Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

6.10.2017

Fodon ja Foqin lyhyt oppimäärä elämästä

Takana on ilta liki kahdenkymmenen esikouluikäisen lapsen kanssa. Siinä oli kuulkaa tanner kovilla ja talon seinät helisemässä. Vaikkei meillä mikään pienistä pienin talo olekaan, tuntui ajoittain talo pieneltä sillipurkilta. Mielessä pyöri vain ajatus "onneksi en joudu tätä työssäni päivittäin kokemaan". Halloween -synttäribileet on vietetty. Torstaisin on meidän ratsastustunti, mutta tällä viikolla synttärit menivät edelle. Kerkeäähän sitä vuodessa muina viikkoina käydä ratsastamassa, synttärit on vain kerran. Nyt on rauha maassa ja nuorin leikkii isosiskon saamilla lahjoilla sillä aikaa kun sisko on koulussa. Äiti lupasi vahtia kyllä, ettei lahjoihin kosketa, mutta taisi tuo vahtiminen herpaantua.. 

Se meidän perhe-elämästä tällä kertaa. Blogin aihe on ja pysyy visusti hevosissa, tai niin kuin pikkusisko sanoisi, "poneissa, senkin höntti!" Älä siis ikinä erehdy sanomaan ponejamme hevosiksi, tai saat kuulla olevasi höntti, hyvin jämäkällä ja määrätietoisella suulla. Tarkoitus oli tänään kirjoitella vähän varsoista. Oman tallin varsoista, niiden elämästä ja vieroittamisesta. Pieni kertaus jo eletystä elämästä, ja hieman pohdintoja tulevasta. Meillähän on se hyvä tilanne tällä hetkellä, että omat on jo vieroitettu ja näköpiirissä ei ole tällä hetkellä vieroituksia.  Se on stressaavaa tammalle ja varsalle, mutta osittain myös stressaavaa vieroittajalle - ihmiselle. Asiat voi aina tehdä saman kaavan mukaan jos se tuntuu itselle helpoimmalta. Mutta asioita voi myös yrittää ajatella yksilön, tai vieroituksessa kaksikon, mukaan. Mikä olisi parasta tammalle ja varsalle. Aloitanpa siis sujuvasti varsojen vieroittamisesta, siitä kuinka se Frodon kanssa tehtiin. 


Frodo sai elää elämänsä ensimmäiset hetket, koko kesän emänsä Hillside Yavannan sekä mummunsa Ellberethin seurassa. Näistä kahdesta Yavanna oli pakollinen maitobaari, jonka luona käytiin, kun tuli hätä, nälkä tai jokin muu, missä äiti voi olla avuksi. Muutoin Ellbereth veti seuralaisena pidemmän korren. "Emppu" oli varaäiti, joka jaksoi ottaa nuoren miehen leikit huumorilla ja lähti niihin mukaan. Yavanna hyödynsi mieluummin kaiken aikansa ravinnon hankintaan. Varsalla oli kesän asiat erittäin hyvin, sillä oli kaksi huolehtivaa roolimallia turvanaan. Kesä meni, syksy saapui ja varsa jatkoi samanlaista elämäänsä, samaisessa laumassaan tarhassa. Kun tuli aika ottaa ponit yöksi karsinoihin, sai äitiponi levähtää jo riiviöksi kasvaneesta varsastaan hetken. Varsa nukkui yöt omassa karsinassaan, aivan äitiponin vieressä. Kumpi lie sitten tyytyväisempi ollut, varsa vai äiti, sillä Frodokaan ei ollut moksiskaan pienestä napanuoran katkaisusta yön ajaksi. Aamullakaan ei aivan mahdoton hätä ollut äitiponin perään. Frodon kohdalla vieroitusta tehtiin siis pidemmällä kaavalla. Se harjoitteli yöaikaan itsenäisempää elämää. Sillä oli kuitenkin koko tallin vahvuus seuranaan, joten yksin Frodo ei ollut missään tilanteessa. Samalla poni oppi elämään karsinassa, joka on äärimmäisen tärkeä taito varsalle silloin, kun pihattoelämää ei ole näköpiirissä. Tästä hyvänä esimerkkinä Frodon kaveri Roki, joka hyppi seiniä pitkin suorastaan hysteerisenä, joutuessaan ensimmäisen kerran yksin omaan karsinaan. Samaan aikaan, kun Frodo nautiskeli omia ruokiaan kaikessa rauhassa viereisessä karsinassa. 

Olen nähnyt ja ollut mukana vieroittamassa monta varsaa. Pääsääntöisesti keinoja on kaksi, kerrasta poikki tai vähän kerrallaan. Sinänsä on se ja sama, onko varsa päivät yksin ja yöt emän kanssa, tai toisinpäin. Se on joko sille parivaljakolle hyvä tai huono keino. Hyvä se on silloin, kun se on molemmille sekä emälle, että varsalle helppoa. Huonompaa se on silloin, jos kumpikin huutaa toistensa perään pitkän aikaa. Se on silloin stressaavaa kaikille, toistuessaan päivästä toiseen. Frodon kohdalla näin ei onneksi ollut, vaan poika oli valmis hetkeksi omaan yksiöönsä. Stressaavin tapa kuitenkin on kerrasta poikki vieroitus, jossa tamma tai varsa lähtee suoraan alta pois, aivan toiseen paikkaan. Se on kuitenkin lyhytkestoinen huuto toisen perään, kun vastausta ei kuulu. Näin ollen se ei stressaa varsaa viikkoja tai pidempäänkin. Varsinkin jos varsa saa hyvää korvikeseuraa, joka on silloin korvaamattoman tärkeää. 

Samasta puusta veistetty

Frodon lopullinen vieroitus tapahtui noin puolen vuoden iässä, jolloin varsa lähti trailerilla uuteen kotiinsa, eli meille. Tilanne oli siitä ikävä varsan kannalta, ettei sinä samaisena hetkenä minulla ollut tarjota ikäistään kaveria, tai samaan aitaan kaveria ylipäätään. Eikä minulla kyllä sillä hetkellä ollut edes varmuutta onko kaveria tulossa. Tilannetta kesti hiukan reilun viikon, sillä kaveri ilmoitti hyvinkin lyhyellä varoitusajalla, että täältä tullaan. Frodon emä ei ollut moksiskaan Frodon lähdöstä, vaikka toki trailerin perävalojen poistuessa näkyvistä, huudettiin ikäväiset heipat veikalle. Frodo taas oli niin reipas ja rohkea, että se suorastaan puhkui intoa päästessään uusiin maisemiin. Muutaman päivän varsa oli hiukan alakuloisempi, mutta piristyi pian, ikävän hellittyä. Muutos oli varsalle kuitenkin erittäin suuri.

Kaveri oli parasta, mitä Frodo voi saada. Varsalle on tarjottava hyvät kasvuolosuhteet. Siihen kuuluu painikaveri, liikkumavapaus ja ruoka. Minä ymmärrän kyllä, kuinka vaikeaa on löytää varsalle varsa kaveriksi, jos ei mieli kahden varsan omistajaksi. Ja ymmärrän senkin, ettei varsaa halua laittaa vieraalle kasvamaan, koska joka hetki varsan elämässä on opettavaista, niin varsalle kuin omistajallekin. Oli tuuria matkassa, että Frodolle löytyi Roki kaveriksi, vielä enemmän siitä syystä, että ne ovat saman rotuisia. Se on suorastaan jo ihme, sillä forestien syntyvyys tässä maassa on huolestuttavan pieni. Jos sanotaan, että jokainen suomenhevostamma  täytyisi varsottaa ainakin kerran, totean, että jokainen forestitamma täytyisi varsottaa kaksi kertaa!

Roki oli hyvin ikävissään emänsä perään. Se on paljon nuorempi kuin Frodo, joten Frodosta tuli Rokille emän korvike. Vielä tänä syksynä, Kottin liittyessä varsojen laumaan, oli Roki menossa tissille, kunnes Kotti kertoi vahvasti olevansa jotain muuta kuin maitobaarinen nainen. Frodo ja Roki ovat olleet toisilleen parasta seuraa, mitä voin varsalleni tarjota. Ilman Rokia Frodo olisi varmasti kehityksestä paljon jäljessä, sillä se ei olisi päässyt leikkimään ja painimaan kenenkään kanssa.

Talvella joukkoa vahvisti myös Tahvo, joka piti varsoja hellästi kurissa.

Pojat asuivat ensimmäisen talven samassa karsinassa. Meillä on reilun kokoiset hevoskarsinat, jotka poneille saisi lain mukaan pilkkoa puoliksi. Me saisimme siis kolmen hevosen tallista vielä täysin laillisen kuuden ponin tallin, eikä silloinkaan mentäisi senttejä mittaillen. Välillä haaveilenkin karsinaratkaisujen muuttamista, mutta kolme reilun kokoista karsinaa on parempi kuin kuusi, eihän kukaan tarvitse yksin kuutta käyttöponia?!  Pojilla oli siis oikeasti reilusti tilaa karsinassa kahdestaan. Rehustaminen oli ainoa, joka tuotti hieman tuskia, sillä kiinni en suostunut poneja ruokkimaan ja kaverin kupissa on aina parempaa. Varsoilla oli samanlaiset annokset, joten sinänsä ei ollut väliä, kumpi syö mistäkin kupista, ainoastaan kummallekin turvattu riittävä määrä oli epäilyttävää. Ajatus siitä, että toisen olisi ruokkinut vaikka käytävällä, oli ihan kiva ajatus, mutta käytännössä se ei oikein ollut toteutettavissa. 


Kesän varsat viettivät yhdessä laiduntaen. Ne saivat olla laitumella rauhassa. Siellä kumpikin kasvoi ja vahvistui aivan mielettömästi. Pienistä rääpäleistä alkoi kasvaa kookkaita miehen alkuja. Välillä kokoeroa ei ollut nimeksikään, mutta kasvupyrähdyksen iskettyä Frodoon, on se taas kasvanut valtavan paljon suuremmaksi kuin Roki. Syksyn tullen varsat siirtyivät tallielämään. Aluksi ne jakoivat vielä saman karsinan, mutta Frodon tarvittaessa lisää ruokintaa oli aika siirtyä öiksi omiin karsinoihin. Frodo sai ikkunallisen yksiön, Nemon ja Simon vanhan karsinan. Simon nimikyltti irroitettiin vasta hiljattain oven vierestä, hevonen ei tule takaisin, vaikka kuinka toivoisi. Nyt oven vieressä on Frodon kyltti. Se toivottavasti on siinä kauan. Varsat ovat sopeutuneet hyvin omiin karsinoihinsa, vaikka se teki aluksi hieman vaikeaa Rokille. Roki sai jäädä poikien yhteiseen karsinaan, sillä se selvästi tarvitsi jotain tuttua ja turvallista, eikä sitä seinille hyppiessä olisi voinut laittaa ikkunalliseen karsinaan, vaikka ikkunat ovatkin suojattu kalterilla. Päivisin pojat ovat kuitenkin samassa tarhassa. Ne leikkivät ja rapsuttelevat toisiaan, välillä ottavat rallia, toisinaan nukkuvat kylkikyljessä. Ne ovat kavereita, joista on edelleen hyötyä ja seuraa toisilleen. Näin mennään ainakin tuleva talvi ja toivottavasti ensi kesä. Nähtäväksi jää, mitä kesän jälkeen tapahtuu, jääkö Frodo vielä oriiksi vai teemmekö siitä ruunan. Nyt kuitenkin teemme kaiken voitavan, että ori olisi valmis keväällä ponioripäiville. 

Syksyn ja talven aikana edessä on hieman opiskelua ohjasajoon. Olisi toisaalta mahtavaa saada poni opetettua myös ajolle, mutta meillä ei ole kärryjä. Etsiskelin Kottille kärryjä, mutta tuon kokoisille poneille käytetyistä kärryistä on hyvin suppea valikoima, eikä niitä oikein postissa lähetellä. Saa nähdä, löytyykö Frodolle kärryt. Samaan ohjasajokouluun joutuu tietenkin myös Roki. Ihaninta varsojen kotona olemisessa on se, että niiden kasvua ja kehitystä saa seurata joka päivä. Kun niitä on kaksi, vertailee niitä tottakai keskenään. Mitä hyvää on toisella, mitä toiselta puuttuu. Kummassakin on hyviä ja huonoja puolia, ne ovat luonteeltaan ja rakenteeltaan täysin erilaisia. Hevosharrastus on aivan erilaista varsojen kanssa kuin ratsuikäisen kanssa. Varsojen ensimmäinen vuosi oli minulle omalle kohdalleni vierasta, Minulla ei ole ollut omaa, alle vuotiasta varsaa aiemmin. Vaikka olen tehnyt talleilla töitä, joissa on maitovarsoista lähtien kaiken ikäisiä hevosia, on se aivan eri juttu kuin oma varsa. Nyt kun elämme aikaa, yksivuotis syksyä, en ole enää ensikertalainen. On hieman yli viisi vuotta siitä, kuin olin samaisessa tilanteessa yhden orivarsan kanssa. Silloin perheeseemme astui Simo-Petteri. Nyt yritän toistamiseen onnistua yksivuotiaan varsan kasvatuksessa, välttää niitä virheitä joita Simon kanssa teimme, ja toistaa ne asiat, joissa Simon kanssa onnistuimme. Virheitä varmasti mahtuu myös Frodon kanssa tulevaan vuoteen, mutta ainoastaan tekemällä ja kokeilemalla voi oppia. Tästä on tulossa mielenkiintoinen vuosi. 

Simo vuotiaana uudessa kodissaan

Ihmettelitkö otsikon nimiä? 
Rakkaalla lapsella on monta nimeä, toisaalta jos miettii meidän muiden eläinten nimiä, joita lapset ovat saaneet nimetä - Prinssi Nakki ja Prinsessa Sofia, ei paljon tarvitse miettiä, miten paljon meidän eläimillä on nimiä. Frodo ja Roki on lapsille vaikeita nimiä, joten niistä kuuluu käytettävän nimiä Fodo ja Foqi ja itseasiassa olen alkanut itsekin käyttämään niistä nimeä Fodo ja Foqi. Toisaalta myös Foqi ja Roki, koska se rimmaa aika samperin hyvin! Parivaljakko, joka saa joka päivä uudet nimet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti