Blogi       ::       Gottfrid       ::       Hillside Forgotten Gold       ::       Muistoissa       ::      

11.10.2017

Ponivarsan kuvauspäivä


Paljoa ei tämän vuotiaan rautiaan kanssa olla tehty. Käsittely on ollut pääasiassa sitä, että aamuin ja illoin ponille laitetaan riimu päähän ja talutetaan sisälle tai ulos. Joskus silloin tällöin poni on saanut myös kaviohuoltoa tai harjausta. Sen pääasiallinen tehtävä on kuitenkin ollut syöminen ja kasvaminen, seuralaisena olo Frodolle. Enempää siltä ei vielä tähän ikään ole tarvinnut vaatiakaan, sehän on vasta varsa. Tämä yksilö ei ole käynyt vielä missään varsojen kekkereissä, sillä ei siis ole ulkopuolisen arviota rakenteellisista ominaisuuksista. Ei edes mitään senttimetriviitteitä tämän hetkisestä, saati lopullisesta koosta. Tämä on kuitenkin pieni ja jää reilusti pikkuponimittoihin, se jääkö vielä alle 130cm jää arvoitukseksi. 


Roki otettiin kuvauksiin ensin, sillä siitä ei oikeastaan ole yhtään ainutta kunnollista kuvaa. Se on päässyt kameran eteen ja ollut edustavakin, jos hyvä tuuri on käynyt, kun laitumelle on kameran kanssa asteltu. Mutta virallisia Roki -kuvia ei ole. Roki ei itseasiassa ole poistunut tallista, eikä tarhasta meille tulonsa jälkeen yksin mihinkään. Sillä on aina ollut seuranaan Frodo. Mutta nyt varsa sai kokea isojen hevosten elämää. Ensin kauneushoito käytävällä, josta poni nautti silmin nähden. Yksivuotias orivarsa seisoi kaikessa rauhassa, kummaltakin puolen kiinni sidottuna ja nautiskeli, kun turkki ja harjas siistittiin edustavaksi. Kesäkarvan rippeet tippuivat tallin lattialle ja talvikarva sliipattiin siistiksi.  


Päähän laitettiin Kottin riimu, sillä Rokilla käytössä oleva, Frodon vanha riimu on korjattu milläs muullakaan, kuin paalinarulla. Se kelpaa varsin hyvin tallin ja tarhan välille, mutta ei tällaisiin kauneuskuviin. Suitset olisivat toki olleet toinen vaihtoehto, mutta minusta varsat ovat nätimpiä riimu päässä ja suu kiinni, kuin kuolaimet suussa, suun muljutessa koko ajan. Meillä on edustavista naruista pula. Pinkki liina voisi pilata kuvien harmonian. Tähän tarvittaisiin ketjullinen nahkanaru, mutta en mistään löytänyt ainutta sellaista. Ohjasajo-ohjan puolikas sai olla riittävän siisti ja edustava. Pelkkä riimunnaru olisi ollut liian lyhyt, varsan kanssa on parempi aina varautua hieman liian hyvin. 


Poniori poistui kotipihasta taluttamalla. Se kulki nätisti ihmisen kanssa viljapellon laidalle, joka on kyllä kuuloetäisyydellä kotoa, mutta näköyhteiden peittää metsä. Poni ei kuitenkaan huudellut kotiin päin. Hieman sillä oli normaalia aktiivisempi jalkojen käyttö kävellessä, mutta kuinka asiallisesti se osasikaan olla. Kuvaaja saa varsojen kanssa olla nopea. Varsat turhautuvat ja tylsistyvät nopeasti. Se on joko tai saadaanko kuvia vai ei. En uskonut, että saisimme yhtäkään kunnollista rakennekuvaa aikaiseksi, mutta alla olevaan kuvaan olen todella tyytyväinen. Vaikka varsinainen rakennekuva olisi parhain silloin, kun oikea etujalka olisi hieman edempänä ja varsan pää eteenpäin. Nyt se seisoo etujalat rungon alla, joka saa sen näyttämään etupainoiselta. 


Tästä ei näe varsan hienoa, pitkää ja hyvän muotoista niskaa, joka Rokilla on. Sillä on myös kivan muotoinen kaula, vaikkakin se on vähän alhaalta liittynyt ja ns. alaspäin rakentunut. Sen huomaa arjessa siitä, että seisoessaan vierekkäin Frodon kanssa, Roki roikottaa kaulaansa niin, että pää on polvien korkeudella, Frodo taas kantaa kaulansa ja päänsä hyvinkin ryhdikkäästi korkealla. Rokilla on kaunis, hyvin selkeällä ponin ilmeellä varustettu pää ja leveä otsa. Sopusuhtaisen kokoiset korvat ja koko paketin kruunaava viljapellon värinen paksu harja. Se on kropaltaan hyvin sopusuhtainen, mutta vielä aavistuksen kehittymätön. Täytyy kuitenkin huomioida, että se on myöhään syntynyt, joten uskon sen puolen vuoden päästä näyttävän paljon paremmalta. Kaunis kuin karkki ja kilttikin vielä. Mitä muuta sitä ponilta voi toivoa? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti