Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       Muistoissa       ::      

1.10.2017

Seuran mestaruustaisto

Meillä oli edessämme lauantaina historiallinen päivä. Ei sen takia, että osallistuimme Kottin kanssa ensimmäistä kertaa mestaruuden melko varmaan jahtiin, vaan sen takia, että tyttäremme aloitti kisauransa. Minulla oli mestaruus puolustettavana, sillä viime vuonna voitin sen lainaponilla, joka kisasi tänä vuonna juniori-ikäisen ratsastajansa kanssa. Seniorimestaruudesta ei kanssani kisannut kukaan muu, luokkavoitosta kylläkin. Joten mestaruus oli melko varmaa, mikäli emme poistuisi luvattomasti radalta, tai minä satulasta. 


Ravijärven ratsastajien mestaruudet mittelöitiin Ravijärven hevostilalla, siellä missä Kotti omistajan sanojen mukaan oli joululomalla, tammikuusta maaliskuun loppuun. Osallistujia oli runsaasti, mikä ilahduttavaa niitä tuli myös tallin ulkopuolelta paljolti. On kivaa järjestää kisoja silloin, kun osallistujia on paljon, ja katsomotkin olivat täyteläisen oloisia. Siis kisajärjestelyjen puolesta varsin onnistunut päivä. 

Tyttäreni aloitti kisauransa lupaavammin kuin äitinsä, silloin joskus. Siinä missä minua esteradalla kiikutte se samperin suokki yhden ylimääräisen esteen ylitse ja kouluradalla saan juuri ja juuri oman hevoseni kanssa 50,50% näyttää tyttäreni, mistä se kana oikein pissii. Äiti ei vain osaa, tai ainakaan osannut! Aino on ratsastanut ratsastuskoulun poneilla nyt kaksi kertaa, joka on todella vähäinen määrä. Hän on saman verran ottanut raveja ponin selässä. Toki hän on istunut Kottin selässä, ja joskus muinoin Uunon selässä, mutta niillä ei oikein ravata kuin muutamia askelia kerrallaan. Ainolla on kuitenkin luonnostaan hyvä istunta ja hän mukautuu hevosen liikkeisiin rennosti. Niinpä osallistuimme Ainon kanssa raviohjelmaan ratsastuskoulun tuntiponilla "Pohvelilla" eli Poppelilla. Raviohjelmassa sai mukana olla avustaja, muutoinhan tyttärellä ei vielä olisi ollut asiaa kilpailemaan. Niinpä äiti veti lyhimmän tikun ja joutui hölkälle. En ollutkaan vielä päässyt näkemään tytärtäni vieraiden ponien selässä, sillä iskä on saanut kunnian olla tunneilla mukana, kun itse olen ollut kiinni joko ponien hoidossa tai töissä. Enkä tiennyt tyttäreni istuvan niin vakuuttavasti ponien selässä. Poppeli on kokenut kisaratsu, se on kiertänyt helppoja ohjelmia ratsastuskoululaisten kanssa useita kertoja ja se varmasti osaa jo ulkoa radatkin, niinpä se on varma valinta kisauraa aloittavalle ratsastajalle. 

Tallille saavuimme hyvissä ajoin, sillä meillä oli oman ponin lisäksi laitettavana Poppeli. Kotti saikin jäädä syyslomalle talliin, yhdeksi yöksi, sillä seuraavana päivänä meillä oli vielä valmennus edessä. Poppeli harjattiin ja huollettiin koko perheen voimin. Ponilla oli neljä groomia ympärillään. Harja laitettiin letille, valkoinen huopa kaivettiin laatikosta ja poni oli valmis kisoihin. Tyttö selkään ja menoksi. Kotona oli Kottin kanssa harjoiteltu tervehdystä ja perusjuttuja ratsastuksesta, joten aivan soitellen sotaan ei lähdetty, mutta melkein! Otimme taktiikan - pisteet kotiin tarkoilla teillä. Koska muulla emme vielä tässä kohtaa ratsastusuraa voida paljoa loistaa, on tehtävä se minkä pystyy. Koska poni oli äidin hallinnassa, pääosin hallinnassa, jäi tyttären tehtäväksi hymyillä ja istua selässä, ennen kaikkea pysyä siellä. Ja niin me hölkättiin kolmisin rata läpi. Poppeli teki ansiokasta työtä, tytär pysyi hienosti selässä ja istui nätisti koko radan, äiti yritti nuolla kaikki tiet täydellisesti. Toki meidän viisivuotias arvosteltiin löyhemmällä kaavalla, kuin vanhemmat kanssamme kilpailijat, joten prosentteja kertyi 60,79. Joka riitti toiseen sijaan! Minä olin varannut jo kotoa mukaan lohdutuspalkinnon, mutta se sai jäädä salaisuudeksi. Tyttö nappasi ihan oman ruusukkeen mukaansa. Ehkä ensi vuonna kisataan jo omankin ponin kanssa. 


Kun Ainon urakka oli ohitse, täytyi poni hoitaa ansaitulle loppupäivän tarhaukselle ja aloittaa oman ponin kuntoon laitto. Olimme sen jo kotona laittaneet kisamoodiin, mutta poni tahtoi piehtaroida lainatussa karsinassa, joten letit täytyi tehdä hätäisesti uudestaan. Eikä siitä sitten enää kaunista tullut. Satula selkään ja menoksi. Meillä oli ohjelmistossa mestaruusrata joka oli aikuismerkin kouluohjelma. Lisäksi halusin mennä vapaa valintaisessa luokassa finaaliradan loppukilpailuohjelman, sillä viimeksi meillä  oli ongelmia vastalaukan kanssa. Verryttely sujui ihan kelvollisesti. Poni tuntui aluksi suorastaan kamalalta, se oli vastahakoinen tuntumalle, kiireinen ja kiinnostunut kaikesta muusta kuin työnteosta. Mutta mieheni totesi vain, että ratsasta se hyvän tuntuiseksi. Niin, niin valmentajakin sanoisi, jos poni tuntuu jäykältä paskalta, ei auta kuin ratsastaa se paremmaksi. Ei saa tyytyä siihen mitä se tarjoaa. Onneksi minulla oli aikaa ratsastaa sitä verryttelyssä ja pikkuhiljaa sain sen siirtymisten ja taivuttelujen kautta paremmaksi. Ihan täydellisen tuntuinen harmonia jäi puuttumaan, mutta lähtötilanteeseen nähden poni tuntui hyvältä. 

Radan voisi opetella huolellisemminkin, en vain missään kohtaa oikeastaan kerennyt. Juuri ennen lähtöluvan saantia kysyin kanssakilpailijalta viimeiset "kuinka se menikään" -ohjeet ja lähdin radalle. Jos olen kerran ratsastanut radan, muistan sen ympäripyöreästi vuodenkin takaa, niin kuin tämän radan. Niinpä lähdimme radalle, joka sujui muutoin oikein hyvin, mutta käyntiväistöt ovat ponille vaikeita. Toisaalta niitä sillä ei liiemmin olla treenattukaan, kun olemme tehneet väistöjä vain ravissa. Tulokseksi kuitenkin 69,2% joka riitti luokan voittoon, mestaruuden lisäksi. 


Toisena luokkana menimme siis loppukilpailuohjelman, jossa tarkoituksena oli vain saada ratsastettua rata läpi ilman rikkeitä, lähinnä vastalaukat. Sehän sujui ilman ongelmia. Huomiota täytyy nyt kiinnittää laukannostoissa ja toki muissakin siirtymisissä suoruuteen. Poni ei olekaan aiemmin ihan noin reagoinut nostoissa, heittämällä täysin vinoksi, joten se täytyy korjata poiskin nopeasti. Saimme paljon positiivisia kommentteja ja tulokseksi 80,2% Kuuliaisuudesta sakotettiin siirtymien vinouksien vuoksi, mutta käynnistä ja laukasta poni sai todella hyvät pisteet. Tästä onkin kiva lähteä finaaliin, kun pohjalla on onnistunut rata. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti