Blogi       ::       #Gottfrid       ::       #HFG       ::       #EPPO       ::      Muistoissa       ::      

23.10.2017

Poni on parasta

Ensimmäiset kuvat ovat alkuverryttelystä, häntä on edelleen aluksi jalkojen seassa. 
 Sanotaan, että forestit ovat viisaita. Niiden rotuominaisuuteen kuuluu leveä otsa, jotta aivot mahtuvat hyvin pään sisälle. Mene ja tiedä, onko näin todella, mutta sen voin vannoa, että rodun yksilöissä on erityisen päteviäkin yksilöitä. Viisaus, kuinka se tulee ilmi? Sen määritelmä on loppujen lopuksi hankalaa. Mikä tekee eläimestä viisaan tai tyhmän? On aivan sama puhutaanko eläimestä tai ihmisestä, toisista puhutaan viisaina, kaikista ei. Tietääkö viisas kaiken, osaako se kaiken? Epäilen, viisautta ja taitoa on niin monenlaista. Ehkä kuitenkin pitäisi puhua itselle sopivasta viisaudesta. Mitä minä hyötyisin ponista, joka osaa lukea ja laskea? Viisashan sellainen poni olisi. Mutta sellaiset taidot ei minulle olisi tärkeitä. 




Gottfrid on minulle sopiva poni. Se on taitava ja rehellinen niissä asioissa, joita minä arvostan. Se on äärimmäisen nopea oppimaan asioita, niin hyvässä kuin pahassakin. Poni oppii luonnollisesti ihan kaiken, josta se kokee saamansa riittävän palkinnon toistaakseen käytöksensä. Nopeasti oppivan eläimen kanssa täytyy olla tarkkana, ettei sille tietämättään opeta mitään ei toivottua käytösmallia. Ja ettei sitä palkitse väärässä yhteydessä, toistaen. 




Kotti on niin kiltti ja lutunen luoteeltaan, että se on saanut pieniä extra vapauksia elämässään. Se saa muun muassa aamulla loimittaessa olla tallin käytävällä irti ja puhdistaa tallin lattian samalla heinän korsista. Se osaa vaatia sitä joka aamu, koska se on oppinut tämän käytösmallin. Lisäksi poni saa treenien jälkeen olla käytävällä irti. Se seisoo paikallaan sen aikaa, kun hoidan siltä varusteet pois. Turvallista tai järkevää se ei välttämättä ole, mutta ponin läsnäolo ja osallistuminen yhteiseen hoitotoimeen on aivan erilaista silloin, kun poni on irti, verrattuna siihen, että se olisi kahdelta puolen kiinni. Se kertoo ilmeillä ja eleillään mistä kohtaa täytyisi enemmän harjata tai rapsutella. Se jopa näyttää turvallaan kropastaan paikkoja, joista pitäisi vielä vähän rapsutella. Se tutkiskelee ympäristöä ja seuraa tarkkaan mitä touhuan. Se ikään kuin osallistuu itsekin. 




Kotti on nöyrä poni. Se tekee kaiken mitä siltä pyytää, se kiipeisi vaikka kuuhun, jos pyytäisin. Poni tekee kaiken juuri niin hyvin kuin osaa ja ymmärtää. Kotti tulee aina portille valmiiksi, se on aina lähdössä töihin, vaikka taivaalta sataisi akkoja. Se näyttää vain hieman kurjistuneelta ja pyytäisi sadetakin niskaan, jos osaisi. Sadetakin se on kyllä ansainnutkin. Mutta kelistä huolimatta se silti tekee nöyrästi aina vaaditut asiat. Se ei koskaan sano ei. Olen pyrkinyt omassa tekemisessäni muistamaan aina Kottin nöyryyden ja halun miellyttää. Vaikka välillä se on jopa vaikeaa. 




Kottia nöyrempää ja tunnollisempaa ponia saa hakea. Lasten kanssa se osaa käyttäytyä aivan esimerkillisesti. Se on todella varovainen liikkeissään, kun pienet tytöt hääräävät harjoineen sen ympärillä. Kavioita puhdistaessa jalat pysyy ilmassa vaikka viisi minuuttia, eikä ponilla ole lainkaan vaikeaa seisoa kolmella jalalla. Se laskee jopa päänsä, jotta pieni ihminen saa harjattua pään. Tyttöjen ollessa selässä, poni liikkuu äärimmäisen hitaasti ja rauhallisesti, kuin varmistaakseen, ettei pieni ja arvokas lasti pääse tippumaan. Painonsa arvosta kultaa!




Kottin selässä on aina turvallista. Vaikka se osaa pukitella ärhäkkäästikin, se ei koskaan tee sitä turhaan. Poni pukittaa vain, jos se ei saa työrauhaa tai silloin, kun sen mielestä raipalla muistutus oli täysin turha. Se on äärimmäisen herkkä poni, joka reagoi todella hyvin pieniinkin apuihin. Joskus tuntuu, että se lukee jopa ajatukset ja toimii niiden avulla. Minulla on täysi työ oppia herkemmäksi ja paremmaksi, oppia ponin arvoiseksi. 




Ei meillä aina ole ruusuilla tanssimista. Sekä minulla, että ponilla on huonot päivämme. Silloin ei  suju yhtään mikään. Se kuuluu elämään, se kuuluu lajiin. Pääosin Kottin kanssa on kuitenkin iloa ja riemua, onnistumisia arki täynnä. Minulla on harrastuskaveri, jonka kanssa harrastaminen on kivaa. Niin minulla ei ole aina ollut, joten osaan arvostaa tätä ainutlaatuista tilaisuutta aivan eri tavalla. Kotti on minun maailmani paras poni nyt ja varmasti aina!






1 kommentti: