Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       Muistoissa       ::      

1.7.2016

Äijien päivä!

Simo-Petteri laukkailee näin iloisissa tunnelmissa, elämänsä kunnossa, maanantaina klinikalle. 


Mitä enemmän näitä tutkii, sitä enemmän niistä löytyy vikaa. Faktahan on, että hevonen on niin kauan tiettävästi terve, ennen kuin vikaa löytyy. Ja vikaahan löytyy, jos niitä perusteellisesti tutkii. Niin se vain on. Silti, vaikka hevonen paranee päivä päivältä, kuskaan sen klinikalle, jotten tottuisi tähän ihan mukavaan ja onnelliseen arkeen. Olisi kuin lottovoitto, jos palaamme klinikalta puhtain paperein tulevien tutkimusten osalta. Mutta jokin ääni päässäni sanoo, että niin ei asiat kuitenkaan ole. Jotain löytyy, sillä niin on käynyt aina ennenkin. Miksi tämä olisi poikkeus? 

Toisaalta jotain saa löytyäkin, sellaista minkä voi hoitaa pois ja sen jälkeen tallissani olisi entistä paremmin voiva hevonen. Ihanne ja toive toki olisi, että hevosesta ei löydy mitään. Haluan sille terveen hevosen statuksen. Sellaisen, joka kaikilla muillakin on. Saako sellaisia klinikalta, kokovartalotutkimuksista? 


On kuitenkin selvää, ettei kanttini kestä treenata kunnolla hevosta, jos en saa varmuutta sen terveydestä. Varatessani aikaa kerroin, että nyt on kovat panokset. Joko hevonen saa papereihinsa statuksen "terve" tai sitten homma on tällä selvä ja minä luovutan. Hevosessa saa olla myös jotain hoidettavaa, mutta sen on tultava hoidolla kuntoon, sellaiseksi, että hoidon jälkeen on mahdollista saada se "terve" papereihin. En ala saattohoitoihin.. 

Kun tänään näin hevoseni pitkästä aikaa ratsastettuna, vieläpä puomien ja kavalettien kera, minulle tuli jotenkin varma tunne siitä, että hevoseni jatkaa elämää kanssani myös klinikkakäynnin jälkeen. Mitään niin vakavaa ei vain voi löytyä, ettei se olisi hoidettavissa. Oikeastaan jopa sellainen tunne, että hevonen saattaisi jopa olla löydösten osalta täysin vapaa. Mene ja tiedä, se selviää maanantaina. Ja tärkeintähän on se, miltä hevonen tuntuu ja vaikuttaa. Ei se, mitä tutkimustulokset sanovat. Meissä kaikissa on vikaa, mutta pystymme elämään niiden kanssa ilman, että ne koskaan meitä vaivaavat. Ja tällä hetkellä hevostani ei vaivaa mikään muu, kuin paarmat!





Tänään mieheni sai taas nousta hevosen selkään. Ja äijäthän  tekee just sitä, mitä haluavat! Niinpä käydessäni muualla ratsastamassa, oli kentällemme ilmestynyt estetehtäviä, sekä tasainen, lanattu kentän pohja. Tehtävät oli suunniteltu enemmän ponille, mutta päätin kuitenkin, että Simokin saa osallistua tähän hauskaan. Mutta minä olisin visusti kameran takana!






Ja hupsista. Mopo taisi lähteä hieman käsistä..  




Hauskaa oli kaikilla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti