailla, kun pieni varsa on mennyt langoista läpi, saadessaan napsun..

Varsat oppivat nopeasti, jos niille antaa mahdollisuuden. Ne ovat kuitenkin uteliaita ja haluavat tutustua maailmaan emän antamien rajojen puitteissa. Hevosäideissä on yhtä paljon eroja kuin ihmisäideissä. Toiset antavat lapsilleen vastauksen kaikkeen, ns. Curling- ja ylisuojelevat äidit. Toinen ääripää on vapaata kasvatusta kannattavat äidit, joiden lapset saavat potkia kassajonossa vanhusta, sylkeä ihmisten päälle ja vetää vierasta turpaan, jos niin haluaa. Hevosten kohdalla äitihevo antaa lapsensa kokeilla aitalangan tarkoitusta tai tarkoituksettomuutta menemättä itse aidan ja varsan väliin. Jolloin on ihmisen tehtävä opettaa varsalle elämän perusasian nro. 1 Aidalla on tarkoitus - sen sisällä on pysyttävä!


Frodo Reppulin äiti oli sitä mieltä, että ihmisten on syytä osallistua varsan koulutukseen heti varhaisessa vaiheessa, että saamme varmasti mieleisemme varsan. Niinpä pikku Äijälle oli opetettava aitalangan tarkoitus. Eikä aikaakaan, kun lankaan laitettiin sähköä ja varsa joutui sen kokemaan pienessä kropassaan. Muutama pieni isku langasta riittää, jotta suurimmat menohalut vihreämmälle ruoholle kaikkoaa. Jokusen kerran lankaa korjailtiin.. Langassa pysyminen on hengissä pysymisen ehto.Liikennöidyllä tiellä ei tarvita edes huonoa tuuria ikävien asioiden sattumiselle. Sen sijaan tarvittaisiin älyttömän hyvää tuuria, ettei mitään satu. Auto ja varsa on ehdoton nounou yhdistelmä.


Kun varsa oli oppinut perusasia nro 1. Suhteellisen hyvin, oli aika viedä tuore perhe isolle laitumelle. Siihen kuitenkin tarvittiin peruasia nro. 2. Opettelua, sillä vapaamman kasvatuksen varsa ei liiemmin ole äidistä riippuvainen. Kun äidin persuksessa ei kuljeta liimattuna, täytyy harjoitella kulkemista narun jatkeena.. Tai jotain sellaista, mihin liittyy naru, jonka toisessa päässä on varsa ja toisessa ihminen.

Evoluutio on vieläkin jäljessä, vaikka eletään jo vuotta 2016! Varsoissa ei edelleenkään ole sisäänrakennettua narun kiinnityskoukkua! Siispä tämän varsan kohdalla jouduimme vielä lattamaan erillisen adapterin, jotta naru saatiin varsaan kiinni. Adapterina toimi pienen pieni musta riimu. Frodon, jonka lempinimen -lempinimi on Äijä, jostain käsittämättömästö syystä.. Kahleistaminen riimuun sujui nimestä huolimatta aikaslailla oppikirjamaisesti. Varsa kainaloon ja turpahihnan pujotus pienen turvan ympärille, sekä niskahihnan kiinnitys. Helppoa kuin heinän teko kesähelteillä!

Seuraavaksi naru kiinni ja menoksi.. Tai no, hetki keskusteltuamme päätimme mennä suurinpiirtein samaan suuntaan äitin ja mummon kanssa. Ja tadaa! Lopulta koko kolmipäinen katras oli laitumella!



Varsa ja riimu täytyi erottaa toisistaan, sillä varsalla olisi ollut mahdollisuus jäädä siihen kiinni. Erotus tehtiin silläkin uhalla, että emme ehkä saa toista kertaa riimua päähän yhtä jouhevasti. Ja paskat.. Henkinen valmistautuminen on onnistumisen tärkein edellytys. Maalaa siis piruja seinille ja varaa seuraavaksi päiväksi töistä iltavuoro/saikkua/vapaata. You name it. Ole valmis sotaan. Ja homma sujuu paremmin, kuin ensimmäisellä kerralla. Jopa se talutus takaisin talliin tehdään juoksujalkaa rinnakkain, kuin näyttelykehässä konsanaan. Vain tuomarit puuttuivat.

Varsin fiksu ja oppivainen otus, ei äijä laisinkaan! Tai no, jos ei oteta huomioon niitä viestejä kasvattajalta, joiden kuvissa varsa kamppailee heinäsäkkejä vastaan, eikä ole ainakaan yhtään alakynnessä! ;)

Simon klinikkareissulla mukaan tarttui matolääkkeet varsalle. Niiden annolla ei kuitenkaan ole kiire, sillä varsa on tilalla, jossa hevosten vaihtuvuus on pientä, eikä tilalla ole muita varsoja. Siispä ensimmäinen madotus on n. Kahden kuukauden iässä.



Postauksen kuvat ovat  29.6.2016

2 kommenttia:

  1. Anonyymi7/7/16 18:56

    On jäänyt vähän epäselväksi että onko tää sun oma? Millon tulee sulle?
    Kivasti kerrottu postaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Tää on meidän oma varsa. Tilausvarsa, joten en ole kasvattaja. Meille kotiin tulee ehkä yksivuotis kesäksi. Sitä ennen saa olla pijattoeläimenä , kun ei varsan paikka karsinassa ole :-)

      Poista