Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       Muistoissa       ::      

2.7.2016

Poniinien jälkeen hevonen on kuin vieras olento


Kun tarpeeksi kauan on poissa tutun ystävän selästä, ja kaiken aikaa ratsastelee vain poneja, on valtava työ saada turvallinen tunne takaisin ison ratsun selässä. Ponin, etenkin pienen, erottaa hevosesta koko ja liikkumistapa. Kotti on aito poni, ei mikään ponikokoiseksi jäänyt hevonen, vaan poni, jolla on myös ponin liikkeet ja liikemekaniikka. Simo taas on hevonen, vaikkakin pienessä koossa, mutta liikkuminen ja liikemekaniikka on ison hevosen. 

Ratsuissani on paljon eroavaisuuksia, mikä on sikäli hyvä, että vaihtelu virkistää ja erilaisuus opettaa. Mutta pitkän tauon jälkeen toinen voi tuntua täysin vieraalta. Vuoden alussa minulla oli hankaluuksia löytää yhteinen sävel ponin askelten kanssa. Olin joko edellä tai jäljessä, mutta se sama tahti ei tuntunut löytyvän millään. Silloin olin Simon kanssa samalla aaltopituudella, kuljimme samassa tahdissa, pääosin.. Nyt tilanne on kääntynyt päinvastoin. Minun on todella helppo olla Kottin liikkeissä ja sen rytmissä mukana, mutta Simon kanssa minulla oli valtavia vaikeuksia jopa ravin keventämisessä. 



Simo tuntui valtamerialukselta, joka lipui laineilla sinne, minne tuuli kuljetti. Minulla ei oikeastaan ollut minkäänlaista tunnetta siitä, että hevonen olisi avuillani. Ehkäpä se ei ollutkaan, mutta tuurilla ne laivatkin seilaavat..

Noin muutoin Simo tuntui hyvältä. Se on kasvanut kesän aikana kropastaan kovasti ja laukka on aivan järisyttävän kokoista. Sellaista, että tässä kunnossa, tällä tasapainolla emme mahdu omalle kentälle laukkaamaan kunnolla. Ehkä taas sitten, kun on voimaa ja tasapainoa kantaa paketti tasapainossa läpi kaarteiden. Laukassa on kuitenkin suurta kehitystä havaittavissa, se on ylös- ja eteen suuntautunutta, varsin energistä ja työlästä yrittää pysyä selässä häiritsemättä hevosta. 




Ravissa hevosta voi jo ratsastaa aika paljon jalalla, myös silloin, kun ilme alkaa olla kiukustunut. Vielä ei sellaista satavarmaa eteenpäin menoa ole, mutta suunta on oikea. Käynnistä raviin siirtymiset ovat vielä hankalia, sillä käynnissä hevonen ei ole vielä täysin ratsastettavissa jalalla eteenpäin. Mutta askel kerrallaan, tästä tulee vielä ihan hyvä!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti